Huhhuh. Voimia, jaksamista..

Mitäs jos se onkin tervettä itsesuojeluvaistoa, ettet luota miehen puheisiin, jos ne ovat kerta toisensa jälkeen olleet ihan puppua? Et sinä tai sinun menneisyytesi (?!) voi olla toisen ihmisen juomisesta vastuussa. Jokainen, joka tarttuu pulloon, kippaa sen ihan itse kurkustaan alas.

Ajatus vain: Pystyisitköhän jotenkin irtautumaan koko kuviosta kauemmaksi? Henkisesti siis. Voi ehkä kaivata irtautumista fyysisestikin kauemmaksi hetkeksi.. Lasten kanssa mummolaan pariksi vkoksi? Auttaisiko? Siten ehkä voisit saada voimiasi takaisin, kun kuulostaa, että mieheltä tuen odottaminen tuossa tilanteessa voi pitää aika pitkään odottamassa..?

Voimahalaus.

🙂🌻 ikävää, usein nuo kovasti alkoholia käyttävät ovat niitä jotka osaavat olla helliä ja hyviä sitten selvinpäin ollessaan. Olen niin monen ystäväni kuullut kertovan "se oli niin hyvä mutta".Yhtä hyvin kun he juovat, tekevät myöskin työtä aivan hullaantuneina.
On varmaan vaikeaa ja ristiriitaista irrottautua ja lähteä, ottaa etäisyyttä, pelko siitä että jotain tapahtuisi kotoa pois ollessa on varmaankin se syy. Huoli kauitenkin miten se toinen siellä pärjää. Siltikin edes pieni aika etäisyyttä tekee hyvää, voi kerätä voimia ja ajatella vähän omaa vointia, lasten parasta, tulevaisuutta, mitä siltä tahtoo ja toivoo.😉
Voitko kenties mennä mummolaan tai turvakotiin.
Vuosikausia katsellessa taloudellinenkin tilanne kärsii toisen juomisesta. Ei mielestäni tarvitse syyllistää ketään juomisesta, ihan itse ne kaatavat kurkusta alas (omakotitaloja,autoja ym.) Kun vaan miettii mitä kaikkea se voi olla lapselta pois ei kyllä jää paikoilleen pähkäilemään vaan alkaa 🙂🌻 toimimaan!

Voimia!🙂🌻

Syytät itseäsi turhaan siitä ettet luota miehesi lupauksiin jos hän kerta rikkoo aina lupauksensa niin miten sellaiseen ihmiseen voisi edes luottaa kun voi vaan luottaa siihen että lupaus rikkoutuu.
Miehelläsi on alkoholiongelma eikä ihminen silloin pysty pitämään lupauksiaan. Tiedän tämän kokemuksesta. Omalla isälläni on alkoholiongelma ja olen pienestä pitäen joutunut katsomaan hänen juomistaan. Nyky päivänä näen häntä todella harvoin ja vastaan harvemmin hänen puheluihinsa koska en jaksa kuunnella hänen "känni" puheitaan. Toivon että sinun lapsesi pysyvät läheisimpinä isälleen kuin minä.
Yritä puhua miehellesi välttäen puhumasta hänen juomisestaan. Yritä selittää että tarvitset apua lasten hoidossa ja että tarvitset häntä miehenä. Yksi syy miehesi juomiseen voi olla alhainen itsetunto.
Myös pieni ettäntyminen voisi olla hyvä. Ehkä miehesi sitten ymmärtäisi mitä voi menettää juomisellaan ja hakisi apua.

Toivottavasti asiat selviävät 🙂

Et tietenkään voi alkaa luottaa miehesi lupauksiin raittiudesta, ellei hän niitä pidä. Luultavasti juominen on miehellesi jo niin paha ongelma, ettei hän vain pysty olla juomatta. Syitä juomiseen hän voi keksiä loputtomiin, mutta niillä ei ole mitään merkitystä, sillä itse hän on vastuussa omasta toiminnastaan. Ei ole oikein, että miehesi jättää kodin- ja lastenhoidon sinun vastuullesi ja antaa viinan mennä kaiken edelle. Se on sairasta ja siihen pitäisi hakea apua. Miestäsi ei voi tietysti hoitoon tai tukiryhmiin pakottaa, mutta sinun kannattaisi hakea apua itsellesikin, ettet kuluta itseäsi loppuun. Kannattaa myös vakavasti miettiä, haluatko ja jaksatko tuollaista elämää. Mieti asiaa myös lasten kannalta, kärsivätkö he miehesi juomisesta? Oma isäni on alkoholisti ja voin aivan rehellisesti sanoa, että olisin noin 12-vuotiaasta asti halunnut äitini ottavan hänestä eron. En tietenkään voi tietää, olisiko elämästäni silloin tullut parempi, mutta ainakin nyt lapsuuteni ja nuoruuteni ovat olleet hyvin epävakaita ja turvattomia. Kaikessa on menty masentuneen ja alkoholisoituneen isäni ehdoilla, ja mennään luultavasti edelleen. Itse olen jo muuttanut pois kotoa, mutta olen huolissani kotona asuvista nuoremmista sisaruksistani sekä äidistäni.

Yritä kestää ja hae itsellesi apua! Yritä puhua miehellesi vakavasti, äläkä anna hänen syyllistää itseäsi. Toivottavasti asianne tulevat selviämään! 🙂👍