Onko teille käynyt sillai, että, kun olette jossain hoidossa ja kaverit sen saavat tietää, niin ne eivät ole sen jälkeen näkevinään ja tuntevinaan teitä. Mie kun olen eelleen siellä nuorten kuntoutuspaikassa, niin musta on alkanut tuntumaan, että mussa on joku tarttuva tauti. Kaverit siirtyvät tien toiselle puolelle, katselevat muualla, kun…

hyvät nuoret,elämässä on vastoinkäymisiä ja niiden tarkoitus on kasvattaa teitä tulemaan vahvemmiksi ja kestävämmäksi. äitini neuvo oli meille lapsille,kyllä elämä opettaa jos ei muuta niin hiljaa kävelemään. toinen neuvo on,minä olin nuorempana todella huono kertomaan omista asioistani kenellekkään,pidin kaiken sisälläni kunnes mulle tuli niin valtava ahdistus ja paha olo.huomasin kaikissa…

Kesä tulee pian tai on jo tullutkin. Olin melkein masentua, mutta sitten se meni ohitse. Säveltely piristänyt viime aikoina eniten, kirjoittaminen on ollut ahdistavan tuntuista.. Saan näitä vaiheita. On ahdistavaa myös ajatella miten koulussa kävi tänä vuonna. Liikaa poissa-oloja vaikka niitä piti karsia. Joskus ajattelen että vaikka nyt ei tämä…

onko sokeririippuvuus sairaus? voiko se olla mahdollista? voiko minulla olla se? olen ahminut kaikkia herkkuja monta vuotta.nykyään hävettää emnnä kauppaan kun olen ostanut sieltä niin paljon karkkeja,limsaa ja keksejä. Kuitenkaan en ole lihonut sillä harrastan liikuntaa (ainakin jonkin verran). Mutta tähän kuluu rahaa, tajuttomasti rahaa! Kuinka mä voin päästä tästä…

Jees, tänää oli taas sellane päivä et…no kyl te tiiätte. Välillä on keväällä ollu jopa sellane olo että kyllähän tässä jotenki selvitään, mut jos sattuu pienikin vastoinkäymine KAIKKI kaatuu päälle. Ja jos sattuu oleen sellane päivä että kaikki menee pilalle, on takapakki suuri (kuten tänää ☹️ ) Onko muilla niin…

miltä elämä maittaa kun popsii mielin määrin kipulääkkeitä? Syyttä? Minä tiedän miltä se tuntuu. Olen monesti ajatellut että miksi niitä syön, ja nyt en sitten puhu mistään hepposista vain esim. Panacod nimistä tulee syötyä mielin määrin päivittäin. Saan jo vieroitusoireitakin. Kärsin paniikkihäiriöistä, unettomuudesta ja tunnen itseni eristäytyneeksi vaikka ystäväpiirini ei…

Tylsää.. Musta tuntuu, että mulla ei oo oikeutta kirjottaa tänne, ko vaan valitan aina kaikesta,, kotonaki aina tahon valittaa.. hmm.. Mun pitää aina oikeen keskittyä hirveenä, että tekstistä tulis järkevää. Tuntuu että aina pitäs vaan pinnistellä ja ponnistella joka asiassa, eikä jaksas.. Pitäs yrittää olla ystävällinen jne.. Tai minun vikahan…

Hei, olen ihan uusi täällä ja siis ensimmäistä kertaa kirjoitan. Olen 17v ja kärsin vakavasta paniikkihäiriöstä. Sitä ei ole ollut helppo myöntää. Tunnen itseni luuseriksi,täysin epäonnistuneeksi ihmiseksi etenkin vanhempieni silmissä. ala-asteelta asti olen ollut ujo, mutta ensimmäiset oireet vetäytymisestä ja syrjäytymisestä alkoi ylä-asteelta koulukiusaamisen seurauksena. Tämä syksy on ollut yhtä…

Mulla on semmonen ongelma, että mä en kehtaa puhua kavereitten seurassa mitään, tuntuu että puhun jotenki tyhmästi .. On jopa ajoittain kotonaki.. ja sitte saatan lakata puhumasta, ja vaan mumisen ym..niinku tänään. Onko kellään samaa ongelmaa? Joo, tänäänki mun piti lähtä tonne yhteen paikkaan viettään aikaa, niin en sit tohtinu!…

En oikein tiedä mitä kirjoittaisin. Puhuin veljeni kanssa, joka kertoi minulle, että haluaa tappaa itsensä. En koe pystyväni auttamaan mitenkään. Itken koko ajan. Osaisiko joku auttaa? Kertoa omista kokemuksistaan samanlaisessa tilanteessa? Kaverini äiti yritti itsemurhaa ja se vaikutti voimakkaasti kaikkiin läheisiin.