riippuvuus vai elämäntapa?

riippuvuus vai elämäntapa?

Käyttäjä _gugga_ aloittanut aikaan 30.12.2004 klo 11:39 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä _gugga_ kirjoittanut 30.12.2004 klo 11:39

Moi.

En ole kirjoittanu tänne koskaan aikasemmin, mut nyt tuntuu että todella tarvin teidän neuvoja.

Mä oon sairastanut masennusta jo usemman vuoden. Tuntui etten saanut apua ja helpotusta mistään, joten aloin lääkitsemään itteeni huumeilla.
Ensin se oli ”viatonta” pilven polttoa sillointällöin, sitten se alkoi jokapäiväiseksi…tavallaan elämäntavaksi. No….ei se kuitenkaan jäänyt sitten vain tohon pilven polttoon. Kuvaan tulivat myös vahvemmat huumeet kuten vauhti ja essot. Myös sieniä, kaikenlaisia lääkkeitä….jos rehellisiä ollaan niin vedän mitä vaan mikä menee päähän. Se on ainut keino saada mut rentoutuun. ajattelemaan muita asioita eikä vaan tätä kaikkee tuskaa. Pystyn jopa pitään hauskaa.
Huumeet on tuonu kuitenkin paljon pahaa mun elämään. Ei oikeita ystäviä..aina aineet menee kaiken edelle. Millään muulla ei ole väliä. Yhtä petosta.
Ja sit raha tietenki on ongelma. SItä menee ihan älyttömästi! Ja jos sitä ei ole…sitä hommaa jostain. Mäkin olen vaihtanut vanhempieni digiboxin huumeisiin kun ei ollut rahaa. Kadun itä kyllä paljon. Mut en tajuu…sitä vaan tekee kaikkensa, että saa jotain. On pakko. JA sitten ku tulee se selvä päivä…on niin helvetin paha olla ettei sitä voi kestää!
Mä en tiedä mitä tehdä!! tuntuu että olen loputtomassa oravanpyörässä.
En pääse aineista jos en pääse masennuksesta ja toisinpäin. On tosi toivoton olo!
Tuntuu ettei voi muuta kuin kuolla!
Olen mielenterveystoimistossa kertonu aineista ja kaikesta rehellisesti. Ja sanoin senkin, etten tiedä haluanko lopettaa, koska ne on ainoo asia joka pitää mua hengissä vielä.
En mä haluaisi elää jonkun aineen orjana, mutta on sekin parempi kuin se että elää jokapäivä tosi pahassa olossa.
Mulla kuoli kaveri viinaan ja lääkkeisiin muutama kk sitten. Sekään ei säikäyttäny tai mitää…edelleen kaikki niitä vetää. En ymmärrä mikä siinä on. En mä vaan välitä itestäni.
Miten mä voin valita? Aika huonot vaihtoehdot…Joko kuolema tai aineiden kans eläminen ja varmaan sitä kautta kuolemakin jossain vaiheessa. Jos kuolen kuitenkin kohta niin miksen vaikka heti?! Miksi kärsin täällä….miksi elän tällases ristiriidassa. Se on kauheeta! Mussa elää ku 2 ihmistä. TOinen sanoo että lopeta ja hae apua. Toinen taas, että ei ole mitään ongelmaa…äläpä höpötä!!! Välillä ajattelen et tää on elämäntapa..mun tapani ratkoa ongelmia jne.

En mä tiiä….tosi sekavat ajatukset tällä hetkellä.

Mä tarvin teidän neuvoja! Mitä teen? Jos lopetan, miten kestän sen pahan olon? Miten en tapa itseäni?
Mitä te ajattelette tästä kaikesta? Ja mielellään lisää kerron mun elämästä, jos jotain kiinnostaa. Mut tuntuu että olen ihan pulassa ja tarvin nyt jonkun ulkopuolisen neuvoja. Kavereilta turha kysyä!
Mun päässä ei pyöri enää mitään muuta ku että mistä rahaa tai mistä ainetta. HEti aamusta asti. Ja päivän tehtävä on saada se pää sekaisin. Elämäntarkotus on se.
Se on sairasta…tiedän! Mut nii….
Tiedän että monet tuomitsee mut…. enkä mä siitä teitä voi syyttää, mutta toivon että edes jostain voisin saada vähän ymmärrystä.

Kiitos

Käyttäjä kucca kirjoittanut 04.05.2005 klo 19:33

Moi gugga. Tarinasi on aivan samanlainen kuin omasta elämästäni lukuun ottamatta sitä että et saa tukea mistään. Minulla on paras ystävä 400km päässä jolla on myös päihde ongelma. Hän tuki minua vaikeina aikoina ja minä häntä. Minulla on myös mies jolta saan tukea ja turvaa...ja aina helpompaa kärsiä yhdessä kun yksin. Nyt olen ollut 2kk selvinpäin, paria lipsahdusta lukuun ottamatta. Oli pakko lopettaa kun alkoi olla niin huono happi ja toisekseen kytät haki mun ainoan pystyssä pitäjän eli kasvit. Menin sairaalaan ja sain pameja ja tenoxia jotka vedin kyllä heti naamariin. Mut menin uudestaan ja päätin että nyt jumalauta riitti..sain taas pamit jotka taas vedin heti naamariin mutta sitten vaan aloin kärsimään oloni. Sain myös masennus/paniikkihäiriölääkkeet joita oon nyt syöny 2kk ja alkaa auttaa ihan kivasti..alan jopa nauttia selvinpäin olosta! Päihteitä aloin itse käyttää 13vuotiaana viinalla ja lopulta päädyin kaikkeen mahdolliseen joita käytin 7-5vuotta..en voi olla varma koska muutama vuos on hävinny lähes täysin elämästäni.
No, mut sun tilanne on vähä paha ku ei oo tukea, mut jos yhtään helpottaa tänne kirjotella niin kirjota. Ei se minunkaan lopetus päätös tullu hetkessä vaan mietin sitä varmaan 3 vuotta. Ja lopettamisesta ei voi vielä edes puhua koska olen toistaiseksi tauolla (näin olen uskotellut itselleni)...itseasiassa rupes kädet hikoo ja pulssi kohoomaan ku näistä asioista kerron.
Mut hei yritä pärjätä ja kirjottele!
-kucca-