Vammaisen urheilu

Vammaisen urheilu

Käyttäjä Luca aloittanut aikaan 06.01.2016 klo 13:20 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Luca kirjoittanut 06.01.2016 klo 13:20

Hei, haluasin aloittaa uuden viestiketjun aiheesta vammaisten urheilu, sen haasteista ja mahdollisuuksista.

Olen itse 20 vuotias ja vammauduin 11 vuotiaana auto-onnettomuudessa, ennen vammautumistani harrastin ihan kaikkea: jalkapalloa, laskettelua, yleisurheilua yms. Olin oikea ikiliikkuja.

Vammauduttuani en pystynyt edes kävelemään, toinen jalkani oli ihan hajalla. Kuntoutuminen tuntui olevan hyvin hidasta ja tuntui että elämä loppuu siihen. Harrastuksia oli vaikea löytää kun en pystynyt liikkumaan kuin ennen. Kuntouduttuani kokeilin vanhoja lajeja joita olin harrastanut mutta eihän ne enään onnistuneet. En pysynyt muiden perässä ja tuntui ihan turhalta edes yrittää. Kuntoutuminen oli hidasta myös uusien leikkausten vuoksi.

Perheeni ja kaverini tukivat minua paljon. Kaverini eivät sulkeneet minua pois vaikka olinkin muuttunut paljon. Vertaistuesta oli minulle hyötyä, tutustuin TATU ry:hyn jonka kautta tutustuin samaan elämäntilaisiin joutuneihin nuoriin. Tämä auttoi minua paljon.

Lopulta löysin itselleni sopivan harrastuksen: kuntosali. Salilla pystyn treenaamaan itseäni täysin omaan tahtiin. Toinen intohimoni on matkustaminen. Olenkin käynyt viimeisen 3 vuoden aikana 9 eri maassa, joissakin pariinkin kertaan!

Vammani ei enään rajoita elämääni tai harrastuksiani. Kokeilen jatkuvasti uusia liikuntamuotoja ja olen aina ensimmäisenä menossa. Vammani takia kävelen linkaten ja kipuja on vähän väliä, mutta pysyypähän muut perässä! Asenne on tärkein kaikessa mitä teen.
😉

Toivon kannustavani muita joilla on fyysisiä tai henkisiä vaikeuksia harrastuksien parissa.

Odotan innolla muiden kokemuksia!

Käyttäjä kirjoittanut 06.01.2016 klo 15:13

Mulla ei ole näkyvää vammaa, paitsi insuliinipumppu mutta diabetes ei enää estä liikkumista, kun olen sen kanssa oppinut elämään.
Urheiluani haittaa eniten sydänvika ja joskus myös epilepsia.
Viime vuoden puoleksi olin lähes kokonaan liikkumatta isomman leikkauksen vuoksi. Jaksoin aluksi liikkua muutaman metrin ja nostella limsapulloa.

Sitten kunto vaan alkoi nousta ja jaksoin tehdä pitkän vaelluksenkin kävellen. Melonta onnistuu myös hyvin. Hiihto on suosikkilajini. Mutta olen joutunut ainakin tällä hetkellä luopumaan pitemmistä lenkeistä. Sellaiset 20km kyllä menee mutta sitten joudun palautumaan pari päivää. Nyt on kovat pakkaset eikä ne mua ennen häirinneet vaan kävin hiihtämässä. Tänään pystyin hiihtää kaksi kilometriä ja sitten tuntui, että sydän halkeaa. Tästä jää taas pelko ja en tiedä uskalko taas muuttamaan päivään ottaa suksia esiin.

Kotona meillä on pieni kuntosali, koska yleisestä salia ei ole lähellä. Mulle on fysioterapeutti tehnyt ohjelman. Pulssia pitää tarkasti seurata kun mulla ei taho se nousta vaikka kuinka liikun. Saatan soudella soutulaitteella hiki hatussa ja pulssi lyö 40 krt minuutissa ja sitten meneekin jo taju. Mun pitäisi tehdä sellaisia puolen minuutin pyrähdyksiä ja tasata hengitystä pari miinuuttia ja taas pyrähtää jne. Mutta mie kuvittelen olevani soutukilpailuissa ja soudan maaliin ja pyörryn.
Teen myös pienillä palloilla erilaisia rintarangan venytysliikkeitä, koska leikkauksessa mut vedettiin napaan asti kahtia eikä luuni ole vieläkään kunnolla luutunut. Tietenkin senkin unohdan ja nostelen painoja ja taas olen kipiä pari päivää.
Mulla on vielä toipumisaikaa lääkärin mukaan ainakin vuosi mutten jaksa olla kovin vammainen. En ole enää sairauslomalla mutta joudun pitämään vapaapäiviä kuntoutuksen vuoksi.

Tänään aion vielä ajaa kuntopyörällä ja step-laudalle askeltamista kahvakuulan kanssa. Ja sitten teen erilaisia vatsaliikkeitä ja venytyksiä joita inhoan. Mutta ne taitavat kyllä olla tärkeitä.

Käyttäjä Sarjetty kirjoittanut 06.01.2016 klo 16:21

Ei ole fyysisiä vammoja ja henkinenkin on mielenterveydessä sairaus, josta voi parantua. Harrastan uintia ja ongelmanani on etten oikein meinaa enää jaksaa tehdä mitään. Mutta rakastan lajiani ja pärjään melko hyvin kilpailuissa, joten se auttaa jaksamaan. Ja tietysti pysyn kunnossa sillä.
Vammaisurheilussa on uinnissa sokeita, liikuntarajoitteisia, henkisesti jotain jälkeen jäämistä yms. ja he pärjäävät hyvin. Vammat eivät rajoita, jos päättää niin.🙂👍

Käyttäjä kirjoittanut 06.01.2016 klo 17:26

Kyllä ne vammat rajoittaa liikkumista vaikka kuinka päättäisi ettei rajoita.
Vammojen takia pitää etsiä korvaavia lajeja eikä tehdä just sitä mistä joskus haaveili.

Käyttäjä Sarjetty kirjoittanut 06.01.2016 klo 18:48

Ne häiritsevät, mutta pystyy kuitenkin tekemään ainakin jotain. En jaksa miettiä kunnolla mitä kirjoitan voi siksi olla vähän virheitä.😀

Käyttäjä Kata_K (Työntekijä) (Sos-kriisikeskus, Helsinki) kirjoittanut 18.05.2016 klo 11:59

Hei,

Huomasin, että tässä ketjussa on keskustelua mm. liikuntavammaisuudesta, joten ajattelin vihjaista Tukinetissä olevista aiheeseen liittyvistä liveryhmistä eli chateistä.

VAMLAS eli Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö järjestää Tukinetissä viikoittain chattejä, joissa keskustellaan liikuntavammaisuudesta, opiskelusta ja asumisesta. Seuraava VAMLAS-chat on jo huomenna torstaina 19.5. klo 13-15.

Myös jo aikaisemminkin keskustelussa mainittu TATU ry järjestää Tukinetissä chattejä tapaturmaisesti loukkaantuneille tai vammautuneille nuorille. Seuraava nuorten TATU-chat on tiistaina 31.5. ja silloin keskustelun aiheena on: Kesäsuunnitelmia!

Tervetuloa mukaan myös näihin!🌻🙂🌻