vuonna 1983 tähän maailaan syntyi hätäsynnytyksellä tämmönen omaperäinen tytöntyllerö. isälleni puhkesi paranoidinen skitsofrenia ollessani puolivuotias. muistan vieläkin, kun ollessani tätin luona isä suuttui jostain ihan mitättömästä ja paiskasi mukin seinään. lisäksi pienenä, kun kävin isän luona hän usein huusi mulle ja jopa isommalla iälläkin on haukkunu ja huutanu, ettei haluu…

Mulla on joku psykoosi, vai onko se nyt psykoottinen häiriö. Ei kuulemma ole skitsofrenia, mutta joku sairaus silti. Haluaisin vähän tietää enemmän tästä sairaudestani.. Elän lähes normaalia elämää, tosin aika vähän käyn nykyään missään, joskus muualla liikkuminen ahdistaa ja saatan stressaantua ja potea sellaista huonoa oloa, jossa olen vähän kuin…

Mä oon 16 vuotias opiskelija tyttö. Mä oon älyttömän tunteellinen ihminen ja näytän myös mitä tunnen. Mä oon myös helppo ihastumaan. Se se ongelma varmaan onkin. Ihastun liian helposti. Mutta kun ihastun, ihastun sitten ihan täysillä. Nytkin olen ihastunut tosi pahasti yhteen poikaan. Ongelmana on että mä vihaan omia kasvojani.…

Menen nyt suoraan asiaan… Minua vaivaa ja masentaa melkein koko ajan se, että en elä kovin vauhdikasta nuoruutta – ei viinaa, tupakkaa, isoo liutaa poikaystäviä ja hurjia bileitä. Sillä sitä se muiden ikäisteni nuorten elämä tässä kaupungissa on. Vuosi vuodelta, useampi ja useampi sellainenkin ihminen, josta en olisi uskonut, on…

Tuntuu, kun mun elämällä ei olisi mitään merkitystä. Samat kuviot toistuu ja kukaan ei pahemmin välitä. Ulkonäkö on huono ja syömisestäkin on tullut ongelma. En uskalla luottaa kenenkään, kun on niin monesti joutunut pettymään. Vähän aikaa sitten olin kolmiodraaman uhri ja jätkä valitsi toisen. Pointsit masennukselle kasvoi ja syöminen lisääntyi.…

Moiks… Ekaa kertaa kirjottelen tänne, onks kukaa vastaavanlaises tilantees… Mä kirjoitan tähä lyhyesti tän pikku juttuni…. Noin puolitoist vuotta sitten mä olin yläasteella, ennen aina suosittu, yht äkkii mulla ei välillä ollukkaa ystävii ja poikaystävä petti, mä olin niin maassa ja sorruin viiltelyyn, itkeskelin iltaisin ja pyörittelin mielessäni itsetuhoisia ajatuksia.…

Otsikko kaiken kertoo. Olen niin yksin ja nyt sen vasta ymmärrän. Sisarpuolille ostin pari lahjaa, isä oli sossuun laittanut minulle lahjoja. Aattona saan olla lastenkodissa illan, muuten olen yksin. En viitsi laittaa koristeita enkä ostaa jouluruokia. Miksi on joulu ja koulusta vapaata? Kuolen suruun ja yksinäisyyteen.

En ole aiemmin täällä törmännyt kyseiseen aiheeseen. Asun yksin opiskelujeni takia, eli muutin kotoa pois kun olin 15-vuotias. Ensimmäinen vuosi meni helposti asuntolassa. Viime vuonna kuitenkin masennuin muutettuani yksityiselle asumaan. Masennukseen vaikutti paljon se että opiskelen kaksoitutkintoa ja jotkut ongelmat perheessäni. Kesällä kun masennus alkoi helpottaa tajusin sen, mulla on…

mietin eile ku yritin saada unta. Et mitenköhän toinen reagois, jos tosi hyvä ystävä tai joku läheinen ihminen sanois tai siis ois muute hyvin päälle päi voiva, mut sit laittais parhaimmat vaatteet ja sanois et aikoo tappaa ittensä, ettei saa sit estää.. miten sit tulis tehä? tai kuvitelkaa omalle kohalle..…

Hei! Onko teillä jollakin vammaista sisarusta? Miulla on liikuntavammainen ja sydänsairas isoveli. Luulin olevani asian kanssa aivan sujut, mutta viime vuosien aikana oon tuntenu ihan kummia. Näen unia hänen kuolemastaan. Olen ihan yliherkkä aina kun keskustellaan vammaisuudesta tai sivutaan sitä vakavasti tai vitsaillen. Keskustelut sikiödiagnostiikasta, vammaisten asemasta jne. menee miulla…