Mulla on samanlainen tilanne kuin teillä.Olen ollut useamman vuoden erittäin sairas ja oikeaa diagnoosia ei ole vielä saatu. Mulla etsitään jotain autoimmuunisairautta. Vuoteen en ole pystynyt enää opiskelemaan. Kävellä jaksan hyvinä päivinä vajaan kilometrin. Keuhkot, kilpirauhanen ja lisämunuainen sekä nivelet ovat jo osittain lakanneet toimimasta. Täsmälääkitystä ei pystytä antamaan, kun…

En oikein tiedä mistä johtuu, että kiusaaminen alkoi jo lapsena. En ollut mikään kukkakeppi ja tykkäsin leikkiä poikien kanssa, ehkä se. En ollut koskaan ”suosittu”, mutta en mikään hylkiökään. Minulla on aina ollut paljon kavereita ja olen tullut toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Kouluaikana yritin kestää kiusaamista kääntämällä asiat positiivisiksi. ”Se…

Tässä ei oikein tiedä itkeäkö katkerasti vai sarkastisesti. Jollain tavalla tunnen ansainneeni kohtaloni. Tätähän minä nämä viime vuodet olen pelännyt. Nykyisen mieheni kanssa kiinnostuimme (olemme nelikymppinen pariskunta ilman lapsia, joita ei ole haluttu) toisistamme, kun itse olin nuoruuden avioliitossa. Erosin ja meidän suhteemme alkoi rakentua aikaisemman erittäin pitkäaikaisen ystävyyden päälle.…

Seurustelen kuudetta vuotta mieheni kanssa, avoliitossa olemme elelleet jo parisen vuotta tuosta ajasta. Meillä on omat ongelmamme, mutta yksi niistä suurimmista tuntuu olevan minulle miehen perhesuhteet. Olen tottunut omaan perheeseeni ja sukuun, kaikki osaavat ottaa toisensa huomioon, puhuvat jos on sanottavaa, terveitä ihmisiä joita näen usein. Perhettäni käyn katsomassa kotopuolessa…

Maaliskuun lopulla vaimoni ilmoitti hakevansa eroa 13 vuoden yhdessä olon jälkeen. Syitä on varmasti monia ja pelistä löydän niistä useimmat. Ja kun ei niihin menneisiin voi enää vaikuttaa, niin haluaisinkin löytää ajatuksia ja ehkä kokemuksenkin kautta hyväksi havaittuja neuvoja miten tästä voi päästä eteenpäin. Itsestäni tuntuu siltä ettei mitenkään. Kuluneen…

Niin tuossahan se aihe tulikin. Minulla on sellaiset vanhemmat jotka ovat vieläkin kiinni minussa kuin kärpäset tarrapaperissa vaikka jo melkein 10 vuotta olen asunut oman perheeni kanssa. Ikää minulla on 28v. Lisäksi heille jos vähänkin sanon jotain epäkohtia perhe-elämästäni, heille se aiheuttaa jotenkin ylimitoitetun huolen ja sitten he ovat todella…

Hei! Haluaisin kertoa jotain joka rassaa, ja toivon niin paljon että löytäisin kaltaiseni ihmisen täältä, ettei tarvi olla yksin ihmeajatuksien kanssa.. Eli olen liian kiltti, teen kaiken, en sano vastaan kenellekkään, mielistelen ja samalla sisimmässänii tunnen että räjähdän. Saan ihme raivopuuskia, mua turhauttaa kaikki ja ahdistaa. Välillä osaan kyllä iloita…

Miten voit, onko olosi yhtään helpottunut. Mitä olet tehnyt! Aina joskus kun käyn näillä sivuilla olen kurkannut kuuluuko sinusta mitään. Viestisi oli koskettava, ja monella meistä on ajoittain samanlainen tilanne/tunne. Toivon että olet jaksanut ja löytänyt jotain joka merkitsee sinulle ja antaa voimia huomiseen. Laita jokin merkki että olet olemassa.

Menossa elämän pituinen matka tulla siksi ihmiseksi joka oikeasti olen. Luettuani tämän palstan viestejä havaitsin etten ole yksin matkaa taittamassa ja että voin ehkä jollain tavoin lohduttaa toisia oman historiikkini kautta.Se on itsestäni huikea selviytymistarina joskin oma perussairauteni ei väisty mukanaolosta kaiketi koskaan. Olen mokaillut rankasti jokaisella elämään kuuluvalla alueella…

Itse läheltä masentuneita seuranneena huomaan että masentunut jää yleensä liian yksin asioidensa kanssa. Suku/ystävät kaikkoavat läheltä, monikaan ei tahdo tulla tueksi ja avuksi kun tarve olisi suurin, osittain varmaan siksi ettei masennusta ymmärretä vielä niin vakavaksi sairaudeksi kuin se on (siinähän mieli on rikki, mutta se ei näy fyysisesti ulospäin).…