Itse kamppailen juuri vastaavanlaisten asioiden kanssa.Tuntuu että energiaa on liian vähän ja aina tekemistä liikaa ja masennun aika helposti.Olen usein miettinyt sairastaisinko masennusta, mutta joku minussa sanoo että en.
Sosiaalisten kontaktien laajeneminen olisi oikein hyvästä. Nykyään minulla on kyllä kontakteja yllättävänkin hyvin(syksystä asti asunut Joensuussa), mutta se että asun perukoilla, hankaloittaa paljon. Eikä näin ollen pääse oikein muodostumaan sellasia, jotka kutsuisivat minut johonkin, soittaisivat minulle jne, joita tarvitsisin.
Edellisellä paikkakunnallani kävin ystävä toiminta koulutuksen(muutin lähes heti sen jälkeen), ja minä tarvitsisin tällaisia tukiystäviä todella paljon, ja haluisin myös itse toimia. Joensussa tällaista ei ole.

Paradoksaalisesti opiskelen yhteisöpedagogiksi ja erikoistun sosiaaliseen vahvistamiseen(syrjäytymisen ehkäisyyn) ja taidekasvatukseen

t: miekkonen 27v.

Itseasiassa hieman vedän sanojani takaisin. Joensuussa on olemassa spr:n ystävä palvelu, olin vain kuullut kollegaltani väärää informaatiota

mamma kirjoitti 18.4.2008 20:45

Itse läheltä masentuneita seuranneena huomaan että masentunut jää yleensä liian yksin asioidensa kanssa. Suku/ystävät kaikkoavat läheltä, monikaan ei tahdo tulla tueksi ja avuksi kun tarve olisi suurin, osittain varmaan siksi ettei masennusta ymmärretä vielä niin vakavaksi sairaudeksi kuin se on (siinähän mieli on rikki, mutta se ei näy fyysisesti ulospäin). Vaikeaa ymmärtää jos ei ole omaa kokemusta.

Kun mukaan tulevat käytännön asioiden, kelan papereiden, kodin, lasten, lainojen, laskujen yms. hoitaminen, jää masentunut pulaan ja voimat ehtyvät hoitaa asioita.
Pienikin takapakki, kuten kelan tätien tylyys voi laukaista mielessä suuren romahduksen ja itsetuhoajatukset sekä arvottomuuden tunteet, toivonkin jokaisen ottavan käytöksessään huomioon että älkäämme loukatko ketään, tuttavaa tai tuntematonta, koskaan emme tiedä onko se hänen "viimeinen niitti", se on joskus niin pienestä kiinni, ihan jopa kaupan kassan kohtelusta ja tämä on ihan totta.

Useinkaan masentunut ei jaksa pitää huolta edes omasta kunnostaan,mikäli hänellä ei ole todella vahvaa "potkijaa" vierellä joka tempoo masentunutta eteenpäin. Hän on todella jokaisen läheisen avun tarpeessa.

Olisiko hyvä idea perustaa yhdistys, joka toimisi vapaaehtoisesti, auttaisi masennuksessa olevia ihan käytännön paperihommissa yms. Joka lääniin varmasti riittää autettavia, joista tulee parannuttuaan ehkä auttajia saman kokeville. Yhdistetään siis voimavarat ja autetaan toinen toisiamme vilpittömästi, kun niin usein vain paksun lompakon omaavat saavat apua. Samalta ehkä tulevalta nettisaitilta voisi jokainen etsiä vertais-ystävää esim. lenkille, kahville, tueksi, juttuseuraksi yms. kuka olisikaan parempi ymmärtäjä kuin saman kokenut. Raha-psykologit eivät ole avunantajina parhaita, varsinkaan kun virkaan on astunut rahasta auttaja, ei vilpittömästi toisesta ihmisestä kiinnostunut henkilö.

Ehkä myös tänne voisi kehittää palstan jossa ihmiset tarjoavat apuaan, kaipaavat apua tai etsivät vertaisystävää jakamaan ajatuksia henkilökohtaisesti.

Mielipiteitä????

Mitä tästä ajattelette?

Voimia kaikille teille jotka kamppailette masennuksen kanssa ja voimia myös teille jotka masentunutta tuette, olette ihania! 🙂🌻

Hei olen samaa mieltä että masentuneet kaipaa ja tarvitsee tukihenkilöä,tiedän kokemuksesta sillä sairastuin itse työpaikkakiusaamisen yhteydessä masennukseen.Meni parikin kuukautta että en käynyt ulkona ollenkaan oli niin isokynnys lähteä yksin minnekkään.Hoitavat henkilöt käskivät ulkoilla ja mennä ihmisten ilmoille mutta kaveri puuttui joka olisi ollut se tuki ja turva mukaan.Itse nyt jo kuntoutuneena lähtisin kyllä mukaan tukiverkostoon sillä tiedän miltä tuntuu kun ei ole lähimmäistä joka autaisi kun on paha olla.VOIMIA KAIKILLE MASENTUNEILLE JA HEILLE JOTKA JAKSAVAT AUTTAA EIVÄTKÄ KATSO NENÄNVARTTA PITKIN :KEVÄTPERHONEN

Juu. Tukihenkilöitä kyllä kaivattaisiin.

Itse olen masentunut ja poikaystävänikin on masentunut, joten kaikki kyllä seisoo. omat ystävät alkavat pikkuhiljaa olla kaikeen kyllästyneitä. Ja etenki päivisin, kun kaikki ovat töissä on itselläni todella raskasta.

Tuo olisi kyllä tarpeen ja itsekin lähtisin mukaan. Omasta kokemukseata voin kyllä sanoa että toinen saman läpi käynyt on usein se paras eteenpäin "potkija".