Oon ihan poikki. En jaksa nousta sängystä. Oon ollu ylhäällä vaa sen verran et otin lääkkeen ja vitamiineja. En jaksa olla kavereideni kanssa, ne ärsyttää mua liikaa eikä ne enää jaksa mua. Ahdistaa. Mun elämä on jo ohi. Mulla ei oo silleen ees sukua, mulla on vaan äiti ja en…

Tää ryhmä on niitä ihmisiä varten ketkä tuntee itsensä syystä tai toisesta loppuun palaneeksi tai melkein. Elikkäs mun oma kokemus tästä on seuraavanlainen : Se alkoi tänä vuonna tällä luokalla Mä koin pienen romahduksen henkisesti elikkäs Mä aloin voimaan henkisesti huonosti aluksi se oli vain semmoista pientä (alakuloisuuteen ja surullisuutta)…

Identiteettiini on hukassa, en tiedä kuka olen 😞 On hämmentävää olla olemassa kun jokainen päivä kuin unessa kävelisi, mikään ei tunnu todelliselle. En ole aivan varma mistä kaikesta pidän ja mitä inhoan, enkä tiedä millainen ihminen olen. Olisi ihanaa olla ihminen joka tietää kuka on. Yritän jatkuvasti miettiä millainen tahdon…

Hei, haluasin aloittaa uuden viestiketjun aiheesta vammaisten urheilu, sen haasteista ja mahdollisuuksista. Olen itse 20 vuotias ja vammauduin 11 vuotiaana auto-onnettomuudessa, ennen vammautumistani harrastin ihan kaikkea: jalkapalloa, laskettelua, yleisurheilua yms. Olin oikea ikiliikkuja. Vammauduttuani en pystynyt edes kävelemään, toinen jalkani oli ihan hajalla. Kuntoutuminen tuntui olevan hyvin hidasta ja tuntui…

Mä en tiedä pystynkö tähän. Täyttämään 18 vuotta, täysi-ikäistymään, ottamaan vastuuta elämästäni. Pelottaa. Ahdistaa. Masentaa. Itkettää. Pelottaa niin paljon, että itsemurha on pitkään pörinyt päässä, mutta ei, se ei ole vaihtoehto, ei todellakaan. Vaikka kuinka paljon pelottaakin…Ei se ole sen arvoista. Kaikesta pelosta ja ahdistuksesta. Surusta ja masentuneisuudesta huolimatta mä…

Vahva on hän, joka uskaltaa olla heikko ja tunnustaa tarvitsevansa apua. Mielen sairauteen avun hakeminen on osoitus suurimmasta vahvuudesta. Alla on linkki minulle rakkaan henkilön blogiin, missä hän jakaaoman kokemuksenssa. http://tummanvirranaareen.blogspot.fi/ Sairaalahoitoa ei kannata pelätä, se voi pelastaa sinut

Taukoamatonta, kovaa ahdistusta ollut nyt jo kohta viikon putkeen. Ei tämä lopu. Tässä tulee hulluksi, ei saa nukkuttua hyvin kun ahdistaa, ei jaksa tehdä ruokaa kun ahdistaa. Yksi asia on pakko jaksaa 3 päivää työssäoppimista. Pitäisi tosin hakea töitäkin, mutta kun ahdistaa niin paljon. 😴 ☹️

En jaksa enää taistella ja valehdella kaikille että kaikki on ihan hyvin.. Taistelen masennuksen, paniikkihäiriön ja ahdistuksen kanssa ja sen lisäksi viiltelen pahimman ahdistuksen iskiessä ja mulla on myös syömishäiriötaustaa.. Tätä on jatkunut jo useamman vuoden ja oon väsynyt olemaan liian kiltti ja salaamaan ongelmiani kaikilta ja kukaan ei tiedäkkään…

Musta olis mukava jos saatais tänne sellanen vertaistukiryhmä tästä aiheesta. Jos täällä on muita niin tulkaa juttelemaan. Voidaan tsempata ja kuunnella toisiamme ja kertoa omista vaikeuksista ja voitoista. Olis huippu saada vertaistukea!!🙂

Olen kärsinyt ahdistuksesta nyt n. 11 vuotta ja alkaa tuntumaan siltä ettei apu auta ja loppua ei näy. Tarvin nyt konkreettista apua ja tukea, jottapystyisin elämään. Olen aloittamassa uudessa kesätyössä omalla alallani, josta pidän todella. Ongelma on vain se, että pakokauhu saa minut oksentelemaan ja oloni heikoksi niin etten enää…