Miksi mä en kelpaa?
Mä oon 16 vuotias opiskelija tyttö. Mä oon älyttömän tunteellinen ihminen ja näytän myös mitä tunnen. Mä oon myös helppo ihastumaan. Se se ongelma varmaan onkin. Ihastun liian helposti. Mutta kun ihastun, ihastun sitten ihan täysillä. Nytkin olen ihastunut tosi pahasti yhteen poikaan.
Ongelmana on että mä vihaan omia kasvojani. Mä en voi arvostaa finnien ja ihottuman peitossa olevia kasvojani. Mä en usko et saisin ketään hurmattua näillä kasvoilla. Ja onhan se nähty. Aina kun olen yrittänyt tutustua johonkin poikaan, se on käännyttänyt heti pois. Heti se alkaa arvostelemaan ulkonäön perusteella. ☹️
Nyt oon lähettänyt tekstaria tälle nykyiselle ihastukselleni. Ollaan samassa koulussa ja meillä on viimeiset kolme kuukautta ollut silmäpeliä. Sain vain huomata ettei nimeni sanonut hänelle yhtään mitään. Hän vaikutti kiinnostuneelta ja kyseli kaikkea, mistä voisi päätellä kuka olen. Hän myös sanoi että jatketaan juttua joskus. En tiedä keksikö hän kuka olen, ei siitä osaa päätellä. Koulussa kun nähdään niin hän on jotenkin niin…outo. Saattaa kattoa mut sitte taas on niinku ei näkiskään. Tämäkään kohtelu ei ole mitenkään uutta. Tuota hän on tehnyt koko lukioajan.☹️
Mulla on niin paha olla, kun tiedän ettei mun naamani takia kukaan voisi kiinnostua minusta.(ei mun naama niin paha ole mitä voisi olla, tiedän sen. En vain näe itsessäni mitään kaunista) Jos hän nyt on tajunnut kuka olen, en ole yhtään ihmeissäni siitä vaikka juuri naamani takia hän ei haluaisikaan tutustua. En vain uskonut että hän olisi niin pinnallinen ihminen. Hän vaikuttaa erilaiselta. Ettei hän olisi ilkeä. Viesteissä oli kohtelias ja tosi mukava. Nyt siitä viestittelystä on neljä päivää. En tiedä pitäisikö odottaa että hän ottaa yhteyttä. Vai odottaako hän että minä otan yhteyttä.
Minulla on paljon ystäviä, mutta koskaan ei ole ollut kaveripoikia, eikä poikaystävää. Nyt oon saanut lukiosta ihan ok ”kaveripojan”. Ei sekään aluksi ollut halukas tutustumaan. Ystävät sanoo että mä oon tosi mukava ja hyvä ihminen. Harmi vaan että kukaan ei tiedä sitä ruman naamani takia…
En tiedä mitä mun pitäisi tehdä. Mä en jaksa enää kerta toisensa jälkeen pettyä… Mitä mä teen? 😯🗯️😭
halusin vain udella että mikä tilanne on nyt? ei ihmiset varmasti sua vierasta koska oot niin "ruma" vaan susta tuntuu siltä kun oot jo ite ittes tuominnu. älä ole itelles niin ankara koska ei kukaan muukaan oo. vai kuinka usein sä ajattelet jostain että: eipä kiinnosta tohon tutustua kun sillä on akne/iso maha/ rumat vaatteet tms...tuskin koskaan..kun on päättänyt olevansa jonkinlainen, ruokkii muodostamaansa minäkuvaa ympäristöstä tulevilla viesteillä ja jättää huomioimatta ne, jotka on sitä vastaan. eli tavallaan on sellanen kielteinen filtteri koko ajan toiminnassa. heitä se roskiin!😉 erittäin kornisti sanottuna: ihmiset arvostaa sua sinuna ku vaan uskallat!
Moi! En usko että olet "ruma" tai "epämuodostunut". Olet vain itse itsesi tuominnut niin ajattelen että muutkin ajattelevat samalla tavalla.
Minulle on käynyt kumminkin näin, että olin omasta mielestäni ruma joskus 11-14-vuotiaana kun finnejä alkoi ilmaantumaan. Kun menin yläasteelle kaikki haukkuivat minut alimpaan helvettiin; olin ruma, läski, pontso... Olin niin masennuksen kourissa et aloin lintsaamaan koulusta ja minut erotettiin. Sitten minua hyppyytettiinn monessa paikassa kouluni takia ja vihdoin, kahden vuoden pääästä, minulle löydettiin sellainen koulu jossa pystyn olemaan. Siellä minua jopa kunnioitetaan... Itsetuntoni nousi kohinalla.
Nyt olen asnut siellä melkein vuoden ja minulla on ollut "jotenkin _ihmeessä_" siellä ollessani jo kolme epäsäännöllisen säännöllistä suhdetta.
En nyt tiedä auttoiko tämä mitään, mutta kerron kumminkin.
ONNEA UUDELLE VUODELLE 2006!!!