Pitkä tarina? Niin sehän on vielä keskenkin. 19 vuotiaaksi elänyt ja joskus tämä aika näytti kaukaiselta. Minua kiusattiin. Katsoin linjaauton ikkunasta, samalla paikalla ja samassa asennossa, kuusi vuotta elämästäni. Pelosta jäykkänä. Joskus minulle sanottiin jotain enkä sieltä päässyt pakoon. Kovasti tahdoin. Pakenin aina. Pakenin erityisluokkaan, jossa ihmisten ennakkoluulot minusta vahvistuivat.…

kertokaa mulle, miten olette jaksaneet jatkaa huomiseen? olen todela loppu, menetin ainoat ystävänikin hiljattain kun he sanoivatt olet HULLU,HULLU,HULLU,HULLU..et voi ajatella asioista niin tai näin..elämäni on ollut alusta tähän päivään asti pelkkää hylkäystä..ja PASKAA! isää ei ole, äiti kuoli kun olin 5v,kasvattivanhemmat ottivat mut rahasta ja kavalsivat törkeästi ja lopulta…

Aavattoman innoittaman avaan tänne uuden keskustelun, johon ajattelin kenen tahansa voivan kirjoittaa mitä tahansa vanhemmistaan. Vanhempien vaikutus lapsen tulevaan minään on hirveän suuri. Miten teidän vanhempanne tai vanhempien puuttuminen ovat vaikuttaneet siihen, millaisia teistä on tullut? Itse olen enimmäkseen tyytyväinen vanhempiini. Minusta he ovat onnistuneet kasvattamisessani, vaikka läheisistä väleistä huolimatta…

Aloitan uuden otsikon tästä asiasta. Mua itseeni pelottaa täyttää kouluihin hakemuksia, kun kaikki mitkä kiinnostavat ovat kaukana kotoa ja tiijän, että sitten on kotiin ikävä. On sitten kyllä yksi koulu mikä olisi kotoa lähelä, eli AMK luonto-opisto. mutta sitten sekin pelottaa, että asuu kotona vielä 3.5v. Ei niinku osaa mitään…

Hei! Mistä aitä aloiyyaisi…Elämä on yhtä myllerrystä. Olen vihdoin ja viimein saamassa päätökseen koulun, joka on ollut yhtä tuskien taivalta. En saa vain millään kahta esseetä kasaan. Tämä viikko on mennyt vain sohvalla maaten ja leffoja katsellen. Tai oikeastaan tammikuu. En saa mitään aikaiseksi. Toisaalta olen tosi iloinen että koulu…

Olet ihan oikiassa.. Mutta miten kun sulta viedään sisarus mitään varottamatta! Niinkö mun veli.. Joka tapettiin.. ei voinut mitenkään varautua.. ei pysty kuvata sitä tuskaa ja ikävää ja pahaa oloa.. 😭

Olen ollut masentunut monta vuotta. Olen nyt 23 vuotta vanha ja ensimmäiset selkeät masennusoireet ilmestyivät 15-vuotiaana. Olen syönyt masennuslääkkeitä, käynyt terapiassa jne. Tällä hetkellä minulla on myös terapiakontakti. Parempia hetkiä on, silloin jaksan tehdä asioita, opiskella, tehdä töitä, tavata ihmisiä ja sellaista. Sitten kun mennään alamäkeä kaikki voimat on loppu,…

”It could seem that I’m doing fine but I’m broken to little pieces deep inside” -Sentenced. Siinä on sitte tilanne. Oon parikymppinen opiskelija jätkä. Oma auto ja hyvä kämppä missä asua. Lukio menee kohtuullisesti. Mulla on aika varakkaat vanhemmat. Kaikki mun ”kaverit” sanoo että ei mua voi masentaa ja mulla…

Vuonna 1987 syntyi maailmaan temperamenttinen, äkkipikainen tyttö. Vanhemmat piti tytön käyttäytymistä normaalina. Olihan tyttö kuitenkin hyvin älykäs ja musiikillisesti huippulahjakas. Vuosia kului, kunnes tytön ollessa teini-ikäinen äiti tajusi, että tytöllä ei ole kaikki hyvin. Välillä käsivarsissa näkyi viiltojälkiä, yleensä hän vain makasi lattialla lopen uupuneena. Tyttö oli aina herkkä stressaantumaan…

kuinka pahasti ihmistä voi loukata? Siskoni (teini-ikäinen) ja hänen kaverinsa luulevat minua oikeasti lesboksi, kun minulla ei ole koskaan ollut ketään poikakaveria ja olen muutenkin yksinäinen ja masentunut. Jos selaan netissä jotain kuvia tjv niin heti tulee kommentti ”miks katot lesbojen kuvia aina?”. En tiedä voiko pahemmin enää loukata. Olen…