Aikuisen elämää
Ryhmässä keskustellaan aikuisen arkea koskettavista kysymyksistä mm. työelämän paineista, yksinäisyydestä, syrjäytymisen uhasta ja taloudellisista ongelmista.
Sopii Aikuiset, Seniorit
Aikuisen elämää
Aikuisen elämää aiheet
Kaikki aihealueet
Ei tuu helvettiäkään. Siltä tuntuu nyt. V. 2006 alussa tajusin pyytää neuvolasta apua masennukseeni; lapseni oli tuolloin 1,5 v. Vauva-aika oli mennyt kuin sumussa, olin koko ajan apea, kaikki tuntui vaikealta, olin kärttyinen… Tuon vuoden 2006 minulla oli Sepramit ja täytyy sanoa, että ihana vuosi. Yksi vuosi lapseni elämässä jolloin…
Olen 23-vuotias. En enää nuori, mutta kun en osaa pitää itseäni aikuisenakaan. Nyt vasta heräsin siihen etten voi enää nuorten puolelle kirjoitella. Ongelmani on hyvin monisäikeinen. Päädiagnoosina tällä hetkellä syömishäiriö. Lisäksi löytyy masennusta, persoonallisuushäiriö, skitsofrenia. Tuota skitsoa mä en kylläkään pysty sisäistämään, kuulen ääniä ruokailutilanteissa, ja syöminen siksi vaikeaa.. 😐…
Hei vaan kaikki, Olen kolmekymppinen mies ja kärsin ajoittain ihan massiivisesta masennuksesta. Välillä kaikki on hyvin, olen iloinen ja nauran, sitten taas jonain päivänä saatan istua pitkän aikaa vessan lattialla miettimässä miten saisin itseni siirrettyä manan majoille pois toisten huolesta. Tunnen todella suurta syyllisyyttä masennuksesta, ja se tietysti vielä entisestäänkin…
ei itsemurha ole teidän ratkaisunne.kuolema ei ole se mitä te tarvitsette.ei edes se mitä haette ja kaipaatte.niin se on, varmuudella,että meistä jokaiselle ON varattuna onnea ja epäonnea,naurua ja itkua. Mitä pidempään se paha aika on kestänyt,ja paha olo,sen suuremmalla varmuudella hyvät ja onnelliset ajat ovat edessäpäin. Masentuneena sitä on vaikea…
Kaikki alkoi 9-vuotta sitte, kun aloin eka kerran seurustelee. Isä oli sairaan mustasukkanen, se kiukutteli mulle, oli ilkee, varotteli ihan liikaa. Olisipa se ilkeily loppunu siihe, kun suhteeni ensi rakkauteei loppui… Mutta on jatkunut tänäki päivänä, olen nyt 26v. Terapiassa isäni käytös sai nimen joka on passiivisagressiivinen, eli se ei…
Kirjitin asiallisen ajatukseni sinne miksi ei julkaista?
Minä olen nyt viime aikoina ikään kuin löytänyt sen sisäisen uskon mikä aina on ollut minussa. Nyt se on tullut sillai esiin, että välillä huomaan keskustelevani Jumalalle aivan rauhallisesti asioista, enkä vaan kysele, että mitä Sinä taas veinaat, kun noin mulle teit. Minä hyräilen virsiä (luterilaisia vaikka olen ortodoksi, koska…
olen ollut noin puolitoista vuotta sairaslomalla.Suurimman osan ajasta olen viettänyt psykiatrisella osastolle, vaikean masennuksen ja itsetuhoisuuden takia..!Jotenkin pitäisi saada itseä niskasta kiinni ja arkielämään toimintaa mutta kun ei jaksa/ kiinnosta.Asun ryhmätukiasunnossa ja auttavat ihmisetkin ovat puhelin soiton päässä. Mistä sen voi tietää että millon se on vain omaa laiskuutta ja…
Rassaako teitä terapian kesätauko? Mulla on paljon ahdistusta ja vahvoja tunteina kasaantunut nyt jo, 2vko:n tauon jälkeen. Mihin nää tunteet purkaisin? Itsekseni niitä pyörittelen… Ystävät haluan pitää tän asian ulkopuolella! Päiväkirjaa yritin kirjoittaa mut tuskastuin siihenkin. Odotin vielä kesätaukoa innolla, luulin että tekisin sillä ajalla ja muka säästynellä energialla jotain…
Olen naimisissa, lapset maailmalla ja heidän asiat ovat kunnossa. Asun mieheni kanssa kaksistaan. En tiedä onko sitä liian tuttu tai lukee puolisoaan, hänen aina kommentoimatta mitään. Riidat tulee harvemmin, mutta ovat sitäkin tulisempia siis minun puoleltani. Tuntuu kun suutun, että voisin tehdä miehelleni mitä vain. Hän on hiljaisempi ja vetäytyy…