Pakko purkautua ja kysyä asiantuntioiden sekä Teidän nuorten mielipidettä.. Mitä mieltä siis olette masennuksen sekä syömishäiriöiden muuttumisesta pikkuhiljaa muoti-ilmiöksi? Joka kolmannessa tv-sarjassa on nuorille tullut syömishäiriöitä ja masennusta. (Esim. salatut elämät, everwood, O.C..) Tiedän ettei ole minun asiani valittaa, mutta joillain on oikeasti vaikeaa ja etoo katsoa (siksi en katsokkaan)…

Meidän luokkamme on verrattavissa susilaumaan. Heikkoja yksilöitä ei suvaita. Siellä on pari pääasiassa keskenään teutaroivaa johtajatyyppiä, tavallisia laumalaisia ja minun kaltaisiani hylkiöitä. Aika ajoin on mahdollista nousta arvoasteikolla ylöspäin, mutta aina mulle käy niin, että minä kompastun ja putoan pohjasakkaan. Nää johtajat tietty huomaa sen, tulee ja repii… ☹️ En…

Kiitos, kun vastasitte, en osaa viel sanoo mitä teen, kun pelkään et, jos meen terapiaan niin koulu kärsii ja sitä ei oo enää paljoo jäljellä ja valmistuminen on mun tapa todistaa muille et pärjään. Mut taas toisaalta pelkään että pimahdan tossa ajan kanssa, nytkin tuntuu siltä ettei mikään kiinnosta paitsi…

Olen tässä viime aikoina alkanut tajuamaan, että tunteiden näyttäminen on mulle itseasiassa aika suurikin ongelma. Pohdin vain, että löytyykö täältä ihmisiä joilla on tai on ollut samoja ongelmia?

Lueskelin tuosta noita opiskeluun liittyviä asioita, tuttuja mullekin menneisyydestä. Nyt olen ”jo” 25v😉. ja mietin mitä tekisin elämälläni😐… Taustalla on monivuotinen perhehelvetti lapsuuden kodissa☹️, tammikuussa päättyi suhde maanisdepressiiviseen mieheen🙄 ja nyt olen jo yli vuoden syönyt masennuslääkkeitä. Työelämään paluu pelottaa😮, viimeksi olin töissä noin vuosi sitten, siitäkin viimeisen kuukauden sairaslomalla…

Ajattelin yrittää purkautua tänne, jos siitä olisi jotain apua. nuorisopsykologilla käyn kerran viikossa,käynyt jo reilun vuoden, mutta en uskalla sanoa siellä asioita kuten ne ovat. olen ollut masentunut ja ahdistunut nyt niin kauan kuin muistan, en varmaan tuntisi itseäni enää ellen olisi masentunut. en ole onnellinen, en todellakaan. en jaksa…

Mä mietin jonkin aikaa ennen kun uskalsin alkaa puhuun tästä.. Mulla on ainakin omasta mielestäni tosi arkaluontoinen ongelma mun miesystävän kanssa, ja häpeän itseäni sen takia.. En tunne itseäni. 😞 Halusin kysyä onko kellään muulla tällaista ongelmaa, ja olisiko teillä jotain auttavaa sanomista mulle? Juttu on niin, et mä en…