Ajattelin kirjoittaa kun tuntuu niin pahalta,että tekis mieli oksentaa… Olen niin yksin. En tosin oikeasti ole yksin vaan kuuden lapsen kanssa yksin. Kaksitoista vuotta elelin alkoholistin kanssa, joka joi ja lupasi muuttua. Juomaputket ja katoamiset olivat jokapäiväistä elämäämme. Välillä oli toki hyviäkin aikoja, jolloin aurinko paistoi ja elämä oli elämisen…

Mitä tehdä kun itse haluaa yrittää korjata suhdetta, joka on kestänyt melkein 13 v mut toinen ei? Meillä on yksi yhteinen lapsi ja talo+velat kaikki yhteistä. Olen myöntänyt hänelle omat vikani jotka olen nyt vasta täysin tajunnut kun olen menettämässä hänet.Hän sanoo ettei tunne mua kohtaan enää mitään vain pelkää…

Minun omakohtainen kokemukseni on, että mitä vähemmän selittelet, sen helpomalla itse pääset.😑❓ On nimittäin niin, että jostakin kumman syystä ihmiset haluavat tietää aina kaiken, kaikesta. Syyllinen on aina haettava ja yksilöitävä. Itse erotessani en suostunut kuuntelemaan esim. sitä kun ex-puolisostani haettiin virheitä ja niin yritettiin selitellä meidän eromme syitä minulle…

mieheni ja ns.ystäväni sanovat minulle,että kärpäsestä on tehty härkänen…voi olla että onkin,mutta minusta asia on vakava,jos mies kertoo ihastuneensa ystään/hänen vaimoonsa,kertoo asiasta myös tämän miehelle kavereille…jo pelkkä kohtelu minua kohtaan on törkeää,tämä nainen raivostui,kun sai kuulla,että olin kysellyt mieheni tekosista ympäriinsä,ei kestänyt kuulla olevansa toinen nainen..tottakai,minä aloin selvittää mikä on…

Pitääkö sukulaisille kertoa mikä oli eron syynä, vai voiko sen pitää parin omana tietona? Olen nähnyt monta kertaa, että ihmiset riepottelevat tapahtumia ja herkuttelevat yksityiskohdilla, kun pari on joutunut eroamaan. Syyllinen etsitään yleensä toisesta suvusta ja hänen ihmisarvonsa runtataan maan rakoon. Haetaan tällä ymmärrystä sille, että ”vaikka hän oli niin…

Mitä jää itsellesi kun puoliso tulee uskoon? Löytyykö vertaistukea?

Tervehdys kaikille teille. Olen uusi täällä, eilen rekisteröitynyt. Kai jonkinlaisen vertaistuen tarpeessa olen. Kerronpa mistä kenkä puristaa. Olen nelikymppinen mies, joka on ollut saman naisen kanssa jo hiukan yli 20 vuotta. Meillä on kaksi teini-ikää kolkuttelevaa lasta ja kaikki on ollut upeaa tähän saakka. Olemme antaneet aina toisillemme vapauden kulkea…

Pakko saada purkaa ulos, edes tekstinä… Onko kellään samanlaista tilannetta tai ollut? En tiedä mitä tehdä. En voi puhua kenelleekkään, asia alkanut vaivaan jostain syystä todella vahavasti. Mutta jos kerron, menee niin monen ihmisen elämä sekaisin ja uusiksi… Oma veljeni on ns. hyväksikäyttänyt minua nuorempana, viimeksi noin 8v sitten kun…

kuljen kuin elämän aallokossa. Tunteeni ja ajatukseni sekaisin. Kun tietäisin mitä teen. Pari kertaa jo eronneena, siis elämään pettyneenä. Miten voisin oppia uudelleen rakastamaan. Uskomaan että minullakin on mahdollisuus taas onneen. Elämään niin etten pelkää koko ajan toisen menettämistä. Sitä että taas kerran minua sattuu. Puristaa rinnasta, niin etten jaksa…

Tältä ainakin tuntuu, kun seuraan äitini suhtautumista minuun. No, täytän tänä vuonna 21 vuotta, asun toistaiseksi kotona ja olen tällä hetkellä työttömänä. Olen hakenut syksyksi opiskelemaan, ja odotan innolla kutsua pääsykokeisiin. Töitä olen myös hakenut, että olisi jotain tekemistä ja tuloja syksyyn asti. Syyt siihen miksi asun äidin luona ovat…