Moi.

Onko sulla jotain tiettyä ärsykettä tai asiaa, mikä tuon pakokauhun laukaisee? Tai tiedätkö usein etukäteen, jos ahdistus ja pakokauhu on tulossa? Tällaiset asiat auttavat työelämässä. Varsinkin jos olo alkaa mennä siihen suuntaan, että ahdistus tulee, voi työkavereille sanoa että pitää käydä vessassa, ja saat ainakin hetken aikaa hallita ahdistusta. Tämä voi toimia vielä paremmin, jos saat ajoitettua taukosi siten, että tarvittaessa voit pitää tauon ahdistuksen hetkellä. Eihän ahdistus välttämättä hellitä kovin nopeasti, mutta tieto siitä, että johonkin pääsee pakoon, voi helpottaa vähän jo etukäteen.

Pystyisitkö mitenkään syömään ainakin vähän ja nukkumaan jonkun verran? Tästä voi olla paljon apua siinä, että saisi itsensä työkuntoon. Pienetkin määrät auttavat jo paljon, ja niistä voi vähitellen pyrkiä normaaliin syömiseen. Tai jos pystyisit kirjoittamaan tuntemuksistasi vaikka net-tukeen. Töihin kannattaa ilmoittaa sairaspoissaoloista. Se antaa paremman vaikutelman, että on rehellinen, sillä sullahan on ollut ihan täysi syy olla sairaslomalla.

Tsemppiä ja jaksamista! ☺️❤️

Täällä toinen kohta 17 vuotta ahdistuksesta kärsinyt. Söin itsekkin tuota Seronilia vuodesta -99 aina vuoteen 2011 asti erilaisilla annostuksilla, 10mg sinne 60mg. Kyllähän siitä varmaan apuakin jossain määrin oli, mutta 2011 lääkitykseksi vaihdettu escitalopram on auttanut mua viimeisen viiden vuoden aikana paljon enemmän. Olen jossain määrin jopa ehkä vähän katkera lääkäreille, kun eivät aikaisemmin ehdottaneet toisen lääkkeen kokeilua, vaan väkisin yritettiin tuolla Seronililla, vaikka 12 vuoden aikana ei ne ahdistusoireet merkittävästi sillä helpottuneet. Nykyisellä lääkityksellä en saa niin herkästi paniikki/ahdistuskohtauksia ja mulla menikin tuossa jopa melkein neljä vuotta kokonaan ilman paniikkikohtauksia. Tosin nyt viime vuoden lopulla sairastuin taas masennukseen ja sitä myötä ahdistusoireet pahentuneet, mutta tiedän että ne kuitenkin voitettavissa. Minulla on myös diagnosoitu vuosia sitten yleinen ahdistuneisuushäiriö.

Reagoin myös itse todella herkästi fyysisesti jännitykseen ja ahdistukseen. Viime syksynä työharjoittelussa ollessani ensimmäisen päivän lopulla ahdistus ja jännitys purkautui juurikin oksentamalla ja jouduin lähtemään hieman aikaisemmin kotiin. Samalla tavalla minulle kävi myös tammikuun työharjoittelussa, mutta silloin aloin oksentaa heti aamusta ja jouduin töissä käymään aamun aikana 4 kertaa oksentamassa. Meinasin jo luovuttaa ja lähteä kotiin, mutta jostain syystä se fyysinen paha olo meni ohi ja pystyin jatkamaan päivän loppuun asti. Ahdistus vie myös minulta ruokahalun ja syöminen on välillä todella vaikeaa. Olen kuitenkin huomannut, että syömättömyys myös lisää ahdistusta ja siitä noidankehästä on vaikea päästä ulos. Olenkin tullut siihen tulokseen, että tuollaisina hetkinä on ihan sama mitä syön kunhan syön. Vaikka sitten herkkuja jos ne menee paremmin alas.

Ahdistusoireet ovat tosi kurjia, ikäviä ja lamaannuttavia. Olen saanut apua lääkityksen ja terapiakäyntien lisäksi myös erilaisista hengitys- ja rentoutusharjoituksista, sekä tietoisuustaitojen harjoittelusta. Hoidan itse myös ahdistustani kirjoittamalla ahdistuspäiväkirjaa ja tekemällä käsitöitä.

Niin siis ahdistus ja pakokauhu keskittyvät erittäin voimakkaasti työssä käymiseen. En ole kyennyt olemaan töissä nyt 6 vuoteen. Olen monesti yrittänyt kuvitellen, että nyt pakotan itseni ja pystyn siihen, mutta homma kääntyy nopeasti päälaelleen. Siispä olen joutunut lopettaa useammassa paikassa ennen kuin olen edes päässyt alkuun. Monesti olen joutunut soittamaan heti alkuun, etten pääsekään kun olen kipeä. Todellisuudessa olen oksennellut ja vapisen lattialla enkä kykene nousemaan kun ahdistus vie voimani.

Olin ensimmäiset 3 päivää nyt sairaslomalla. Sen jälkeen yritin ja nyt olen onnistunut olemaan 2 tuntia töissä, jonka jälkeen oli vain pakko lähteä pois, heikotus oli hirveä. Enkä kykene hoitamaan asioitani. Ajatus uudelleen olon kokemisesta kauhistuttaa. Sain uudet 3 sairaslomapäivää niin että saan tavattua psykiatria välissä. Olen kampaaja. Koulun aikana harjoittelujaksot menivät hyvin. Varsinkin kun sain omassa rauhassa yksin työsalissa (koulun tiloissa) tehdä asiakkaita.

Vaikkakin työharjoittelu on aikalailla samanlaista kuin itse työelämässä oleminen, niin kehoni reagoi niin radikaalisti, että lamaannun. Inhottaa myös se että muut joutuvat asiakkaani tietenkin tekemään kiireiltään.

En oikein tiedä miten lähestyä tätä ongelmaa ja saada tuloksia. Jokainen pettymys vain pahentaa kynnystä ja fyysinen vointi heikkenee päivä päivältä. Yritän elää päivä kerrallaan, mutta en tiedä mitä teen työn kanssa.

Moi.

Tuo on joka tapauksessa hienoa että olet yrittänyt. Työpaikalle soittaminen on ainoa oikea ratkaisu, jos olo on niin paha että oksentaa ja vapisee. Pystyisitkö puhumaan psykiatrillesi tästä asiasta? He voisivat neuvoa, miten lähestyä asiaa ja olisiko tosiaan olemassa esim. jotain toista lääkettä, joka auttaisi paremmin. Virvatuli89 kirjoittikin tuossa edellä, että mikä tahansa ruoka, mikä pysyy alhaalla, antaa energiaa. Tarvittaessa herkutkin. Se voi jo vähän auttaa heikotukseen.

Tsemppiä! ☺️❤️