Miten olette jaksaneet opiskella masentuneina? Kun harmaat aivosolumatoset luikertelevat kaoottisesti toistensa lomassa ja tuntuvat menettäneen yhteyden toisiinsa, kun rintaa puristaa valtaisa kivi ja näkee vain yhden värin, kun on hukkunut itseensä eikä tahto tunnu riittävän? Olen todennäköisesti sairastanut masennusta jo kolmivuotiaana. Toimintakykyni se tosin kahlitsi vasta paljon myöhemmin, ollessani yläasteen…

Kaikki muut ikäiseni seurustelevat jo, mutta itse en ole ikinä ollut ihastunut kehenkään. En edes ala- tai yläasteella. Saatan pitää tai kiinnostua jostain hyvännökäisestä, hauskasta tai fiksusta tyypistä, mutta mitään enempää en tunne. Välillä tuntuu, että tavallaan jopa pelkään vastakkaista sukupuolta. Olen aina vihannut esim. halaamista. Eikö niin, että kaikkea…

En oikeastaan nyt tiedä miksi minä tänne kirjoitan. Tiedän etten enään kestä yksin, mutta kun ei pysty puhumaan. Ajattelin sitten tänne kertoa oman tarinani jos se vaikka helpotaisi oloani. Olen huomannut tässä muutaman kuluneen vuoden aikana muuttuneeni. En enään itsekkään tunne itseäni. Olen ollut aina erittäin ulospäinsuuntautunut ihminen ja minulla…

Minullakin on koulukiusausta takana, minua kiusattiin muistaakseni koko ala-asteen ajan. Vaikka olen jo 20 vuotias, kiusaus vaikuttaa elämääni ylä. Kiusaus jätti pysyvät jäljet. Ennen suorastaan pelkäsin ihmisiä ja minulla oli pahoja sosiaalisia pelkoja. Vaikka pelkoni ovat lieventyneet todella PALJON, minulla on edelleen huonot sosiaaliset taidot. Vaikka periaatteessa tulen kai jotenkin…

En tiedä onko täällä vastaavaa keskustelua kuin tämä, mutta jos on, niin unohtakaa aloittamani keskustelu! Mahdan olla täällä maailmassa ainoa, jota ahdistaa sana seurustelu. Ahdistaa myös se, että joillakin kavereilla on tapana yrittää etsiä seuraa, ns. parittaa minuu. En itse tykkää ajatuksesta yhtään, vaikka joskus ne tyypit tuntuvatkin ihan hyviltä.…

En oo taas täälläkään käyny pitkään aikaan.. Välillä vaan on niin paha olla ettei saa aikaseks mitään, ja sitte välillä tulee olo että kaikilla muilla täällä on niin paljon vaikeenpaa ku mulla et miten kehtaan tulla tänne valittamaan asioistani.. ☹️ Nyt kuitenki taas tulin. Ei tahdo voimat riittää ton koulun…

Olen ollut ujo ja hiljainen pienestä asti ja saanutkin siitä kuulla sukulaisilta, luokkatovereilta ja milloin missäkin. Se on ollut kuin syntiä ihmisille, että olen ollut arka. Nyt, kohta kaksikymppisenä nuorena naisena se vaivaa vieläkin. Se vaivaa sosiaalissa tilanteissa, kuten jos pitäisi soittaa johonkin. Oma äitini tilaa vieläkin minulle mm. hammaslääkäriajan!…

Joskus olisi ihanaa elää edes 5minuuttia elämää, niin etten pelkäisi itseäni, muita ja sairaita kuvitelmiani. Näen painajaisia lähes joka yö, painajaisia jossa mies seisoo vierelläni ja kertoo minulle miksi minun on turha edes elää…pahinta on että hän kertoo minulle olevansa minä ja ettei katoa ellen herää ja kun herään hän…

Pakko purkautua ja kysyä asiantuntioiden sekä Teidän nuorten mielipidettä.. Mitä mieltä siis olette masennuksen sekä syömishäiriöiden muuttumisesta pikkuhiljaa muoti-ilmiöksi? Joka kolmannessa tv-sarjassa on nuorille tullut syömishäiriöitä ja masennusta. (Esim. salatut elämät, everwood, O.C..) Tiedän ettei ole minun asiani valittaa, mutta joillain on oikeasti vaikeaa ja etoo katsoa (siksi en katsokkaan)…

Meidän luokkamme on verrattavissa susilaumaan. Heikkoja yksilöitä ei suvaita. Siellä on pari pääasiassa keskenään teutaroivaa johtajatyyppiä, tavallisia laumalaisia ja minun kaltaisiani hylkiöitä. Aika ajoin on mahdollista nousta arvoasteikolla ylöspäin, mutta aina mulle käy niin, että minä kompastun ja putoan pohjasakkaan. Nää johtajat tietty huomaa sen, tulee ja repii… ☹️ En…