Ikävä

Ikävä

Käyttäjä Joneka aloittanut aikaan 29.12.2005 klo 11:26 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Joneka kirjoittanut 29.12.2005 klo 11:26

En tiedä oikein kuuluuko tämä tänne, mutta kirjoitan kuitenkin.☹️

Osa varmasti tietää taustoistani jotain, mutta lyhesti.. Olen maalta kaupunkiin muuttanut 01. Koko suku, ystävät ja tuttavat jäivät sinne maalle. Eli tulin työn ja miehen perässä tänne. Elämäni on ollut ylä ja alamäkeä. Vaikeuksia on ollut ja niistä on päästy yli.

Suurin ongelmani on ehkäpä ollut tämä ystävien puute..
Nyt kun joulun vietin ekaa kertaa perheeni kanssa kaupungissa, oli ihanaa.. vaikka olikin kärhämää joulusta huolimatta.

Tänään äitini soitteli ja kertoili kun veljeni on palannut kaupungista maalle tyttöystävänsä kanssa( olen koko ikäni tuntenut itseni huonommaksi kuin veljeni, äitini teot puhukoon puolestaan)😞

Huomasin silloin yhden asian.. yksi syy koko syksyn ja alkutalven vaivanneeseen masentuneisuuteen on ikävä lähimmäisiäni..

Kuinka ihmeessä minä saisin kaikki lähelleni? Mies on juuri saanut työn (vakituinen) pitkän työttömyyden jälkeen. Meillä ei käy ketään kun matka on niin pitkä..

Kuinka ihmeessä sitä ihminen voi saada itsensä tällaiseen kuoreen.. JOskus jopa iskee ikävä miestä kun lähtee töihin..😳
Olen ihan hukassa välillä..

Apua!🤔😮

Käyttäjä eloweena kirjoittanut 29.12.2005 klo 23:09

Heippa

Ymmärrän toisaalta erittäin hyvin miltä susta tuntuu, tai yritän ainakin ja voin kuvitella, vaikka itse en ihan tuossa tilanteessa olekaan.
Onhan se todella vaikeata jos olo on niin yksinäinen. On mullakin välillä, mutta mulla silti on läheisiä tässä lähellä..
En tiedä miten saisit läheisesi lähemmäs.. Jos kerran välimatkaa on niin reippaasti.. Jo se että on yhteyksissä usein, vaikka vain puhelimitse niin se auttaa jo vähän, eikö?!
Oletko sä saanut sieltä yhtään ystävää, sieltä kaupungista? Ketään jonka kanssa "synkkaisi" hyvin yhteen? Se voisi auttaa mutta tiedän kyllä että helppoa ei ole lähteä ystävystymään. Mullekin se on vaikeata.. Olen aika varovainen yleensä ihmisten seurassa jos en tunne, tai tarkkailen tilannetta ja henkilöä.. En nyt NIIN varovainen, mutta en osaa ystävystyä helposti (jos tiedät mitä ajan takaa etten ala tässä kiertämään ympyrää selitysteni kanssa..).
Eikä se niin helppoa ole lähteä mihinkään kolmen muksun kanssa. Tiedän enemmän kuin hyvin sen. Eikä sitä aina jaksakaan..

Toivon että olosi helpottuu.
Voihan se olla tää pimeä aikakin joka saa tunteet tuntumaan entistä kurjemmilta. Jos sitten keväällä ja kesällä helpottaisi.. Kun aurinko paistaa ja lämmittää.. (taitaa olla laiha lohtu tällä hetkellä)
Mutta iso halaus ja jaksamisia!!

Ja hyvää uuttavuotta!

Käyttäjä Nasutin kirjoittanut 30.12.2005 klo 11:49

Voi sinua! Voimia ja jaksamista!

Kuulostaa aika tutulle.

Itsekin olen muuttanut -01 yli 500 km päähän seudulta jossa vanhempani, sisarukseni ja kaikki ystävät asuvat.

Kotiutuminen uuteen paikkaa aikuisena vie kauemmin aikaa ja voisi sanoa että "tällä iällä" ei olekaan niin helppo solmia samanlaisia ystävyyssuhteita kuin nuorempana.

Oletko yrittänyt esim. netin kautta löytää alueeltasi uusia tuttavuuksia?

Itse olen netin kautta löytänyt kavereita ja pari ystävääkin alueelta jolla asun.
Perhekahviloita ja muita tälläisiä mainostetaan paikkana löytää uusia ihmisiä... itse kävin muutaman kerran näissä paikoissa ja siellä on omat sisäpiirinsä johon on vaikea päästä mukaan.😳

Haluaisitko kenties laittaa yksityisviestiä minulle?

Nasutin

Käyttäjä aavaton kirjoittanut 30.12.2005 klo 12:57

Hei, älkää ny heti ainakaan siirtykö yksityisviesteihin, kirjoitelkaa ihan julkisesti.

Olen myös kolmen lapsen äiti, 23v, päivisin yksinäinen. Ensi vuoden alusta voi olla, että jatkan opiskeluja mutta todennäköisesti siirrän opiskelua ensi syksyyn. Lasten päiväunien aikaan olisi aikaa tähänkin otsikkoon kirjoitella, jos on vaan muitakin kirjoittajia.

Käyttäjä eloweena kirjoittanut 30.12.2005 klo 20:10

Moikka

En ole tiennytkään että voi siirtyä yksityisviesteihin?! 😮 Ehkä tyhmä kysymys mutta jos niin haluaisi tehdä niin miten toimitaan?

Kiitosss

Ja halaus!🙂

Käyttäjä Meri N (Työntekijä) (SOS-kriisikeskus, Helsinki) kirjoittanut 30.12.2005 klo 20:39

Tukinetissä ei ole yksityisviestimahdollisuutta, joten keskinäinen kirjeenvahto halutessanne tapahtuu omien sähköpostienne välityksellä. Kannattaa tosin keskusteluryhmissä julkaista ainoastaan anonyymejä sp-osoitteita. Muita yhteystietoja emme julkaise täällä.

Käyttäjä Nasutin kirjoittanut 30.12.2005 klo 23:52

Tarkennan hieman, eli tarkoitin että mikäli Joneka jossain vaiheessa haluaa alkaa vaihtamaan ajatuksia sähköpostilla niin se on mahdollista....uusia tuttavuuksia ei ole koskaan liikaa!
Ja en virallista sähköpostios. tänne laittaisikaan.

Ehkä ilmaisin itseni hieman epäselvästi, anteeksi.
Tiedän vain tunteen mikä on kun on tavallaan yksin vieraalla paikkakunnalla, sitä kaipaa keskustelukumppania ja ei aina kaikkea uskaltaudu edes tällä julkisesti kirjoittamaankaan.

Ainakin omaa oloani helpottaa kun saa purkaa tuntojaan ja niihin saa vastakaikua, ettei ole yksin asioiden kanssa...silloin pienikin juttu tuntuu suurelta.

Ikävä läheisiä kohtaan ei varmasti haidu milloinkaan, se lievenee ajan kanssa. Ja mikäli ei pääse tapaamaan rakkaita ihmisiä välillä niin olo vain muuttuu kurjemmaksi.

Nasutin *nolona aiheuttamastaan polemiikista*😳

Käyttäjä nuori25 kirjoittanut 01.01.2006 klo 14:42

Hei!
Tiedän miltä tuntuu kun ei ole ystävii niin paljon. Itsekin koen sitä aina sillon tällöin kun avopuolisoni ei ole mun luona. Mut yritän kuitenkin tehdä asialle jotakin kuten kirjoittaa asiasta tänne tukinettiin ja sit käyn myös psykologin luona. Pitää vaan yrittää keksiä itse mistä voisi saada ystävii kyllä se kaveri piiri siitä sitten kasvaa. Olen itsekkin joskus niin yksinäinen mut yritän hankkia jostain kavereita. Kavereita kyl saa jos niitä vaan jaksaa etsiskellä. Mut toivon että edes tämä viesti auttoi sua jotenkin.Tsemppiä!!🙂🌻

Käyttäjä Joneka kirjoittanut 01.01.2006 klo 21:26

Hei! On todella ikävää sanoa että on mukavaa huomata ettei tämänkään asian kanssa ole yksin..

Olen yrittänyt tutustua ihmisiin netin välityksellä ja käynyt perhekahviloissa.. Ja muutamia "nettituttuja" tullutkin mutta tapaamisia ei saa onnistumaan sitten millään.. Vaikka kuinka yritän...

Todella miettii välillä että mikäköhän minussa on vikana.. ja peiliin saa katsoa ja miettiä että missä menee väärin.. Siis en yhdenkään kanssa ole ssnut tapaamista sovittua. Aina on jotain esteitä tms. Mutta mistäpä minä tiedän onko niitä sitten? Vai haluavatko he sitten vain olla nettituttuja..

Mutta en silti haluaisi muutta äitini lähelle sillä se mustan lampaan osa ei ole nautittavaa ollenkaan..

Mutta ihmisiä kaipaan lähelleni..

Yleensä nämä sunnuntait ovat meillä räjähdysherkkiä päiviä.. ja syy on yksinkertainen.. mies lähtee töihin ja minä jään lasten kanssa kotiin.. En sillä että olisin miehelleni mustasukkainen.. en ole. Mutta kun se melkeinpä on aina kontakti aikuissuhteisiin niin ...

Mutta oikein hyvää uutta vuotta kaikille!! Ja toivottavasti tämä vuosi on parempi kuin edellinen🙂👍🙂🌻

Käyttäjä Hille kirjoittanut 11.01.2006 klo 01:22

Hei Joneka: mene ihmeessä rohkeasti jonnekin, missä tapaat ihmisiä. Vaikka seurakunnan tilaisuuksiin, urheiluseuran toimintaan tai ala opiskella jotakin, mistä tykkäät...ja kun olet ihmisten parissa, juttele heidän kanssaan! Aloita vaikka small talkilla ihan mistä vain. Et voi menettää tällä mitään, ainoastaan saada.