hei! asuin melkein 30 vuotta ulkomailla, siitä yli puolet euroopan ulkopuolella, työn vuoksi. pari vuotta sitten palasin enkä kadu sitä – mutta olen myös huomannut, että olen täälläkin ulkopuolinen. maailmalla olin sitä, koska OLIN ulkomaalainen; täällä olen ulkopuolinen, koska elämäni oli niin pitkään muualla ja hyvin erilaista kuin arki täällä.…

Olen tässä hiljanseen alkanut vähän päästä jaloilleni seitsemän vuotta sitten tapahtuneesta hirvittävästä kriisistä… Kriisin seurauksena sairastuin vakavaan masnnukseen. Hyvän hoidon, lääkkeiden, terapian ja oman selviytymishakuni johdosta olen alkanut uskoa että on hyvä ja antoisaa elää. Vammauduin niin että en koskaan enään pååse kokonaan eroon lääkkeistä, enkä haluakkaan. Masennukseni on kroonistunut,…

Auttakaa nyt herranjumala joku….olenkohan tulossa hulluksi! Mä olen rakastunut mun frendiin…miten helvetissä tää nyt voi mennä näin, yli kymmenen vuoden ystävyyden jälkeen, huomaan yht´äkkiä, että mun tunteet sitä kohtaan käy vähän liian ylikierroksilla. Välillä se antaa viitteitä että ei senkään tunteet oo ihan kaverillisia pelkästään, mut mä luulen et se…

Kertokaa omakohtaisia kokemuksia toimimisesta mielenterveysyhdistyksissä tai jossain mielenterveysjärjestössä. Olen kiinnostunut erityisesti pääkaupunkiseudusta, jossa käyn työssä. Kotisivut eivät oikein kerro sitä, millaista niissä on ja mihin voisi /kannattaisi hakeutua.

Ei tuu helvettiäkään. Siltä tuntuu nyt. V. 2006 alussa tajusin pyytää neuvolasta apua masennukseeni; lapseni oli tuolloin 1,5 v. Vauva-aika oli mennyt kuin sumussa, olin koko ajan apea, kaikki tuntui vaikealta, olin kärttyinen… Tuon vuoden 2006 minulla oli Sepramit ja täytyy sanoa, että ihana vuosi. Yksi vuosi lapseni elämässä jolloin…

Olen 23-vuotias. En enää nuori, mutta kun en osaa pitää itseäni aikuisenakaan. Nyt vasta heräsin siihen etten voi enää nuorten puolelle kirjoitella. Ongelmani on hyvin monisäikeinen. Päädiagnoosina tällä hetkellä syömishäiriö. Lisäksi löytyy masennusta, persoonallisuushäiriö, skitsofrenia. Tuota skitsoa mä en kylläkään pysty sisäistämään, kuulen ääniä ruokailutilanteissa, ja syöminen siksi vaikeaa.. 😐…

Hei vaan kaikki, Olen kolmekymppinen mies ja kärsin ajoittain ihan massiivisesta masennuksesta. Välillä kaikki on hyvin, olen iloinen ja nauran, sitten taas jonain päivänä saatan istua pitkän aikaa vessan lattialla miettimässä miten saisin itseni siirrettyä manan majoille pois toisten huolesta. Tunnen todella suurta syyllisyyttä masennuksesta, ja se tietysti vielä entisestäänkin…

ei itsemurha ole teidän ratkaisunne.kuolema ei ole se mitä te tarvitsette.ei edes se mitä haette ja kaipaatte.niin se on, varmuudella,että meistä jokaiselle ON varattuna onnea ja epäonnea,naurua ja itkua. Mitä pidempään se paha aika on kestänyt,ja paha olo,sen suuremmalla varmuudella hyvät ja onnelliset ajat ovat edessäpäin. Masentuneena sitä on vaikea…

Kaikki alkoi 9-vuotta sitte, kun aloin eka kerran seurustelee. Isä oli sairaan mustasukkanen, se kiukutteli mulle, oli ilkee, varotteli ihan liikaa. Olisipa se ilkeily loppunu siihe, kun suhteeni ensi rakkauteei loppui… Mutta on jatkunut tänäki päivänä, olen nyt 26v. Terapiassa isäni käytös sai nimen joka on passiivisagressiivinen, eli se ei…

Kirjitin asiallisen ajatukseni sinne miksi ei julkaista?