Kuka voisi ymmärtää?
Löytyyköhän täältä samanlaista kokenutta kuin oma tilanteeni on.
Minulla on 3 ihanaa lasta ja mies, eli pitäisi olla onnellinen.
Mutta kolmannen lapsen jälkeen alkoi sairastelu joka kesti 3 vuotta. Synnytyksen jälkeen kovat kivut, vuodot ja jatkuvat tutkimukset. Viimein löydettiin kasvaimia ja kohtu jouduttiin poistamaan viime kesänä. Silloin varoiteltiin surusta joka voi tulla. Kesä meni reissatessa perheen kanssa ja lomaillessa, syksy kovasti töitä tehden….eli asian siirsin pois mielestä ”väkisin”. Nyt pari kuukautta on ollut erittäin vaikeaa, olen voimaton ja väsynyt. Tuntuu etten ole mitään ja osa minusta puuttuu.
Mieheni ei ala keskustelemaan aiheesta, en tiedä miksi. En siis voi ilmaista miten pahalta tuntuu etten voi saada lisää lapsia ja tunnen olevani hänelle mitätön. 😭
Lähipiirissä syntyy vauvoja ja ne tuovat itselle lisää ”pahaa oloa” siitä ettei enää itse voi kokea samaa.☹️
Sairaslomalla olen, en tiedä vielä miten pitkään. Kaipaisin vain ihmmistä keneen voisin luottaa ja purkaa tuntojani, sellainen joka ymmärtää. En kaipaa sellaista ihmistä joka sanoo, kyllä se siitä….
Tämä asia kun ei ole ainut murheeni…
Nasutin😯🗯️
En tiedä voinko ymmärtää. Mutta minulla oli tämä viimeinen synnytys kesällä sellainen, että en enää voi tehdä lapsia. Olen vasta 23v ja olen aina haaveillut suurperheestä. Kolme lasta on nyt, vielä olisin ainakin halunnut tehdä kaksi lisää.
En ole ajatusta vielä oikein ymmärtänyt, säästän vauvan vaatteita ja mielessäni haaveilen vielä vauvoista. Viimeiset kolme vuotta minulla on aina ollut kädet täynnä vauvan hoitamista, yövalmista ja imettämistä. Kun viimeinen vauvani oppii käveleen, varmaan sitten ymmärrän, että ei tulee enää vauvoja meidän perheeseen.