kärsin yksinäisyydestä apua kaipaan miten pärjäät?

Ex-appiukkoni kuoli kesällä muutaman kuukauden sairastamisen jälkeen. Ex-anoppini on puolestaan aina ollut hyvin riippuvainen miehestään. Nyt anoppini jäi ilman miestään ja tämän tarjoamaa turvaa elämässä. Kuulin lapseltani, että ex-anopistani on tullut kärttyinen ja inhottava, alkoholia liikaa käyttävä ”akka”. Jokainenhan suree omalla tavallaan, mutta miten minä voisin auttaa ex-anoppiani surutyössään? Hän…

Hei, Olen hukassa! Vaikka tämä ei olekaan niin suuri kriisi kuin esim. läheisen menettäminen yms, silti olen sekaisin ja kaipaan viisaita neuvoja samanlaisessa tilanteessa elävältä tai eläneeltä. Kuinka olette muuttaneet itseänne ja hillinneet halujanne? Olen oppinut ilmeisesti jonkin sortin käyttäytymismallin jo aiemmassa nuoruudessani. Silloin olin useasti uskoton silloiselle poikaystävälleni, ero…

Minulla todetiin krooninen kiputila ja masennus kipupolilla jonne vihdoin ja viimein sitten pääsin🙂. Lääkäri haastatteli, kuunteli ja tutki joka oli tosi ihanaa muissa😀 . Lääkityksenä sitten aloitettiin panacod ja noritren joka on mulle ihan outo lääke, onko kenelläkään kokemuksia tästä lääkkeestä. Meinas että tämä Noritren auttaa sopeutumaan kipuun ja auttaa…

Minä en tiedä ymmärtääkö kaikki mitä sana vellominen on mutta en keksi mitään muuta sanaa. tarkotan tällä jutullani sitä, että on heikkoutta jos aikuinen ihminen ei pääse irti lapsuudestaan. Vaan lähes jokaisesta oneglmastaan ja jopa mt-sairaudestaan syyttää vanhempiaan ja lapsuuttaan. Käy vuosikausia terapiassa puhumassa, kun äiti ei ottanyt syliin tai…

Minulla on ollut ilo elää vaikka olo on psyykkisesti ja fyysisesti ristiriitainen kunnes sairastun vakavasti ja siitä olen toipunut onnistuneesti vaikka koko perhe joutui todella kovan paineen alle koska sairauteeni seurattiin tarkasti mutta minkäs teet . Omassa toipumisessa aloin työstämään menneisyyttä ja sitä on piisannut tähän päivään saakka. Olen ylpeä…

😎vietin vuoden kolme ensimmäistä viikkoa auringon lämmössä. mielikin vähän virkistyi. nyt arkikuviot astuneet kuvaan. yksinäisiä päiviä. ei puhetta, puoliso töissä paljon. aika rajoittunutta elämää. mihin sitä menee ihminen itsekseen. lenkille yksin. joskus joku pappa kulkee koiransa kanssa pururadalla kierroksen minun kanssani. siinähän sitä jo on. vaihdetaan muutama sana. kai sekin…

Minulla jäi kesken puheet livessä tästä asiasta. Minua on vaivannut asia, että minä häpäisen vainajaa, kun oikein innostunun terapiassa ottamaan kantaa äitini itsemurhaan ja siitä millainen äiti se välillä olikaan.

Olen miettinyt, miten muut jaksavat elää jatkuvassa epävarmuudessa. Omat voimani alkavat olla aika lopussa, kaikki aika menee laskujen kanssa luovimiseen sekä tietenkin työnhakuun. On vaikea uskoa enää, että minua oikeasti tarvittaisiin missään, vaikka on ihan hyvä koulutus ja paljon kokemusta. Kaikkeen työhön on joko liikaa tai liian vähän koulutusta, kokemusta…

moi mä sain omalta terapeutiltani neuvon käydä lääkärillä ja koittaa jotain masennuslääkettä pienin annoksin nostamaan mielialaa ja pääsemään takas jaloilleen (takana elämän kovin vuosi). välillä tuntuu että en mä tarvitsis mitään lääkettä mutta välillä alakulo valtaa mielen, oon huomannu vaikeutta tarttua asioihin ja pinna on käytännössä lähes olematon. se askarruttaa…