Itseäni 5 vuotta nuorempi veljeni on vaikeasti masentunut. Takana on 3 itsemurhayritystä, psykiatrinen sairaalahoitojakso, erilaisia lääkkeitä, lääkkeiden väärinkäyttöä, ammattiavun saamattomuutta, toivoa paremmasta ja sitten taas syvää synkkyyttä. Nyt veljelläni on taas hyvin vaikea jakso. Edellinen oli muutamia kuukausia sitten ja silloin se kärjistyi itsemurhayrityksiin. Itse jouduin todistamaan yhtä niistä ja…

minulle määrättiin psyykenlääkitys 20-21v iässä kun olin häiriköinyt valtuuston puheenjohtajaa tosi rankasti ja mulle oli todettu masennus ja jouduin suljetulle osastolle. nyt oon 26v ja syön edelleen lääkkeitä. risperdalin sain neuvottelemalla pois mutta masennuslääkettä joudun syömään edelleen. mitä luulette että lopun ikäänikö minä lääkkeitä syön? mulla oli masennuslääkkeenä ensin cipramil,…

Minulla myös lähiaikoina tullut ajatuksia. Lähinnä sellaisia miten sen tekisin. Esim ajellessani mietin paikkoja missä helpointa tms. Sitä en tiedosta tekisinkö jos tilanne niin vaatisi…Vai onko tämä jotain etukäteisvalmistelua, että jos tila menee niin huonoksi, on heti toimintavalmis? Silti elämässä paljon hyviä asioita, niin menneisyydessä kuin nykyisyydessäkin. Tulevaisuudesta vaikea sanoa,…

Minulla on uupumus- , masennus- , ja ahdistusoireita. Lääkärissä en ole asiasta käynyt. Olen nyt aloittanut mäkikuisman ja kauranversouutteen kokeilun. Olen vasta ottanut näitä viikon verran, nukkuminen on parantunut ja sydämentykytys vaimentunut, muuta en osaa vielä sanoa. Minulla ei ole mitään muita vakituisia lääkkeitä. Olisin myös kiinnnostunut kuulemaan muiden kokemuksia…

Jos haluaa kuolla, tai tuntuu siltä että ei pysty enään jatkamaan elämäänsä ja jos on itsemurha suunnitelmia niin se on ilmeisesti sillai iso juttu että pitäis heti ottaa johonki lääkäriin yhteyttä ilmeisesti. Tai sellasii ohjeita netti on täynnä… Mutta meinaako lähinnä abstraktit itsemurhaan ja kuolemiseen liittyvät ajatukset ja mietiskelyt ilman…

Ajattelin kertoa enemmän asioiden taustaa. Olen oikeudenmukainen ihminen ja siksi kaikki satuttaa suututtaa sekä lisäksi tunnen surun lisäksi suunnatonta vihaa. Kasvatin poikani yksinhuoltajana. Pojan isä sortui alkoholiin eikä yhteiselämästä enää tullut mitään. Poikani oli silloin 4-vuotias. Onneksi hän oli helppo sekä kiltti lapsi. Hänen kanssaan ei ollut koskaan oneglmia. Kävin…

Olen pitkään tehnyt töitä itseni kanssa selvitäkseni lapsuuden aiheuttamista vaikeuksista aikuiselämässä. Nyt vaan tuntuu etten kestä. Tuska on jotain niin repivää. Suruksi sitä kai sanotaan, että olen vihdoin alkanut surra. Miten surra sitä ettei äiti rakastanut? Että isällekin olen aina toissijainen, jota autetaan jos sattuu olemaan aikaa. Miten surra välinpitämättömyyttä…

Olen kohta 20 -vuotias nuori aikuinen. Jälleen on tullut se aika vuodesta kun rintaa alkaa puristamaan tuskallisesti ilman mitään järkeen käyvää syytä. Kaikki pienetkin asiat tympäsee ja murskaa, tuntee olonsa yksinäiseksi vaikka olisikin ihmisiä ympärillä, kotona ei huvita olla, ulos ei huvita lähteä, ei haluta juhlia, ei tehdä kaikkea sitä…

Tätä asiaa on vaikea pukea sanoiksi. Yritän kuitenkin. Haluaisin kuulla muiden mielipiteitä ja olisin kiinnostunut tietämään, onko kenties muitakin, jotka painivat saman asian kanssa jatkuvasti. Masennus vei minulta elämänhalun. Olen hiljalleen kuntoutumassa, mutta vaikka olen jo pitkään yrittänyt etsiä kaikkea itseäni kiinnostavaa ja mukavaa, silti en löydä elämänhalua. Kyllä minä…

Pitäs viettää hauskaa kesälomaa, mutta en pysty siihen täysillä. Pelottaa ja jännittää tuleva, työt loppuu vuoden vaihteessa enkä tiedä yhtään siitä eteenpäin. Samassa työpaikassa yli 30v, ei mitään koulutusta takana. Muille annan hyviä esimerkkejä mitä pitäs tehdä, mutta itse en uskalla.. pitäs vaan repästä, niinkuin sanotaan. Mieliala muuttuu päivittäin, tänään…