Kun tuntui että eilen livessä jäi keskustelu kesken, niin teen ketjun, jos haluatte jatkaa.
Tai yleensä, jos kukaan haluaa puhua ei tarvihe olla eilinen keskustelija.

Minä kerroin kuinka mun terppa haluaisi tulla joku kerta mun kanssani äidin haudalle. En ole siihen vielä suostunut, eilen sitten sanoin livessä, että ehkä sittenkin suostun ja aamulla kello 5 soitin terpalle ja sanoin, että se voi tulla ensi tiistaina äidin haudalle.
Sitten hokasin mikä siinä ehkä on takana. Kun myös isäni on samassa haudassa enkä koskaan ole yhtään sanaa isästäni terpalle puhunut. Itseasiassa mie en edes tiedä tietääkö se, että iskäkin on kuollut. Nyt mietin koko ajan mitä se luulee mun isästäni, tämän adoptioisän se kyllä tuntee.

Minä olin 9v isin kuollessa, mitä siitä enää kannattaa puhua terapiassa? Onko terapeutti ehkä huomannut että siitä pitäisi puhua? Ehkä minä en halua, ehkä en. Voi olla, että haudalla sanon etten tunne tuota miestä joka samassa haudassa äitini kanssa on. Ehkä minä nyt itseni laitoin sellaiseen liemeen etten tästä ihan helpolla selviä.