Täällähän ollaan..en tiiä mitä tästä hyödyn, mutta päätin kokeilla tätä itseni takia. Joskus ihmisen vetää hiljaseksi pienetkin asiat, minä yritän selvittää näitä juttuja itselleni. Olen siis 23-vuotias nainen(tai pikemminkin tyttö!), ja tällä hetkellä opiskelen ja käyn työssä(juuri nyt työmäärät näyttää toivottomalta–tavallaan olen siis väliaikaistyötön?). Mikä ei ole kovin iloinen juttu……

Mie jouvun ensi viikolla kuntoutuskotiin missä mulle opetetaan ihmissuhdetaitoja. Musta ne ovat sama kuin toisen ihmisen mielistelyä ja olemista juuri samanlainen kuin kaikki muutkin ovat. Mie en tällaisena kelpaa yhteiskuntaan vaan joudun koulutukseen missä mulle opetetaan tavat miten täällä maailmassa pitää olla. Vähän samoin kuin mun koirat ovat käyneet koirakoulun…

En kestä enää. Kaveri makaa sairaalassa maksakuoliossa, ennuste korkeintaan kaksi päivää… 😭 Kävin tänään katsomassa sitä… Silmät pyörii päässä ja mies hourailee pelkkää mongerrusta. Turvonnut kuin vesipallo… En saa sitä näkyä pois mielestä, sitä hajua, sitä ääntä… Tänä yönä ei nukuta. 😞

niin siitä on aikaa taas paljon, kun viimeksi tänne kirjoitin. Mutta en ole mitenkään muuttunut. juon joka päivä vain enemmän, juon salaa ja rahaa menee satoja euroja kuukaudessa. haluan eroon tästä, olen muutenkin ujo persoona miten saan apua? en uskalla ja kehtaa pyytää apua. selvää päivää en muista, kuten ei…

Mulla on tosi outoja olotiloja ainakin kerran päivässä itkettää, omistuista kyllä huvittaa , ahdistaa, kun minulla oli riitaa ystväni kanssa ja me puhimme asiaa läpi tuntui kuin olisin katsonut pääni sisältä tai jostakin että mitä nuo puhuvat mitä minä sanon?? yhtäkkiä havahdun ja huomaan tuijottavani johonkin mihin ja mitä? en…

Moi. En ole kirjoittanu tänne koskaan aikasemmin, mut nyt tuntuu että todella tarvin teidän neuvoja. Mä oon sairastanut masennusta jo usemman vuoden. Tuntui etten saanut apua ja helpotusta mistään, joten aloin lääkitsemään itteeni huumeilla. Ensin se oli ”viatonta” pilven polttoa sillointällöin, sitten se alkoi jokapäiväiseksi…tavallaan elämäntavaksi. No….ei se kuitenkaan jäänyt…

Moikka! 🙂 Niin, aloitin nyt uuden keskustelun koska ei se mielestani mihinkaan muuhunkaan oikein sopinut. En halunnut harhauttaa muita keskusteluja pois akuperaisesta aiheesta. Siis, (jeps..tassa tulee jonkinlainen elamankerta.ei kylla ihan yksityiskohtainen sellainen 😉) Ajattelin meinaan etta taalta saa varmaan ymmarrysta ja tukea kohtalotovereilta. *Miettii kuumeisesti mista aloittaa😋* No vaikka tasta:…

Olen aika uusi täällä ja halusinpa minäkin sanoa jotakin. Olen jo joitakin vuosia kärsinyt paniikkikohtauksista ja sen myötä huonosta itsetunnosta ja luullakseni siitä johtuen myös masennuksesta. Kuusi vuotta sitten sain sanoa hei hei sille iloiselle, pirteälle, puheliaalle, ihanalle tytölle joka olin. Elämä ennen oli hauskaa ja kaikki uusi jännittävää. Mitä…

Kuinka moni on tosissaan miettinyt olemassaolon tarkoitusta? Mitä järkeä koko olemassaololla ylipäätään on kun ihmiselämä on niin lyhyt kuin on. Elämme koko elämämme tavoitellen ’suuria’ asioita ja kehuskelemme kaikilla saavutuksillamme. Mitä tästä kaikesta on hyötyä siinä vaiheessa kun ihminen kuolee? Auttaako sinua kuolemasi jälkeen jotenkin se että hankit kalliin sohvakaluston…

Hei taas kaikki pitkästä aikaa! Kirjoitin syksyllä 2003 useasti täällä varsinkin Yksi Kirjoitu:n kanssa siitä kuinka selviämme onnettomuuksistamme. Olin siis kesällä 2003 pahassa moottoripyöräonnettomuudessa, jonka takia olen taas ollut sairaslomalla ja leikkausjonossa nelisen kuukautta. Lantio on rikki ja pitää taas leikata ja korjata… Yksi Kirjoitu, joka oli minulle tärkeä tukihenkilö,…