rrr kirjoitti 7.8.2008 11:21

hei,

pelkään etten saa enää ikinä töitä. 12 vuoden aikana olen ollut 1 osa-aikaisessa tukityössä ja vuoden työharjoittelussa. olen koko ajan opiskellut työttömänäkin kasvatusalan korkeakoulututkintoa ja puuhannut yhdistyksessä. olisin omasta mielestä tosi hyvä ope, mutta ei. vuosi vuoden jälkeen lähetän paikalliseen koulutoimeen hakemuksia ja aina on ilmoitus työvoimatoimiston www-sivuilla. minusta soveltuvin osin, minulla on koulunkäyntiavustajan vastaavat tiedot.
Pelkään että elämä jää torsoksi. En voi tehdä mitään, käydä missään, en tapaa vastakkaista sukupuolta. rahatilanne on ihan hirveä aina. ahdistaa.

Hei rrr,

Uskon, että vielä saat töitä. Tämä työttömyys, joka vaivaa osaa suomalaisia, on täysin yhteiskunnan aikaansaamaa. Yhteiskunnan, joka on markkinatalouden talutusnuorassa. Eli työttömyytesi ei ole omaa syytäsi.

Itse luin aikanaan senaikaisen mittapuun mukaan erittäin hyvän ammatin: merkonomin ammatin. ....Hmm, nyt se on vain joukko työttömiä, jotka eivät työllisty.

Paljolti työllistyminen perustuu onneen ja suhteisiin. Onko sinulla suhteita työssäkäyviin?
Omasta sisarusparvestani työllistyivät nekin, joilla ei ollut edes koulutusta, kun he käyttivät kaikkia mahdollisia suhteita. Ja ovat saaneet olla kunnan virassa jo 30 vuotta pelkällä ylioppilaspohjalla. Heillä oli siis onni matkassa, kun saivat ensimmäisen työpaikkansa kunnasta. Pitkä ja tosin kapea leipä, mutta tulee toimeen, on saanut tienattua eläkkeen ja palkalliset äitiyslomat yms.

Minä pätkätyöläisenä joudun tekemään parin viikon pätkistä maksimissaan vuoden sijaisuuksiin. Joudun tutustumaan aina uusiin ihmisiin ja työtehtäviin. Se jos mikä rasittaa ja stressaa, varsinkaan kun ei ole mikään ekstrovertti yksilö. Koskaan ei voi rentoutua ja työtehtävien osaamiseen ei koskaan tule sellaista rutiinia, että voisi viettää vapaa-aikansa rentona.
Äitiys- ja vanhempainlomilta ei ollut mihin palata. Eläkettä ei ole kertynyt. Vuosilomia ei ole koskaan. No, onhan työttömyyttä, mutta ahkerana ihmisenä en voi työttömänä ollessani kuvitella lomailevani. Ja siitähän pitävät jo sukulaisetkin huolta, että jaksavat muistuttaa työttömyydestäni.

Työttömyysjaksoilla haen aktiivisesti töitä, osallistun työnhakukursseille, atk-kursseille. Pätkätöissä opetan vakituisille työntekijöille miten tietokoneella tehdään oikeasti töitä. Excelit, Wordit yms. Osaamistani käytetään surutta hyväksi, mutta sijaisuus kun loppuu, saan mennä, eikä minua muista kukaan. En kuulu mihinkään yhteisöön.
😭

Onnekseni minulla on perhe. Entä sinulla?
Olen ajatellut, että työttömyydestäni huolimatta en aio jättää yksityiselämääni elämättä, vaikka se onkin niukkuutta. Kaikki rahat menevät lasten opiskeluun ja harrastuksiin sekä päivittäisiin tarpeisiin. Itselleni ostelen harvoin mitään.

Tänään aloitan opiskelut koulutuspäivärahalla hoitoalalle. Kymmenen vuotta työhistoriaa on nyt kerätty. Ajattelin, että nyt tänne ja heti työpaikka, josta ei työt lopu. (Pääsen hoitamaan ihmisiä, jotka ovat saaneet istua samassa työssä ilman pakkoa kouluttautua jatkuvasti ja silti saaneet suuren eläkkeen.) Enkä sitä paitsi jaksa enää sitä jatkuvaa hakurumbaa ja todistelua työvoimatoimistolle, että olen hakenut töitä.😝

Mitä tekisin sinun sijassasi? Teet ilmaista työtä yhdistyksessä? Mitä jos etsisit samaa työtä palkallisena? Ilmaista työtä saa tehdä niin paljon, että uuvuttaa itsensä.
Ystävyyssuhteet? Netti on ihan hyvä paikka, jos tuntuu vaikealta lähteä kohtaamaan heti fyysisesti.
Koulumaailma on tunnetusti hankala työllistäjä. Viimeinen vaihtoehto on hankkiutua alalle, jossa on oikeasti töitä. Metalliala (nyt otetaan naisiakin), hoitoala tai myyntiala. Entä jos ottaisit töitä, jotka eivät kuulu omaan alaasi, ihan vain väliaikaisesti talouden kohentamiseksi. Mielialakin kohenee.
Tai sitten alistua niukkuuteen ja etsiä onni muualta.

Onnea matkaan 🙂🌻

Terveisin Syyskaunosilmä

Uskon että jokaiselle joka haluaa tehdä Suomessa töitä löytyy kyllä jonkinlaista työtä. Jos et ole nirso työn suhteen saat varmasti töitä vaikka et ehkä koulutusta vastaavaa. Itse olen kouluttautunut aikoinaan merkonomiksi ja nyt olen 3-vuorotyössä tehtaassa. Olen ollut töissä kaupassa ja toimistoissa ja tehnyt monenlaista muuta työtä. Koskaan en ole ollut työttömänä pitempiä aikoja. Olen tehnyt jopa lehdenjakotyötä, joka monien mielestä on aliarvotettua ja raskasta työtä. Jokaisessa työssä on omat hyvät puolensa. Kannattaa kokeilla välillä ihan jotain muuta.
Paljon työnsaannissa vaikuttavat tietysti suhteet, mutta myös oma aktiivisuus vaikuttaa.
Tsemppiä sulle eikä kannata masentua!