Olen pian 18-vuotias tyttö. Ja isäpuoleni käyttänyt minua seksuaaliseti hyväksi. Ja en osaa kertoa äidille tilanteesta. Pelkään, että se o isäpuoleni puolella ja heittää mut pois kotoa. Poikaystäväni sanoi etten saa kertoa äidille jos se ei ole paikalla, haluaa olla mun turvana jos tulee kauhee tappelu.. kun.. Mä olen miettiny…

Minä olen lukenut, kirjotellut asiasta toisaalla, nyt vielä voisin täälläkin puhua. Minua hämmästyttää suuresti kuinka paljon ampuja saa sympatiaa. Tuntuu, että on aivan oikeutettua ampua vaimonsa, koska hän oli jo vanha. Vielä oikeutetumpaa tuntuu olevan ampua kaksi kehitysvammaista naista. Koska heistä ei kukaan pitäisi huolta, kun vanhemmat ovat kuolleet. Omaisella…

Olen tällainen vähän yli parikymppinen nuori nainen ja elämä edessä… Aloin tekemään lopputyötäni jokin aika sitten. Mutta olen vain niin lopen uupunut. En ole saanut aikaiseksi töissä yhtään mitään pitkään aikaan. Teen lopputyön yritykselle, joten sillä on deadlinet sun muut vastaavat, aika tiukatkin. Aina, kun tulen töihin, iskee hirveä uupumus.…

Kiitos tosiaan teille kaikille jotka olette tukeneet minua viimeisen vuoden aikana kovasti, olette valaneet uskoa minuun ja puhuneet paljon siitä kuinka periksi ei saa missään vaiheessa antaa!!🙂🌻 Sain vihdoin tiedon lääkäriltäni että olen päihittänyt syövän ja olen terve!!!😀 uusiutumisriski on tietty olemassa mutta se ei nyt nujerra minua millään tavalla!!olen…

Olen 23v opiskelija(v.2009 olisi tarkoitus valmistua) ja saan kelan tukea tällä hetkellä mutta työelämään kohdistuvat paineet ovat hirvittävät(pään sisällä). Käyn terapiassa ja hoidan itseäni lääkkeillä. Minulla on ollut vaikea asteinen masennus ja masennusta on edelleen. Elämäni on mudassa rupemistä jo muutenkin, enkä tiiä onko minusta ikinä töihin. Miten sitä voi…

Olen avoeronnut rakkaastani n. 2.5 kk sitten. Suhde kesti monta vuotta. Jäin asumaan meidän vanhaan yhteiseen asuntoon. Olen opiskelija ja täl hetkel opiskelu tökkii. Onneksi nyt on kuitenki kesäloma. Olen 24v nuori mutta tällä hetkellä ei jaksa oikeastaan muutaku olla, ja hyvä kun sitäkään. Olen käynyt pitkään elämässäni terapiassa masennuksen…

Täyttäisin tänä vuonna 56 vuotta. Aivan lapsesta asti olen kokenut elämäni pelkäksi taakaksi. Mitään ns. lapsuuttakaan minulla ei ole ollut. Kaikki vuodet ja elämäni päivät olen jaksanut vain pelkällä sisulla eteenpäin. Joka päivä olen joutunut ottamaan itseäni niskasta kiinni ja aloittamaan uuden päivän. Mutta nyt tuntuu että voimat ovat kertakaikkiaan…

Eli ollaan neljättä vuotta mieheni kanssa parisuhteessa, asutaan yhdessä. Ollaan noin kolmikymppisiä ja muutettiin minun työn perässä toiseen kaupunkiin opiskelupaikkakunnalta. Miehelläni jäi opinnot kesken. Minä olen saanut hyviä töitä, mutta palkkaa tulee käteen vain noin 1800€, joista kaikki menee elinkustannuksiin, velkoihin ja ruokaan. Velkaa kertyy joka kuukausi, koska mieheni työtilanne…

Sain kerrottua miehelleni että olen talousahdinkossa, luottohäiriö merkintä on tullut ja minut on todistettu varattomaksi. Hän suhtautui siihen hyvin. Sanoi että hän auttaa kaikin keinoin mitä pystyy. Nyt tilanne on entisestään huonontunut. Miesystäväni ilmeisesti on sairastunut masennukseen hän on käynyt psykiatrille mutta virallista diagnoosia ei ole annettu. Emme saa maksetuksi…

Luin eräältä toiselta palstalta viestejä kroonisesta masennuksesta ja aloin ajatella asiaa. Olen jo pari vuotta sitten ensimmäisen kerran epäillyt olevani masentunut. Oikeastaan nelisen vuotta sitten alkoi tämä huonon olon alamäki, kun poikaystäväni 1½ vuoden seurustelun jälkeen petti minua, mutta kolme vuotta sitten lukion päätyttyä se kunnolla alkoi. Ei ole kiinnostanut…