Mä en tiedä pystynkö tähän. Täyttämään 18 vuotta, täysi-ikäistymään, ottamaan vastuuta elämästäni. Pelottaa. Ahdistaa. Masentaa. Itkettää. Pelottaa niin paljon, että itsemurha on pitkään pörinyt päässä, mutta ei, se ei ole vaihtoehto, ei todellakaan. Vaikka kuinka paljon pelottaakin…Ei se ole sen arvoista. Kaikesta pelosta ja ahdistuksesta. Surusta ja masentuneisuudesta huolimatta mä haluan elää, nähdä mitä elämällä on mulle annettavaa. Mutta silti…Emmä tiedä. En silti taida pystyä itsenäistymään. Ois omaan asuntoon muutto, paperisota sossun kanssa, itsenäistyminen yleensä, aikuispsykalle siirtyminen…ei ei ei.
En halua. En vain halua.
#ompassekavaatekstiäD:
Sinun täytyy olla kirjautuneena, että voit vastata tähän aiheeseen.