Moi ! Mistä aloittaisin kertomisen?! Lyhyesti vielä.🤔 Olen yksinhuoltaja äiti ja opiskelen ja yritän vielä jaksaa työtä tehdä. Lapseni isä kuoli reilut neljä vuotta sitten auto onnettomuudessa ja olen itse tähän asti työstänyt tunteitani. Tähän asti hyvällä menestyksellä?Olisikohan minun sittenkin pitänyt ottaa vastaan kriisi apu ja tuki. Päätin onnettomuuden jälkeen…

Tuli tässä mieleeni kuinka tärkeää on kertoa läheisilleen että pitää heistä tai peräti rakastaa. Kuinka tärkeää on kertoa vaikkapa ystävälleen että hän on tärkeä, jos sellaisen sattuu joku onnellinen ”omistamaan”, vaikka eipä ketään voi omistaa mutta kuitenkin useimmilla on sentään ystävä, eipä silti että sille olisi aina luontevaa sitä edes…

Otan osaa teidän molempien menetyksiin. ☹️ Syyllisyyden taakka on todellakin murskaava. Tiedän tunteen. Asuin ulkomailla kun äitini sairastui vakavasti.Oli kaikista vaikeinta kun en ainoana tyttärenä voinut mitenkään häntä auttaa kun olin kaukana, eikä äidillä ollut kuin sairaalan henkilökunta tukena ja muutama ystävä. Syyllisyys oli erittäin kokonaisvaltainen tunne. Se ei helpottanut…

Äitini kuoli yllättäen kolme viikkoa sitten 12.11. Juttelin hänen kanssaan puhelimessa viikonloppuna, sekä lauantaina että sunnuntaina. Huomasin hänen olevan masentunut, hän valitti yksinäisyyttään. Ei kuitenkaan pyytänyt minua perheineen sinne ja minulla oli ”kiireinen” viikonloppu enkä tarjoutunut hänen seurakseen. Yritin piristää puhelimitse. Tuloksena äidin kuolema maanantaina, alkoholin yliannostukseen. Nyt tunnen suurta…

Elämä tuntuu suoraan sanottuna jonninjoutavalta. Vedän pakolliset kuviot läpi ja pitäisi olla kiitollinen niistäkin, mutta ei vain tunnu miltään. Joka aamu melkein itkua puskee töihin lähtiessä. Väsyttää koko ajan, harrastan liikuntaa mutta sepä siinä, muun ajan nukun, torkun, en tee mitään. En osaa selittää.

Joulukin alkaa lähestyä pikkuhiljaa ja minua alkaa stressaamaan vaan enemmän, varsinkin kun ei ole rahaa. Olen vuoden ollut työttömänä ja sairastuin masennukseen…nyt ei millään löydä pääsyä pois tästä ahdigosta. Mulla on kaksi ylä-aste ikäistä lasta, yritän heille olla äiti joka tukee ja kasvattaa parhaansa mukaan. Suurin huoleni on raha ja…

mulla on ongelma. tai se on aika ristiriitanen.. mulla on mielenterveys ongelmia ja syön lääkkeitä ja tarviisin terapiaa..mutta toisaalta välillä tulee semmonen olo että auttajat on idiootteja lähden suutuspäissäni pois terapiasta ja uhkaan olla tulematta enää koskaan.. mut sitten kun lähden, niin parin päivän päästä olo ihan hirvee… tiedän et…

haluaisin tutustua ihmisiin ja liikkua luonnossa.mutta pelkään että joku raiskaaja tai tappaja vaanii minua.olen eristäytynyt muista ihmisistä.tapaan ainoastaan työssä työkavereitani.olisiko muita samanlaisesti tuntevia ihmisiä?

Minulla on hyvä terapia vaikka en paljon puhukaan siellä. se siitä. Mutta haluaisinkin puhua siitä tunnista mikä on terapian jälkeen. Minulla on todella paha olo, välillä oksennankin ja tunnen oloni sairaaksi. Kuten kävi eilenkin ja tuntui, että kuolen ja olin vielä yksin. Jos vanhempani ovat kotona, yleensä he hakevat minut…

Etsin siis vähän informaatiota, miten lähteä hoitamaan sairaslomalta käsin käytännön asioita, kun tuntuu että sairasloman varsinaista tarkoitusta; olon paranemista häiritsee käytännön järjestelyt, jotka kasaantuvat ja lisäävät ahdistusta. Olen sairauslomalla tällä hetkellä, nykyiseen työpaikkaan ei ole aikeita palata monista eri tarkkaan harkituista syistä, keskustelu sairauslomaa määränneen lääkärin kanssa jäi häiritsemään, sillä…