Moi.

Osaatko yhtään sanoa mistä ahdistuksesi voisi johtua? Onko sulla ollut kovaa stressiä vaikkapa työnhaun tai koulun suhteen?

Yksi mahdollinen apu voisi olla, jos pystyisit raivaamaan vähän aikaa itsellesi ja tekemään ihan kaikessa rauhassa mukavia juttuja. Tai vaikka vain lojumaan sängyllä ja antaa tunteiden tulla ja mennä. Ahdistukseen voi myös auttaa se, jos pystyy käsittelemään sen syitä.

Jos sulla on tiukkaa työssäoppimisen, koulun tai muun suhteen, niin pystytkö jotenkin vaikuttamaan aikatauluusi tai muuten vähentämään ahdistuksen aiheuttajia? Aina se ei ole mahdollista, mutta joskus liika kiire ja vaatimukset tuo ahdistusta ja jos niitä saa vähän vähemmälle, voi ahdistuskin alkaa laantua.

Toivon että saat nukuttua paremmin ja ahdistuksesi vähenee. Se voi olla hiton raskasta välillä, mutta helpottaa varmasti vielä. Jos yhtään pystyisit puhumaan siitä tai löytäisit jotain mukavaa tekemistä mikä helpottaisi hiukan oloa, niin siitä se varmasti lähtee, ennemmin tai myöhemmin. Tsemppiä. ☺️❤️

villikettu kirjoitti 30.3.2016 20:9

Moi.

Osaatko yhtään sanoa mistä ahdistuksesi voisi johtua? Onko sulla ollut kovaa stressiä vaikkapa työnhaun tai koulun suhteen?

Yksi mahdollinen apu voisi olla, jos pystyisit raivaamaan vähän aikaa itsellesi ja tekemään ihan kaikessa rauhassa mukavia juttuja. Tai vaikka vain lojumaan sängyllä ja antaa tunteiden tulla ja mennä. Ahdistukseen voi myös auttaa se, jos pystyy käsittelemään sen syitä.

Jos sulla on tiukkaa työssäoppimisen, koulun tai muun suhteen, niin pystytkö jotenkin vaikuttamaan aikatauluusi tai muuten vähentämään ahdistuksen aiheuttajia? Aina se ei ole mahdollista, mutta joskus liika kiire ja vaatimukset tuo ahdistusta ja jos niitä saa vähän vähemmälle, voi ahdistuskin alkaa laantua.

Toivon että saat nukuttua paremmin ja ahdistuksesi vähenee. Se voi olla hiton raskasta välillä, mutta helpottaa varmasti vielä. Jos yhtään pystyisit puhumaan siitä tai löytäisit jotain mukavaa tekemistä mikä helpottaisi hiukan oloa, niin siitä se varmasti lähtee, ennemmin tai myöhemmin. Tsemppiä. ☺️❤️

Hei, kiitos sun viestistä. Tosiaan ahdistukseni on johtunut monista tekijöistä, työnhaku, koulu, yksinäisyys jne. Sain kuitenkin katkaistua sen putken ja nyt pari yötä jopa nukkunut. Hiukan kauhistutaa se, että katkaisin ahdistuksen ryyppäämällä pari päivää. No nyt on suht neutraalia, vaikka lievää ahdistusta onkin.

Pienin askelin eteenpäin muuta ei oikein pysty tekemään.🤔

Mäkin usein ryyppäämällä nollasin työviikon jälkeisen paskan olon. Se sinällään helpotti, mutta ei se ratkaisi sitä paskaa oloa tavallaan vain siirtää ja aiheuttaa patoa mieleen. Sitten, kun ns. pato hajoaa niin sitä on entistä paskemmassa jamassa. Ainakin itselleni kävin tuolla tavalla.

Yritin eilen itsemurhaa. Viilsin ranteeni auki, verta tuli enemmän kuin koskaan ennen, meinasin jopa soittaa 112, mutten uskaltanut.

No koska nyt kirjoitan tätä, en selkeästikkään kuollut. Paha olo, toivon vain, että olisin kuollut.😭

Moi.

Hienoa että kirjoitit tästä. Nyt kannattaa heti hakea apua. Voit soittaa hätänumeroon heti, kun tuntuu siltä, sillä henkinen hätä on aivan yhtä todellinen kuin fyysinen hätä. Hätänumeroon pitää soittaa, jos olo on sietämätön. Voit soittaa myös kriisipuhelimeen tai mennä suoraan päivystykseen. Tärkeintä on, että otat yhteyttä auttajaan, etkä jää yksin. Olen iloinen että pysyit hengissä. Nyt kannattaa heti hakea apua.

Ethän vahingoita enää itseäsi. Sä pääset varmasti vielä elämään kiinni! Joskus tarvitaan vähän apua, että löytäisi elämänilon uudelleen. Se on täysin mahdollista, ja sulla on tulevaisuus edessäsi. Älä jää yksin. Sun elämä on arvokas ja sä ansaitset saada elää, omannäköistäsi ja arvokasta elämää. Sä saat kyllä sellaisen elämän ja voitat koko ahdistuksen vielä jonain päivänä. Anna elämälle mahdollisuus. Rohkaisen sua hakemaan apua.

Tsemppiä ja halauksia joka hetkeen. ☺️❤️

villikettu kirjoitti 12.4.2016 12:12

Moi.

Hienoa että kirjoitit tästä. Nyt kannattaa heti hakea apua. Voit soittaa hätänumeroon heti, kun tuntuu siltä, sillä henkinen hätä on aivan yhtä todellinen kuin fyysinen hätä. Hätänumeroon pitää soittaa, jos olo on sietämätön. Voit soittaa myös kriisipuhelimeen tai mennä suoraan päivystykseen. Tärkeintä on, että otat yhteyttä auttajaan, etkä jää yksin. Olen iloinen että pysyit hengissä. Nyt kannattaa heti hakea apua.

Ethän vahingoita enää itseäsi. Sä pääset varmasti vielä elämään kiinni! Joskus tarvitaan vähän apua, että löytäisi elämänilon uudelleen. Se on täysin mahdollista, ja sulla on tulevaisuus edessäsi. Älä jää yksin. Sun elämä on arvokas ja sä ansaitset saada elää, omannäköistäsi ja arvokasta elämää. Sä saat kyllä sellaisen elämän ja voitat koko ahdistuksen vielä jonain päivänä. Anna elämälle mahdollisuus. Rohkaisen sua hakemaan apua.

Tsemppiä ja halauksia joka hetkeen. ☺️❤️

Kiitos, sun viestisi oli ihana.

Tunnen itseni tosi kamalaksi ja se mitä yritin oli niin säälittävää ja häpeän sitä. Tai häpeän oikeastaan sitä tekotapaa ja sen toimimattomuutta. En oikein tiedä miten saisin apua, pelkään, ettei minua otettaisi tosissaan.

Kiitos kuitenkin, nyt yritän kerätä rohkeutta avun pyytämiseen, omilla voimilla en selkeästikkään enää jaksa.
🤕 🙂🌻

Ole hyvä.

Tärkeintä tässä on se, että sä pysyit hengissä. Tekotavan toimimattomuus oli pelkästään positiivinen asia, eikä sitä tarvitse ollenkaan hävetä. Ajattelisin, että siitä teosta kertominen voisi ainakin auttaa heitä ottamaan sinut tosissaan. Tai jos et halua mainita siitä, niin voit kertoa että sulla on ollut pitkään sietämätön olo ja ahdistus ja nyt et enää jaksa yksin vaan sun on pakko saada apua. Tuollaiset asiat heidän pitäisi ottaa vakavasti.

Mikä olisi sulle helpoin tapa pyytää apua? Jos päivystyksessä käynti tuntuu vaikealta, voit aina soittaa tai lähettää sähköpostia. Voit pyytää läheistäsi soittamaan puolestasi tai tulemaan mukaasi päivystykseen. Tai jos koulussasi on mm. psykologi, terkkari tai kuraattori, voit puhua kelle tahansa heistä tai laittaa heille sähköpostia. Jotkut auttajat ottavat vastaan myös tekstiviestejä. Tärkeintä tässä on se, että hakee apua tavalla tai toisella. Pahalla hetkellä myös hätänumeroon tai kriisipuhelimeen voi soittaa.

Yksi tapa on kirjoittaa olostaan paperille, ja kun auttajan luokse pääsee, voi paperin antaa suoraan hänelle. Näin sun ei tarvitse miettiä, mistä alkaisit puhua, vaan paperilla olevat valmiiksi mietityt sanat hoitaisivat sen. Sitten auttaja voisi jatkaa siitä ja se alun jännitys voisi jäädä vähemmälle. Tämä voi myös helpottaa niistä vaikeista asioista puhumista, niistä on joskus helpompi kirjoittaa kuin puhua.

Tsemppiä! Älä vahingoita itseäsi! Kannustan sua hakemaan apua ☺️❤️

Ajattelin vähän päivittää tilannettani.

En saanut haettua apua, en olisi uskaltanut, eikä terveydenhoitaja ollut edes paikalla 🙄
No kuten näette olen myöskin yhä elossa, niinkuin joskus onnellisena tapasin sanoa "I'm still a live!" nykyään se kuulostaisi aika ironiselta.

Aika yllätys, etten sen yritykseni jälkeen ole vieläkään viillelly. Tosin näiden haavojen hoito on vienyt niin paljon energiaa, ja kun revin ne uudelleen auki se kai vähän vie viiltelyn tarvetta pois. Olen ollut todella ärtynyt viimepäivät. Varmaan vieroitusoireita. Viiltelyä korvaa myös lyöminen ja imppaaminen, jonka olin jo luullut lopettavani ajat sitten, mutta jotenkin siihenkin taas päädyin. 🤕

Tällähetkellä elämäni on melko S**t*n*llist*

Moi.

Minä ainakin olen iloinen siitä, että olet yhä elossa ja pysynyt myös viiltelystä erossa. Se on oikeasti kova juttu, että oot pysynyt siitä kuivilla! 🙂

Vieroitusoireet ja ärtymys on vaikeita paloja, mutta kannattaa yrittää sietää ne jos suinkin voi. Avuksi voi kehitellä jotain muuta tekemistä, joka vie ajatuksia muualle mutta ei aiheuta vahinkoa. Yksi tapa on hakeutua ihmisten seuraan tai pakottaa itsensä tekemään jotain muuta, kun viiltelyn tarve iskee. Se ei ole ihan helppoa, mutta se on täysin sen arvoista.

Voisitko laittaa vaikka viestiä jollekin auttajalle? Harmi, että terkkari oli jossain muualla. Myös terveyskeskuksesta voi tavoittaa hoitajan, joka neuvoo ja ohjaa tarvittaessa eteenpäin. Älä jää yksin! Pääset varmasti tuosta lyömisestä ja imppaamisestakin eroon.

Sinä olet aivan liian arvokas vahingoitettavaksi. Vielä kerran näet sen myös itse. Jaksamista ja rohkeutta avun hakemiseen! ☺️❤️

Sisältä Kuollut kirjoitti 10.4.2016 20:9

Yritin eilen itsemurhaa. Viilsin ranteeni auki, verta tuli enemmän kuin koskaan ennen, meinasin jopa soittaa 112, mutten uskaltanut.

No koska nyt kirjoitan tätä, en selkeästikkään kuollut. Paha olo, toivon vain, että olisin kuollut.😭

Luojan kiitos kirjoitit tuon tänne ☺️❤️ !!
Suosittelen nyt että marssit lääkärin puheille ja pyydät sairaslomaa kaikesta. Makaat vain muutaman päivän. Otat rennosti ja hankit keskusteluapua ja mahdollisesti lääkkeet. Mutta älä enää yritä itsemurhaa, asioilla on aina tapana järjestyä <3

Helinäkeiu kirjoitti 10.5.2016 20:45

Sisältä Kuollut kirjoitti 10.4.2016 20:9

Yritin eilen itsemurhaa. Viilsin ranteeni auki, verta tuli enemmän kuin koskaan ennen, meinasin jopa soittaa 112, mutten uskaltanut.

No koska nyt kirjoitan tätä, en selkeästikkään kuollut. Paha olo, toivon vain, että olisin kuollut.😭

Luojan kiitos kirjoitit tuon tänne ☺️❤️ !!
Suosittelen nyt että marssit lääkärin puheille ja pyydät sairaslomaa kaikesta. Makaat vain muutaman päivän. Otat rennosti ja hankit keskusteluapua ja mahdollisesti lääkkeet. Mutta älä enää yritä itsemurhaa, asioilla on aina tapana järjestyä <3

Se pelkkä makaaminen mut hulluksi tekeekin, ei mitään rutiinii eikä tarkotusta elää kun vaan makaa. sillon lamaantuu. mutta sit siin käy vaan niin ettei enää jaksaisikaan tehdä mitään. noidan kehä se on ☹️ no nyt oon ollu viiltelemättä jne jo jonkin aikaa, en enää edes päiviä ole laskenut. mutta pelkään sitä päivää kun taas romahdan, tosin sillon olisin jo niin pohjalla etten enää pytyisi itseäni tappamaankaan.

Kiitos kuitenkin tuestasi.🙂🌻