Olen muuttanut juuri erääseen kuntoutus osastoon. Olen ollut viikonpäivät täällä. Tunnen kovaa yksinäisyyttä, vaikka ympärilläni on paljon väkeä, n. 25 henkilöä. Yritän sopeutua tänne, mutta helppoa se ei ole. Olen kovin erillään muista. Seuraavan runon olen kirjoittanut edelliselle hoitajalleni Tammiharjussa. Se kertoo yhden kohtaamisen niin kolkossa maailmassa. ”Syntyi silta, näkymätön.…

Ei taas…. Kesä mennyt suht hyvin. Nyt taas kuolema houkuttaa. en jaksa mitään. Olen vaan. Lapsiraukat joutuu itse keksii tekemisensä kun äiti vaan istuu/makaa/on/tuijottaa telkkua/tietokonetta. Huomaan että kaikki menee ok, kun vierellä on toinen aikuinen. Heti kun jää lasten kanssa yksin, lamaannun täysin. Kun jään yksin vastuuseen käy näin…😭

Kysyisin, mitä kokemuksia teillä on itsetuhoisten ajatusten työstämisestä. Kun ahdistun voimakkaasti, itsetuhoiset ajatukset ikään kuin kaappavat mielen. Tavallisimmin kuvittelen viilteleväni itseäni, mutta joskus olen nähnyt myös teräviä veitsiä, jotka hyökkäävät kimppuuni ilmasta ja joita vastaan yritän taistella muuttamalla niitä kukiksi. Sanoista tekoihin on kuitenkin pitkä matka. En siis keski-ikäisenä naisena…

Se sanoi, että nämä auttaisivat sinua. Nämä auttavat ahdistukseen. Nämä auttavat masennukseen. Nämä auttavat rakkauteen, siis sydänsuruihin, tarkennan. Se oli lääkäri, minä uskoin. Osan keksin itse itselleni uskoksi. Tämä on pieni annos, se sanoi. Tämä on edelleen pieni annos, se sanoi, kun annosta nostettiin. Tämä auttaa, se sanoi. En muista…

Meidän tilanne on aika hankala. Olemme mieheni kanssa olleet naimisissa kohta kahdeksan vuotta. Rehellisesti ja liioittelematta voin sanoa, että kaikki vuodet olen hoitanut lähes yksin talouttamme ja kotejamme. Lapsia meillä ei ole eikä tulekaan mieheni sairauden vuoksi. Olemme muuttaneet avioliittomme aikana ainakin kymmenen kertaa, muka työn perässä. Todellisuudessa olemme lähteneet…

Nyt on nähty maailman seitsemäs ihme: Madonna kävi täällä, hurmasi ja osti ison pinon suomalaisia shortseja pinkeän peppunsa suojaksi. Oooh, Madonna, maailman kuuluisin ihminen! Madonna hurmaa ennen kaikkea vartalollaan: viisikymppinen ja noin timmissä kunnossa! Kuntoilee joka päivä viisi tuntia! Tähän ei tavallinen lölläpehvainen suomalainen perunanenä pysty! Mutta ajatella: hänellä on…

Mitä tehdä, kun päässä ei liiku yhtäkään ajatusta, tunteet ovat kuin vaimeita kaikuja entisestä ja rakkaus kaikkea ja kaikkia kohtaan on tyystin kadonnut? Kun voi maata tuntikausia sohvalla paikallaan, ei ole edes paha olo, ei ole mitään. Kun elämältä katoaa suunta ja merkitys ja oma halu elää on hukassa. Kevättalvella…

Päiväkerhossa, n. 4-6 vuotiaana muistan vielä, kun eräs kaveri halusi vaihtaa kanssani leikkiautoa. Vaihdoin aina, kun hän pyysi. Sitten hän huusi muille: Hei, tämän kanssa on helppo tehdä vaihtokauppoja. Muistan jo silloin miettineeni, että miten niin. Eivätkö muut sitten suostu vaihtamaan pyydettäessä. Jotkut tulivat sitten kokeilemaan, pitääkö paikkaansa. Pitihän se.…

Olen 26-v. ja niin yksin. Olen ollut yksinäinen jo monta vuotta. Nuoruus tuntuu menevän hukkaan, kun ei jää mitään hyviä muistoja, joita jakaa toisen kanssa. Löytäisinkö tätä kautta ystäviä muista yksinäisistä? Eniten kaipaisin ystäviä Jyväskylästä, mutta kyllä kauempaakin käy. Kyllä tosiystävän takia jaksaa matkustaa kauemmaksikin.

tämä on varmasti monen muun bulimikon tarina, ja näitä löytyy täältäkin sivustoilta varmasti useampiakin, mutta en vain löytänyt oikein omaani joten aloitin sitten uuden. Urheilen paljon ja puolitoista vuotta sitten pääsin nuorten maajoukkueeseen ja aloin kontrolloida syömisiäni oikein olan takaa maksimoidakseni kehityksen. Ruokailurytmi oli tiukka ja kontrolloin kotiini ostettavia ruokia…