Minkälainen suhde isään? ( Miksei äitiinkin )
Elisiis minkälainen suhde teillä on isää/ äitiin?
Mulla on hirveän huonot välit isin kanssa. Parivuotta sitten ei ollut mitään ongelmia, koska silloin mä en ollut vielä tajunnut miten hirveen paljon isin teot vaikuttaa muhun ja mun siskoon. Oikeastaan vasta tässä viimeaikoina mä olen tajunnut kaiken. Miksi siskolla on anoreksia, neuroottinen, vaikeuksia luoda ihmissuhteita ja miksi mulla masennus + syömishäiriö.
Mun ihana-rakas-isäni.
Kun mä olin n.12v ja siskoni 14v isäni huomautteli kokoajan MEIDÄN ulkonäöstä, miten me syödään ja MITÄ me syödään.
Nuorempana me oltiin pullukoita, mutta se johtui astmalääkkeestä jota me käytettiin ja se aiheutti turvotusta ja lisäsi ruokahalua.
Hassuinta oli se, että isi syytti MEITÄ lapsia siitä meiän painosta ja ÄITÄ, mutta hän itse ei viitsinyt tehdä mitään asialle, eikä se kyennyt ymmärtämään sen lääkkeen vaikutusta ja sitä että se on ihan normaalia et lapset on niin nuorena pullukoita. Isin mielestä se oli pienempi paha jos HÄN haukkuu meitä, kun se että jos joku naapurin kakara haukkuu meitä. EH. Siis jokaista ihmistä haukutaan joskus, ei siltä vaan voi välttyä mitenkäänpäin ja pienempi paha se vaan olis ollut jos se haukkuja olis tosiaan ollut se naapurin kakara eikä oma isä. Ne lapset kuitenkin haukku ja kiusas mua koko ala asteen ajan.
Mun isä ei tiedä oikein mitään nykyään. ( mun vanhemmat eros n. 2003 )
Se tuurilla on aina soittanut pari kertaa kuukaudessa ja valittaa sit kun kuulee kaikki tapahtunut pääosin jälkeenpäin, mutta eihän se ole MEIDÄN tehtävä soittaa sille, vaan sen tehtävänä on soittaa meille. Jos se oikeasti olis kiinnostuntu meidän elämästä niin se soittais jokapäivä.
Isä ei tiedä miten paljon mun sisko kärsii ja miten paljon minä kärsin. Se ei tiedä mitään.
Ja oikeastaan mä olen tässä erittäin vakavissani harkinnut sitä että mä oikeasti en vaan suostu enään olemaan sen kanssa missään tekemisissä muutakun vasta sitten kun se itse tajuaa mitä se on tehnyt meille ja vasta sitten kun se pyytää anteeksi meiltä kummaltakin.
Luistelu- ja balettinäytöksiin tulkoot, mutta mä en sille aio soittaa.
Äiti taas.
Äidin kanssa mulla on nyt miljoona kertaa parempi suhde. Mä pystyn kertomaan sille asioita jotka painaa mieltä ja ihan muutenvaan. Mä olen tosi onnellinen äidistä. Me kaikki kolme naista ollaan pärjätty hirveen hyvin kun huomioidaa se mylly minkä läpi me ollaan menty.
Äiti on nykyään paljon inhimillinen ja antaa mulle enemmän vapautta. Jos mua ei oikeasti kiinnosta mennä harkkoihin ja mä vaivaudun vielä sanomaan sen niin äiti antaa jäädä kotiin, kun taas aikaisemmin on aina tullut se ” harkkoihin kyllä sun pitää mennä ” ja sama koskaa koulua esim. jos mä saan maanantaina paniikkikohtauksen – mä en mene tiistaina kouluun, kun taas aikaisemmin ihan varmasti mut oltaisiin tungettu kouluuun. Nyt mä en pala loppuun ollenkaan niin nopeasti kun aina yläasteella. Äiti on päättänyt ettei se enään ikinä pakota meitä mihinkään. Esim. just harkkoihin menemiseen.
Mä olen äärimmäisen onnellinen äidistä ja mä olen tosi ylpeä siitä että se on muuttanut mummilta tarttuneita kasvatustapoja.
Äiti on myös yrittänyt nyt jälkeenpäin korjata isän sanojen aiheuttamia haavoja.
Sanotaan että yhden torun kumoamiseen tarvitaan tuhat kehua.
Äiti kehuu meitä kokoajan, me tiedetään että se rakastaa meitä ja että se on ylpeä meistä.
Isältä mä taas en ole ikinä kuullut et se olis ylpeä meistä tai et se rakastais meitä tai MITÄÄN.
Ei mitään positiivistä. Aina löytyy jotain negatiivista ja parannettavaa, me ei olla ikinä tarpeeksi hyviä isille, mutta äidille me ollaan täydellisiä.
Moi, Hanei
Mulla itselläni oli erittäin hyvät välit vanhempiini, tietenkin joskus murrosiässä oli vaikeempaa, mutta kokonaisuutena minun suhde vanhempiini ja heidän suhde minuun oli tosi lämmin. Itselläni on kaksi lasta joita rakastan yli kaiken ja sen myös sanon heille. Kehun, pelaan ja leikin heidän kanssaan, olen tosi ylpeä heistä. Vasta eilen toinen lapsistani sanoi, että hänen joku koulu-tai kerhokaveri ei aina halua lähteä kotiin, mutta minä olen ylpeä kun saan lähteä kotiin, sanoi lapseni. Se tuntui hyvältä!
Koita jaksaa ja pidä sisaresi kanssa yhtä, isona se on kiva että on hyvät välit. Isääsi en ymmärrä että miksi ei pidä yhteyttä, mutta jospa hänellä on olevinaan joku syy, en vain ymmärrä mikä syy voi olla jos ei halua lastaan nähdä. TSEMPPIÄ!
Moi Hanei!
Itselläni päinvastainen tilanne nimittäin äitini. Isääni en ole edes koskaan nähnyt ja olisin monesti halunnut tutustua häneen ja haluan edelleen, mutta kun kaikki järjestelyt on tehty ja ollut enää kiinni siitä että äitini soittaa hänelle ja sopii tarkan tapaamis paikan hän ei ikinä soittakaan isälleni.
Äitini on lyönyt ja hakannut minua pienestä asti, vanhempana ei enää niinkään. Saanu sanottua jo vastaan hänelle, mutta kun äitini on isokokoinen ja itse olen pieni, niin mitenpä siinä pistät vastaan kun ei omat voimat vain riitä. Lopulta asiat meni niin että äitini muutti yksin asumaan ja minun oli sitten pakko löytää oma asunto ja olin siis 17-vuotta tuolloin. Se olikin ehkä äitini ainoa viisas teko meinaa sen jälkeen ei ole hirveesti tarvinnu kärsiä. Yhteyttä äitiini en juuri pidä, koska olen ollut nytten melko masentunut kaikesta mitä hän on minulle tehnyt ja kun olisin tarvinnut apua sitä en saanut ja koskaan en ole tuntenut että äitini olisi rakastanut minua. Mutta sekin ollut melko vaikeaa kun äitini tulee sitten vainomaan minua työpaikalleni jos en vastaa hänelle kun hän soittaa. Nykyään hän ei edes enää soita vaan tulee suoraan työpaikalleni ja minua hävettää niin paljon kun hän käy minua siellä kyselemässä, se tästä vielä puuttuisikin että saisin potkut sen takia!😞
Eilen sain soitettua terveyskeskukseeni että pääsisin jonkun luokse juttusille ja toivottavasti siitä on apua, mutta tämä prosessi tuntuu olevan niin hidas ja minusta tuntuu etten jaksa kohta tätä. Päässäni kuulen vaan kun äitini sanoo että olen hänen elämänsä pahin virhe ja silmissäni nään sivustakatsojana kun äitini potkii ja lyö minua kun minä makaan maassa 😭
Mutta koitetaan kaikki vaan tsempata🙂🌻
Mies1966:
Se on todella hyvä asia, että sulla on aina ollut hyvät välit vanhempiin! 🙂
Ja se on hyvä kuulla että sun lapsillas on hyvä olla ja ne haluaa tulla kotiin ( olihan niitä 2 ? 😀 No mutta kuitenkin, yksi tai kaksi ). Mä toivon todalla paljon että itsekkin voisin joskus olla yhtä hyvä äiti, kun minkälainen mun äitini on nyt. Ehkä mä sitten olenkin, mutta sen näkee sitten. ^^
Sapsu:
No mun isä ei onneksi ole lyönyt..
Mä en osaa mitenkään ymmärtää vanhempia jotka löy. Se vaan on yksinkertaisesti väärin.
Mä muistan, joskus kun mä olin pieni ja mä riitelin äidin kanssa ( äiti oli sillon tosi stressaantunut ja muutenkaan ei hirveesti näyttänyt tunteitaan ym. ) ja mä jotain sanoin et " en mä haluais- ! " ja äiti huusi päälle et " no en mäkään haluais olla sun äitis! " Mä muistan miten paljon se sattui pieneen sydämeen..
Jonkin aikaa siinä itkeskelin ja menin sit takasin äidin luokse ja kysyin et tarkottiko se sitä ihan oikeasti. Äiti kysyi että mitä, no sitä ettet sä halua olla mun äiti. Ei mun äiti ollut edes tajunnut että se oli sanonut niin, koska se ei edes itse muistanut sitä. Äiti sit otti mut syliin ja halas oikein lujasti ja sanoi että se on hurjan pahoillaan ja jotain tollasta.. Kyllä se on sen haavan paikannut niillä tuhannella kehulla. Mutta siis mä en voisi ikinä kuvitella sellasta tilannetta jossa mun oma rakas äitini sanois kokoajan et minä ja mun sisko ollaan sen elämän pahimpia virheitä tai et se löis meitä. Eih.
Mut se on hyvä et nyt asiat on edes pikkasen paremmin sulla Sapsu ja se on hyvä et sä olet hakeutumassa hoitoon.. Vielä kun saatais sun äiti pois tunkeilemasta sun työpaikalta : Etkö sä saisi jotenkin järkevästi sanottua et se ei tulis työpaikalles, koska pelkäät saavasi potkut? Voisit ehkä ehdottaa että voisitte mieluummin käydä kahvilla tai jotain.. Kai sekin olisi parempi vaihtoehto kun se et se tulee työpaikalles.. Ja sitten te olisitte kokoajan julkisilla paikoilla joten se ei voi käydä käsiksi eikä mitään.. Toinen, suht radikaali ajatus tietenkin oli se et hanki lähestymiskielto.. Mut kannaa vissiin kokeilla eka jotain muuta 🙄
Tainnu äiti tajuta jo että ei sinne mun työpaikalle tuu, kun olin sen verran tyly viimeks. En minäkään sitä ymmärrä että mikää saa ihmisen inhoamaan omaa lastaan niin ja miksi pitää lyödä vaikka ei sitä usein ole tehnyt mutta joka kerran liikaa. Olen kyllä myös sitä mieltä että vaikka ei olis fyysistä väkivaltaa on se henkinen yhtä paha, niinkuin tässä sinun tapauksessasi hanei. Minuakin kun on haukuttu ja moitittu vaikkakin niiden toisten lasten toimesta ja voin vain kuvitella miltä se tuntuu kun kuulee sen oman isän suusta☹️
Toivotaan että isäsi tajuaa mitä vahinkoa hän on tehnyt ja ymmärtää myös sen että henkinen väkivalta on yhtä pahasta kuin fyysinen.
Sapsu:
Toivottavasti sunkin äitis alkais kohta tajuamaan mitä se on tehnyt.. : Eihän tollasta hyysistä ja henkistä väkivaltaa niin helposti korjata, mut kai se lohduttais edes vähän jos sun äitis edes YRITTÄISI korjata niitä haavoja.. Sillon ainakin mä huomaisin sen että se on ihan oikeasti tajunnut miten väärin se on tehnyt.
Mutta se on hyvä että se on nyt lopettanut työpaikalla häiriköinnin.
Niih.. musta kyllä vahvasti tuntuu siltä ettei mun isä tule ikinä tajuamaan saati sitten myöntämään omia virheitään. Toisaalta mä en oikeasti haluais olla missään tekemisissä sen kanssa, mut sit kun ajattelee pidemmälle.. Niin kyllä mä tykkäisin et sit mun tulevalla lapsilla olis kummatkin isovanhemmat ja kaikki tälläset.. Mut siihen on vielä aikaa, mut siitä mä en tiedä parantuuko meidän välit siihenkään mennessä. Ja jos korjaantuu niin mä tulen kyllä olemaan äärimmäisen tarkka siitä ettei mun isä harrasta sitä sabotointia sitä mun lasta kohtaan myös ja ylipäätänsäkkään. Mä olen päättänyt että jos joku alkaa arvostelemaan samalla tavalla MUN lastani, niin mä vien sen niin kaus siitä tyypistä kun se vaan on mahdollista, koska mä en halua että mun lapsi käy saman myllyn läpi kun mitä minä ja mun sisko ollaan käyty.
Moi Hanei!
Vähä sama fiilis että ei mun äiti tule ikinä myöntämään omia virheitään. Taas se tapahtu, äitini tuli taas kerran työpaikalleni ja viipyi todella pitkään ja pomonikin oli työvuorossa, ei vielä ole sanonut mitään mutta odotan kovasti sitä varotusta. Kaks päivää olen tässä jo miettinyt että laittaisin äidilleni s-postia ja kertoisin siinä että ei pitäisi minuun yhteyttä että minä sitten otan siihen yhteyttä kun siltä tuntuu ja selittäisin muutkin asiat, mutta en vain uskalla tehdä sitä☹️ Jotenki tämä on saatava loppumaan.
En nyt oikein osaa kirjottaa mitään...jaksamisia🙂🌻
Heips!
täällä ois sitten isäongelmia. nykyään ollaan ihan ok väleissä. pari kertaa ollaan oltu n. puolen vuoden riidoissa/puhelakossa.
lapsena isä suosi pikkusiskoa enemmän kun mua ja pikkuveljeä. ei välttämättä materialla mutta kehuila ja käytöksellä. siskon syntymään asti olin niin iso tyttö, mutta siskon kehittyessä aloin isän silmissä muuttua pienemmäksi ja pienemmäksi. isä tajus mun "aikuisuuden" vasta kun olin täyttämässä 18. tämä tapahtui viimeisimmän puolen vuoden mykkäkoulun jälkeen.
nyt olen korkeakouluopiskelija ja lapsuuden traumat ovat nousseet ikävällä tavalla esiin. vaikka mitä tekisin koulussa, koko ajan pääni sisällä on ääni "et osaa. oot huono. älä ees yritä. oot paska." enkä oikeesti ees oo mitenkään tyhmä (M:n paperit lukiosta). muutenkin isän käytös mua kohtaan lapsuudessa heijastuu kaikkeen. en huutele omia mielipiteitäni, koska pelkään että joku haukkuu mut niiden takia. musiikkimaustani en puhu, koska pelkään, että joku haukkuu senkin lyttyyn. oma ruumiinkuvani on melko huono. koko ajan on niin läski olo, vaikka en ylipainoinen ole. kaikki tämä johtuu isän haukkumisesta lapsena.
juurikin näiden syiden takia pelottaa saada lapsia, jos niitä siunautuu. oman lapsen itsetunnon voi "pilata" niin helposti.☹️
Sapsu:
Mikset uskolla lähettää äidilles sitä mailia?
Musta tuntuu, että se vois auttaa ja jos ei auta niin se vika ei ole ainakaan sussa. ( HUOM! En sano, että nytkään olisi, mutta sitten ainakin olisit sanonut sen ääneen ( ? ) ja myös kirjallisena, niin ei pitäisi olla äidin puolella mitään epäselvää ymmärtämisen kannalla tai jos on niin se vika on vielä enemmän sun äidissäsi ja hänen ymmärtämisessään. ) Kehottaisin lähettämään sen mailin nyt vaan 🙂🌻
Kajsa:
Niin.. Mullakin noi isän ja isoisän tekemiset vaikuttaa ihan hirveästi nykypäivääni. Mä en esim. teidä kykenenkö mä ikinä perustamaan perhettä MIEHEN kanssa, koska mä pelkään, että se mies paljastuu samanlaiseksi kun mun isä sitten loppujenlopuksi. Mä en tiedä kykenenkö ikinä ajamaan autoa jonkun miehen ollessa kyydissä, koska isi ei koskaan antanut äidin ajaa ja jos antoi, niin siitä arvostelusta ei tullut loppuja, samoin mun ukkikaan ei ikinä ole antanut mummin/ äidin ajaa autoa jos hän itse oli autossa. Mä olen vaan kasvanut siihen, että vaan isi/ se miespuolinen henkilö ajaa autoa, ei kukaan muu.
Jotenkin mä vaan pelkään näkeväni kaikissa miehissä sen saman mädän olennon, mikä mun isässänikin on ja mä oon saanut tehdä niin valtavasti töitä sen eteen, että mä ITSE tajuan miten hyvä mies mulla on ja miten päinvastainen se on kaikella tapaa kun mun isä ja ukki.
Mutta kai kaikki traumat unohtuu, tai ainakin pääsee yli niistä..
Hanei:
Taisin kirjottaa sen mailin lopulta jotakin noita aikoja kun olin tuohon kirjottanut että pitäisikö vai ei...laitoin siihen että ei tulisi työpaikalleni kyttäämään ja muustakin asiasta jne...vastasi mailiin ja vastasin sille takaisin kun otti nokkiinsa ja laitoin että miten asiat on niin se sitten suuttui siitä ja ei oo sen jälkeen puhunut mulle enää mitään, ei soittanu, laittanu viestiä, ei ole tullut käymään työpaikallani ei mitään. mikä kyllä sopii minulle vallan mainiosti, mutta nyt sitten nään kamalia painajaisia melkein joka yö, en saa nukuttua kunnolla. Haluisin jatkaa elämääni eteenpäin ja olla onnellinen mutta jotenki tuntuu että äitini on pääkoppani sisällä ja tavalla ja toisella sitten pilaa kaiken. Kuulostaa varmaan hullulta ja on vaikea selittää, mutta jonkun ihmisen ei tarvii sanoa kuin joku tietty asia tai että joku asia menee pieleen niin se laukasee pahan olon ja sit oon ihan maassa ja tuntuu että kaikki kaatuu päälle.
Kauhulla odotan nytten sitten äitienpäivää, mummoni kun on aika huonossa kunnossa ja taitaa olla hänen elämänsä viimeinen äitienpäivä niin hän on toivonut että tultaisiin koko perhe eli minä, poikaystäväni, äitini ja hänen miehensä ja enoni ja hänen perheensä syömään tai siis mentäisiin ravintolaan syömään. En vain millään haluaisi mennä kun tiedä sitten mikä sota siellä syttyy, mutta kuitenkin on sitten mummoni hartain toive. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä😑❓
Minullakin on isääni erittäin vaikea suhde, tosin hyvin erilainen kuin sinulla. Isäni ei ole suoraan painanut tai haukkunut minua, mutta sanonut todella inhottavia asioita ja kohdellut muutenkin kaikin tavoin väärin. Hän on alkoholisti ja masentunut, ja kaikessa on aina menty hänen ehdoillaan. Asuessani vielä kotona meillä on hirveästi ongelmia, kun en enää kyennyt hyväksymään hänen käytöstään. Koska en vain alistunut kuten äitini, sain monta vuotta kokea hirveää henkistä väkivaltaa, haukkumista ja vihanpurkauksia. Kerran isäni löikin minua, kun en antanut periksi vaan sanoin mielipiteeni. Hänen olisi pitänyt olla aikuisena tukemassa kasvuani nuorena, mutta sen sijaan jouduin itse aina toimimaan hänen mukaansa. Nykyään näen häntä kun käyn kotona katsomassa äitiäni ja nuorempia sisaruksia, mutta emme juuri puhu. Koska olemme saman katon alla vain korkeintaan muutamia päiviä, ongelmia ja tappelua ei yleensä synny. En usko, että voin koskaan antaa isälleni anteeksi kaikkea mitä hän on sanonut ja tehnyt. Jos hän asuisi eri paikassa kuin äitini ja sisarukseni, en kävisi katsomassa häntä enkä luultavasti pitäisi yhteyttäkään.
Toivottavasti sinun isäsi tajuaa miten väärin on tehnyt, omani tuskin koskaan. Samaa toivon myös muille, joiden äiti tai isä on käytöksellään tuhonnut elämääsi ja aiheuttanut traumoja. Ennen kaikkea kuitenkin toivon, että saisitte kaikki elämästä otteen ja pystyisitte ainakin jossain määrin unohtamaan kaiken tuon pahan! 🙂🌻 En voi koskaan ymmärtää, miten vanhemmat voivat olla tuollaisia lapsilleen, mutta lasten syyhän se ei silloin ole.