Kumppani "syynä" taloudellisiin vaikeuksiin..mitä tehdä?
Eli ollaan neljättä vuotta mieheni kanssa parisuhteessa, asutaan yhdessä. Ollaan noin kolmikymppisiä ja muutettiin minun työn perässä toiseen kaupunkiin opiskelupaikkakunnalta. Miehelläni jäi opinnot kesken. Minä olen saanut hyviä töitä, mutta palkkaa tulee käteen vain noin 1800, joista kaikki menee elinkustannuksiin, velkoihin ja ruokaan. Velkaa kertyy joka kuukausi, koska mieheni työtilanne on heikko tai olematon. Palkkaa tulee hänen puoleltaan ehkä kerran kolmessa kuukaudessa ja yleensä se menee suoraan visa-laskuihin. Teen paljon töitä ja pitkää päivää, mutta palkka ei kata edes välttämättömiä asioita, koska mieheni elää sillä samalla palkalla.
En saa (eikä miehenikään tietysti) edes vaatteita tai kenkiä, vaikka entiset alkavat lahota päälle. Missään ei voida lomilla käydä, kun rahaa ei ole. Olen jopa nähnyt nälkää ja painoakin on tippunut, kun aina ei vaan ole ollut rahaa ruokaan. Köyhyys on tuskaista, koska eivät muut samalla työpaikalla (naisvaltainen ala) olevat naiset ymmärrä, ettei mieheni vaan tienaa sitä 3000-5000 kuin heidän miehensä. Sitten ihmetellään, kun en osallistu lounaille. Ei vaan ole varaa maksaa ruuasta 8 joka päivä. Ja kaikki kyselevät mihin menemme kun saan vihdoin lomaa..ja että milloin aiomme ostaa asunnon tai hankkia lapsia.
Kaveritkin ovat ”löytäneet” hyvin tienaavia miehiä ja selvästi halveksuvat tai paheksuvat sitä, ettei minun mieheni pysty rahoittamaan vastaavaa elämäntyyliä kuin heillä on. Itse en niin rahan päälle perusta kun parisuhteesta on kyse (en valitse ystäviänikään varallisuuden perusteella, miksi sitten sen läheisimmän ihmisen?). Vanhemmat ovat tietenkin meidän suhdetta vastaan, koska tietävät, ettei mieheni tienaa paljon. Riittäisi, että saisi katon päälle ja ruokaa ja perustarpeet hoidettua. Mutta nyt ei varat riitä siihenkään. lapsia en voi edes ajatella kun ei rahat riitä edes meille kahdelle.
Ongelmana on, ettei mieheni löydä töitä, ei tiedä mitä haluaisi tehdä työkseen ja ne työt, mitä vailla koulutusta oleva kolmikymppinen saa, ovat huonosti palkattuja ja heikoin työehdoin – ns. riistotöitä. Mieheni on hyvin masentunut tilanteesta eikä tiedä miten edetä. Enkä minäkään. Riitelemme usein, koska olen niin väsynyt eikä mieheni asia ole viimeisen vuoden aikana edennyt mihinkään. Jotain pitäisi opiskella, että työnsaanti helpottuisi, mutta jos ihminen ei vaan tiedä mitä..mitä voi tehdä? Ja kuka työnantaja pian ottaa yli kolmikymppisen, jolla on kokemusta lähinnä vuokratyöstä ja erilaisista hanttihommista. Kilpailu on kovaa..AHDISTAA. Mies kävi työvoimatoimiston neuvojalla, eikä siitä ollut mitään hyötyä, eivät osaa sanoa siellä mitään konkreettista.
Mitään tukia emme tietenkään saa, koska minulla on niin ”huima” palkka. Olen jopa miettinyt strippauskeikkoja tai muuta hämärää työtä jotta saisin edes vähän ylimääräistä esim. uusiin kenkiin. En tiedä, välillä tuntuu niin epätoivoiselta. Raha on noussut liian suureen osaan ajatuksissani, koska sitä ei ole tarpeeksi. Nyt on kesällä tulossa kahdet lapsuudenystävieni häät, joihin menee myös rahaa (en vaan haluaisi olla osallistumatta, kun ovat kuin siskoja minulle). Pakko saada jostain rahat lahjoihin, polttareihin, vaatteisiin…argh. Mistä voisin saada rahaa? Mitä ihmettä voin tehdä?
Ja ei älkää pliiiiiiiis neuvoko, että jätä se mies. Mikään muu ei suhteessa rassaa kuin tuo työ- ja rahatilanne. Mutta se saa minut epätoivon partaalle. 😯🗯️
Hei,
Älkää masentuko tilanteessanne. On olemassa paljon eri ratkaisuja, teidän vain pitää löytää se teille sopivin. Jos miehesi ei tiedä mitä elämältään haluaa, hänen vain olisi kokeiltava eri aloja kunnes se mielekäs työ löytyy. Sitä ennen hanttihommatkin ovat hyviä jotta saa edes jotain rahaa ja onnistumisentunnetta. Mistä miehesi tykkää? Mikä oli hänen haaveammatti nuorempana? Olisiko jostain harrastuksesta työuraksi? Jutelkaa ja pallotelkaa ääneen ideoita, ehkä ajatukset alkavat laukkaa ja se loistoidea tulee sieltä esiin.
Jos miehesi tykkää käsillä tekemisestä on markkinoilla HUUTAVA pula esim. kirvesmiehistä, putkimiehistä, kylmäkoneasentajista. Koulutusta on mahdollista saada oppisopimuksella alan yrityksissä/ adultassa ja palkka on heti alkuun kohtalainen ehkä n. 1200-1400 (en tiedä tarkkaa summaa). Koulutus kestää pari vuotta ja sitten palkka nouseekin reippaasti ylös ja töitä on paljon tarjolla!
Jos miehesi ei millään keksi mitä alkaisi tekemään, ehdota että etsii itselleen jonkun "hanttiduunin" jossa voisi olla vuoden päivät. Helpointa ehkä on käyttää vuokrafirmoja, mutta suosittelen soittamaan mieluummin suoraan yrityksiin. Moni työpaikka ei nimittäin edes tule julkisesti hakuun.
Jos miehesi ei vielä kuulu työttömyyskassaan esim. ytk:hon, niin pistä liittymään. Kun jäsenyysehdot täyttyvät, on teidän turvallisempaa jos esim. työttömyys iskee tai jos miehesi löytääkin sopivan aikuiskoulutuksen itselleen.
Koulutusta varten on myös muitakin vaihtoehtoja rahoittaa opiskeluaika. On olemassa koulutusrahastoja esim. NOSTE jonka avulla vain peruskoulutuksen saanut aikuinen voi opiskella itselleen ammatin.
Netistä voi löytää paljon tietoa ja apua, suosittelen aloittamaan sieltä. Erilaisia vaihtoehtoja löytyy pilvinpimein, niitä on vain vähän kaivettava esiin. Tsemppiä teille!!
Voi ei..mieheni on nyt yrittänyt löytää MITÄ VAAN duunia, mutta ei vaan pääse mihinkään. ei raksasiivoukseen, ei varastolle, ei mihinkään. Tukia ei tule. Samalla rahatilanne on älyttömän huono, loppukuuksi ei näytä taaskaan löytyvän rahaa lainkaan. AHDISTAA.
Mihin voi yli 30-vuotias mennä? Ei noi oppisopimukseenkaan ole minun miestäni ottaneet. Mies on masentunut ja pelkään jo että se tappaa itsensä joku kerta. Miksi elämän pitää olla näin vaikeaa? Ei ole mitään mistä apua voisi saada, rahat vaan kokoajan mielessä, eikä minullakaan ole yhtään aikaa mihinkään. Miestäni olen yrittänyt tukea, mutta kun olen itse aivan jaksamisen äärirajoilla. Kaikki kaatuu päälle. Ei vaan jaksaisi enää tätä kauheaa paikkaa nimeltä maailma.
Mutta. Ei voi mitään, pakko yrittää, kun jos minä en yritä niin joudumme entistä pahempaan velkakierteeseen tai kuolemme nälkään. Ketuttaa kun koululaiset jäävät lomalle, itse en ole lomaa nähnytkään lukion jälkeen, aina vaan töitätöitä ja silti on rahat lopussa. Haluaisin vaan paeta maasta ja lähteä johonkin kauas. Mutta eihän se ole mahdollista kun ei ole rahaa. Kyllä köyhyys syö ihmistä. Olen suorastaan jo katkera kaikille, joilla on rahaa tai puoliso, joka tienaa hyvin. Nälkäkin on eikä taaskaan ole ollut varaa hankkia kesäkenkiä tai mitään muutakaan. Köyhyys näkyy jo päälle.
moi
mun täytyy ihan kysyä että minkälaiset elämiskustnnukset teillä on? Onko teillä kallis asunto vai mihin palkkasi menee? Itse tienaan vähemmän kun sinä ja olen yksinhuoltaja, joten on kaksi lastakin elätettävänä. Ei meillä koskaan ole ylimääräistä rahaa mutta ei me nälkääkään nähdä. 1800 käteen ei todellakaan ole mikään huono palkka.
Yritä rohkaista miestäsi ottamaan ihan mikä tahansa työ mikä löytyisi. Työnantajat palkkaavat mieluummin jonkun joka on jo valmiiksi töissä kun työttömän. Vähän hullua kylläkin, mutta näin vain asia on.
Onko olemassa joku syy miksi hänelle ei löydy töitä?
Ymmärrän että tilanne on miehellesi raskas, ja sinullekin. Minustakaan ei kuitenkaan ole mikään syy jättää jos suhde toimii muuten hyvin. Usko pois, ei se yksinolokaan niin helppoa ole🙄
Toivottavasti asianne järjestyvät🙂🌻
Kuvittelisin, että jotain hanttihommiakin löytyisi, sanotaan, että aina tekevälle töitä löytyy. Mutta, onko miehesi sitten niin "mukavuudenhaluinen", ettei paljoa perusta panostaa töiden hakemiseen, vaikka toista sanookin ja kotiin tullaan hyvin harvoin töitä tarjoamaan, joten aktiivinen pitää itse olla. Jos ihminen on töitä kysellessään jo sen näköinen, että v***t minä teidän töistänne, niin varmaa on, ettei pääse edes ojaa kaivamaan.
Sinunkaan, anteeksi vaan, ei kannata olla liian sinisilmäinen.
Niin, en tiedä missä päin pääkaupunkiseutua voi asua paljoa halvemmalla, meillä menee vuokraan 750/kk. Jos muutetaan kauemmaksi niin vuokrassa säästyvä summa menisi työmatkoihin. Opintolainaan (molempien) menee rahaa, samoin visalaskuun, joustoluottoon, puhelinlaskuun, sähköön, lääkkeisiin ja sitten ei oikein mitään jääkään. Tai jää ehkä 100 rahaa ruokaan ja muihin perustarpeisiin kahdelle hengelle kuukaudeksi.
Ketuttaa kun aina saa kuulla miten hyvä palkka mulla on kun todellisuus on sitä että saa nähdä nälkää.😠
Ei vaan kaksi ihmistä tule toimeen vaikka mitään ruokaa ei osteta valmiina vaan aina kokataan itse, vaatteita ei osteta eikä viinaa. Autoa ei ole. Rahat ei vaan riitä vaikka kuinka yrittää säästää. Ja en kuitenkaan voi olla osallistumatta kun töissä tulee ainakin pari kertaa kuussa verkostolounaita/muita edustustilaisuuksia, jotka imevät noin 20-40/kerta.
Niin. Mieheni tilanne ja masentuneisuus vaikuttaa hänen itseluottamukseensa. Hän on sanonut että pelkää työhaastatteluja ja ahdistuu pelkästä puhelinkeskustelustakin. Mutta tiedän että hän yrittää, joka viikko hän on ollut jossain haastattelussa. Aina vaan löytyy parempia hakijoita. Ja saa pelätä että milloin taas tulee soitto tai sähköpostia, että "ikävä kyllä valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun...". Noitten kielteisten vastausten jälkeen tuntuu kyllä niin pahalta. Tunku töihin varsinkin nyt kesällä on aika suurta kun kaikki kesätyöt on jaettu jo helmikuussa. En tiedä mihin miestäni ohjaisinkaan..masennusdiagnoosi voisi irrota, mutta sen jälkeen saa kyllä heittää hyvästit vakuutuksille ja asuntolainalle (jos sellaista joskus tarvitsisi). Ahdistaa itseänikin ja satuttaa katsoa kun toinen on ihan lyöty.
Ja sinulle "helemi": Jos todella kuvittelet että kyllä tekevälle töitä löytyy niin tervetuloa todellisuuteen. Ja sinisilmäisyydestä ei tarvitse kyllä olla huolissaan, silloin katsoppas kun ihmiset tuntevat toisensa ja rakastavat toisiaan ei tarvitse pelätä tulevansa hyväksikäytetyksi. Harmi jos sinulla ei ole kokemusta sellaisesta.
Kuuleppa!
Kun juuri minulla on kokemusta molemmista vaihtoehdoista. Tiedän, että kaikille ei kaikki työt kelpaa, sellaiset joissa tarvittaisiin kipeästi tekijää, mutta ne ovat niitä töitä, joihin ei kaikki lähdekkään. Onko sinun työsi niin sidottu pääkaupunkiseutuun? Onko miehesi käynyt psykoloogilla tai mielenterveyshoitajalla, heilläkin on ehkä tietoa joistakin tukityöpaikoista, työharjottelupaikoista.
Minulla itselläni ei ole mitään ammattikoulutusta ja siltikään en ole ole ollut päivääkään työttömänä, välillä olen ollut sairaus- ja äitiyslomallla, sairausloma johtui masennuksesta, syynä ei ollut työnpuute vaan osin niiden paljous, perhevälkivalta, puolison alkoholismi ja taloudelliset vaikeudet.
Olen sitä mieltä, että masennus on nykyään vastaus joka vaikeuteen ja jäädään tuleen makaamaan, kun pitäisi nousta ja yrittää kahta kovemmin.
Ihmisen tekemisille vielä jotakin voi, mutta se mikä on luojasta on vähän vaikeampi vastus.
Mutta ensiapuna, mene pankkiin ja keskustele kuukausierien pienentämisestä, minimiin, joksikin aikaa. Pankit ei tapa "lypsävää lehmää", kun sinne menee ajoissa keskustelemaan. Ota selvää mihin tukiin teillä on mahdollisuus.
Moi taas🙂
Tota teidän asumista minä vielä mietin. Pääkaupunkiseudulla on tajuttoman kallista asua. Onko sinun työsi sellaista että et voisi asua jossain kauempana? Jos asuu toisella paikkakunnalla saa veroalennuksia työmatkoista. Esimerkiksi Karjaalta Helsinkiin kulkee reilussa tunnissa ja vuokrat siellä on huomattavasti halvemmat. Ja tiedän että Hangossa töitä löytyy vaikka muille jakaa. Satama työllistää puol länsi uutta maatta🙂 Ehkä miehellesi löytyy sieltä jotain jos hänellä vain on ajokortti?
Kesätyöt on täytetty mutta syksyllä vapautuu varmasti jotain. Ja Karjaalta ajaa Hankoon vajaassa tunnissa, kimppakyydit yleensä järjestyy työkavereiden kautta.
Ehkä tämä ei ole mikään ihannetilanne, mutta ainakin taloutenne tasoittuisi. Kannattaa myös käydä pankissa kyselemässä lainaa jolla maksaisit pois joustoluoton ja visalaskun. Pankkilainassa on matalammat korot ja sinun tuloillasi ei pitäisi olla ongelmaa, sillä paperilla ainakin näyttäis olevan ok.
Toivon todella että asianne järjestyvät. Viettäkää mukavaa kesää ja nauttikaa toistenne seurasta. Varmasti miehesi mieliala paranee siitä. Asioilla on taipumus järjestyä vaikka se ei ehkä tällä hetkellä tunnu siltä🙂🌻
Hei vaan ja temppiä teille! Olen itse ollut jo vuosia aina rahapulasta kärsivän miehen kanssa. Velkakierteestä ollaan juuri päästy kuiville ja elelty nelihenkisenä perheenä suht vähällä. Tiedän, että velat voivat viedä koko palkan.
Mutta: se työ/työharjoittelu olisi nyt kuitenkin miehesi itsetunnolle ym. SE juttu. Ensin olisi tietenkin laitettava itsetunto ja -luottamus paikoilleen. Kaipaisiko hän siihen apua, jotta ei koe negatiivisena niitä haastatteluja? Olisiko joitakin ryhmiä tms. jännittämiseen jne. Myös tuntoja ja omia reaktioita saisi heijastettua vertaisryhmissä. Kyllä apua varmasti löytyy. Nyt hän on ehkä kadottanut uskon itseensä, jotta mikään voisi onnistua. Se vie voimia tietenkin hakea eri vaihtoehtoja, mutta uskokaa vaan vanhaan mottoon, että paistaa se aurinko vielä risukasaankin! Onnea teille, haluan uskoa että elämänne kääntyy parhain päin. Jaksakaa yrittää! 🙂👍