Kesä tulee pian tai on jo tullutkin.

Olin melkein masentua, mutta sitten se meni ohitse.
Säveltely piristänyt viime aikoina eniten, kirjoittaminen
on ollut ahdistavan tuntuista.. Saan näitä vaiheita.

On ahdistavaa myös ajatella miten koulussa kävi tänä vuonna.
Liikaa poissa-oloja vaikka niitä piti karsia.
Joskus ajattelen että vaikka nyt ei tämä koulunkäynti ehkä menestys olekaan,
niin elämän koulussa oppii koko ajan.. jos vain huomaa ja miettii.

Ei vain pidä miettiä liikaa. Sitten tulee se masennus ainakin omassa tapauksessa.. Harmillista, voinkohan joskus ajatella turvallisesti? 😋

Huomasin että minua oli kaivattu ainakin yhden ihmisen puolesta..
ensinnäkin pahoittelen jos aiheutin jotain huolta omasta hyvinvoinnistani
toiseksi tahdon sanoa että olette kauniita ihmisiä kaikki 🙂
ja ennenkaikkea ainutlaatuisia. eikö elämä olekin ihme?

Yritän tässä vain epätoivoisesti toivottaa kaikille ihanaa ja hyvää kesää 😎
ja toivoa että surullisetkin päivät kaikilla paranisivat. 🙂👍

Äh, runokielellä se onnistuisi paremmin, mutten ole ihan niin hyvä! 😳