tämä on varmasti monen muun bulimikon tarina, ja näitä löytyy täältäkin sivustoilta varmasti useampiakin, mutta en vain löytänyt oikein omaani joten aloitin sitten uuden.
Urheilen paljon ja puolitoista vuotta sitten pääsin nuorten maajoukkueeseen ja aloin kontrolloida syömisiäni oikein olan takaa maksimoidakseni kehityksen. Ruokailurytmi oli tiukka ja kontrolloin kotiini ostettavia ruokia ja olin aivan älyttömän kurinalainen ruoan suhteen. Ongelmia ei kuitenkaan tällöin vielä esiintynyt, vaan sain ihailua ja kehuja itsekuristani. Tämä sitten johti lopulta aivan liiallisuuksiin ja kerran syötyäni hiukan omia rajojani enemmän suklaata, mietin keinoa päästä ylimääräisestä eroon ja päätin kokeilla oksentamista. Se ei ollut hieno kokemus, mutta toimi. Tämän seurauksena ”repsahduksia” tuli aina vain enemmän ja enemmän. Se käynnisti bulimiani.
Kerran viime talvena olin ollut kuivilla jo useamman viikon, jopa kuukauden, mutta vastoinkäymisen osuessa kohdalleni(urheilussa), bulimia astui taas kuvioon.
Nykyiseen verrattuna en kuitenkaan kutsuisi tuota aikaa edes bulimiaksi- oksensin ehkä korkeintaan kerran viikossa. Nyt kesällä tilanne on kuitenkin karannut käsistä. Aikaa kun lomalla on, saatan helposti kuluttaa parikin päivässä tuntia syöminen-oksentaminen kierteeseen ja sen jälkeen tunnen itseni erittäin huonoksi ihmiseksi ja itsetuntoni on aivan nollassa. Tunnen olevani täysi epäonnistuja, luuseri.
Bulimia toimii siis ajanvietteenäni tällä hetkellä, mikä on erittäin surllinen tosiasia. Minulla on paljon kavereita, mutta työnnän heidät pois luotani, koska minua kiinnostaa nykyisin vain treenaaminen ja syömisen kontrollointi. Edellämainitut asiat menevät kaiken seuraelämäni edelle, myös poikaystäväni ja suhteemme kärsii tästä erittäin paljon. Hän ei kuitankaan tiedä sairaudestani.
Joka kerta oksentaessani kuitenkin vihaan kuseistä hommaa ja haluaisin kuollakseni eroon tästä typerästä sairaudesta. En haluaisi päästää tätä yhtä pitkälle kuin joillain täällä on mennyt-pahoitteluni siitä☹️ mutta itsekurini ei tunnu enää pärjäävän bulimialle. Haluaisin aivan älyttömästi eroon tästä, mutta läheisten vaivaaminen asialla tuntuu hankalalta ja epämiellyttävältä.