Miksi niin onet ovat lukeneet, eivätkä vastaa toisen hätähuutoon? Onko jonkun toisen kirjoitus arvokkaampaa kuin toisen, kun toisen viestiin tulee vastauksia eikä omaan..? Tunnen itseni ja ongelmani ihan arvottomaksi…..? Eikö se ole vakavaa tai kiinnostavaa, kun toinen uhkaa itsemurhalla, eikö se ole kommentin arvoista..? Ei kai sit..! Oon kai ihan…

😭 Minun tarinani om seuraavan lainen. Olen työssä käyvä nainen. Sairastunut panikkihäiriöön n.10v sitten. Rauhoittavien lääkkeitten avulla pystyn olemaan työelämässä. Mutta, nyt vuoden verran olen sortunut juomaan kaljaa melkein joka ilta. Aina aamuisin päätän etten tänään hae keppanaa, toisin kuitenkin käy. Heikko mikä heikko. Vain olenko jo alkoholisti😭 En oiken…

Hei! Olen avoliitossa asuva nuori 25v. nainen ja ongelmani on mun avomieheni jonka kanssa en pysty jutellemaan aikuisten asioista. Kun sanon jotakin hänelle niin on kun puhuis seinälle. Sit saan aina kuulla että olen samanlainen kuin joku mun sukulaisistani. Odotan lasta ja avomieheni ei ole edes kiinostunut lapsesta tai ainakin…

En voi luoda ihmissuhteita…miksi? Olen ihan kivan näköinen, kauniiksi kehuttu, tämmönen taskukokonen tapus, joka on sosiaalinen ja huumoriakin riittää. En voi seurustella, kuulemma koska olen tullut hylätyksi elämässä liian usein, en ole koskaan seurustellut, pelkään että ”kumppanini” huomaa kuka todella olen ja jättää minut…. Enkä noin yleisesti pysty pitämään puolianikaan,…

Hei kaikki. Onko teillä kellään kokemusta elämästä skitsotyyppistä sairautta sairastavan rinnalla? Tilanteeni on sellainen, että miesystäväni (tai tällä hetkellä emme kyllä oikein pysty edes seurustelemaan) sairastaa todennäköisimmin skitsoaffektiivista häiriötä – ellei peräti jonkinsorttista skitsofreniaa, sellaista ei kuitenkaan toistaiseksi ainakaan ole diagnosoitu. Ensimmäinen psykoosi hänellä oli n. vuosi sitten, pakolla joutui…

Voi olla et tätä aihetta on jo aika paljo täällä käsitelty, mut kun melko uus käyttäjä oon niin otanpa taas puheeks. Niinku oon jo jossain kertonu, yritin tappaa itteni pari kuukautta sit, viilsin itteeni ranteeseen. Ero poikaystävästä oli se alkusysäys mutta taustalla on paljon vanhempia asioita (koulukiusaaminen) ja huonoo itsetuntoo…

Ensinnäkin olen uusi täällä ja löysin tämän palstan kun yritin etsiä edes jotain apau kun ei sitä omasta kaupungista oikein tahdo saada. 🤔 Asiani on varmasti aika yleinen.. Kaikki meinaa kaatua niskaan ja vauhdilla.. Olen perheellinen 3 lapsen äiti ja perheeseen kuuluu myös työtä tekevä mies. Olen aina ollut kotiäiti…

Tää on sellanen asia, joka on mulle liiankin tuttu. Ihmiset on satuttanu sua sillon, ku oot ollu herkimmilläs, oot ollu kasvamassa ja luomassa omaa identiteettiä. Jos tässä vaiheessa, joku on jättänyt sulle pysyvät jäljet esim.itsetuntoon niin on kovan työn takan asaada todistettu itselleen, ettei ole huono ihminen. Ammattiauttajalla, kannattaa siinä…

Olen selvinnyt nuoressa elämässäni jo monista vaikeuksista, alkoholisti-isästä, koulukiusauksesta, syömishäiriöstä, masentuneisuudesta ja ahdistuneisuudesta…Hetken kaikki on hyvin, ja ehtii jo kuvitella, että se oli se elämäni kriisi, nyt se on käyty läpi, nyt se on ohi. Mutta sitten taas tapahtui jotain. Missä vaiheessa tulee se sadun kohta jossa lukee vain, että…

Jep, olen uusi täällä ja nyt tuntui että haluan purkaa tätä pahaa oloa johonkin. Mies ei ymmärrä/halua ymmärtää eikä mulla ole oikeen ketään ystävääkään, jonka niskaan tätä viittis kaataa. Mutta täällähän sitä ollaan kai enemmän tai vähemmän samassa veneessä, joten täältä tulee. ☹️ Mulla on siis perhe: 1- ja 3-vuotiaat…