avaan tämän ketjun, jos te aikuisettekin haluetta asiasta puhua. Nyt sanottiin, että on 9 kuollutta.

Olen 23-vuotias nuori nainen ja muuten tyytyväinen elämään mutta kaikkea varjostaa se tosiasia että olen sotkenut asioitani jo useamman vuoden ajan. Minulla on ulosotossa laskuja eikä minulla ole aavistustakaan kuinka paljon ja miten voin ratkaista tämän asian ja lopettaa iän ikuisen asian murehtimisen. Tämä kierre alkoi jo kun olin 18…

Minä olen niin epätoivoinen. Minä olen mielenterveys- ja päihdeongelmaisen väkivaltaisen aikuisen pojan äiti. Nyt tuntuu että tarkoit on ajaa minut itsemurhaan, ei tällaista kiusaamista kestä. Ymmärrän kyllä että pojallani on pinna kireällä omista asioistaan, mutta miksi purkaa kaikki raivo minuun. Kun joku asia hänellä ei onnistu, soittaa hän minulle ja…

Kuukausi sit paloin loppuun töissä. Oon tehnyt koko kesän hulluna töitä ja kaikki muu on saanut kärsiä, lapset, kaverit, harrastukset. Töitä töitä töitä…Noh kuukaus sit tuli seinä vastaan ja lähdin kotiin sen jälkeen kun olin saanut törkeet haukut, jotka olivat osittain ansaittuja, mutta tapa millä annettiin oli aivan sairas. Kävin…

Selailin tuossa vanhoja viestejäni ja huomasin että välissä oli hyväkin jakso, se miski jälleen tuntuu että pahenee niin eipä ole tietoa. Hieman taustaa. Aikaisemmin asuin Espoossa ja muutettiin minun työni perässä maalle. Työni on määräaikainen mutta kuitenkin. Olipahan nyt mahdollisuus palata ns. juurilleni ja mieskin suostui mukisematta. Epäilen kylläkin että…

15.9.2008 Kirjoitan tänne tuntojani kun taas ottaa niin pannuun, siksi kirjoitan kun jonkun ajan päästä tämä tuntuu naurettavalta. Tämä todella rassaa minua, taas kerran yritän muistaa että toista ei voi muuttaa, muutos on tultava itsestään. Lähdin pyhäaamuksi työhön kello 7 isäntä jäi nukkumaan, ja hyvä niin. Töistä tullessa talo tyhjä…

Äsken isäni vain ilmoitti, että etsikääs rakennustavarat esille – hän aikoo tulla huomenna tänne tekemään julkisivulaudoitusta. Vaikka kuinka yritin sanoa että kyllä ne saamme itsekin paikoilleen. Niin ei kun hän vain jankkaa ja jankkaa, että eikö apu kelpaa. Tuumin vain että tulkaa sitten. Tuntuu että vanhempani ovat taas täällä liiankin…

hei, osallistuin vähä aika sitten kokouspäiville, jossa osa alustajista oli ulkolaisia ja osa suomalaisia. Suomalaisilla oli jo päällepäin hirveästi tietoa, papreissa oli niitä kolmioita, neliöitä ja palloja, nuolia. Puhumisen paine oli aika kova. Ote oli virkamiesmäinen – ei hauskuutta meilläpäin. Ulkolainen luennoitsija ensinnäkin tervehti oikeasti ensi kuuntelijoita. Ei mitään sellaista…

Lueskelin juuri viestiketjua hylätyksitulemisen peloista. Elän juuri tuolaista elämää, päivittäiset,epämääräiset pelot alkavat heti aamusta jatkuen koko päivän. Peloille ei pitäisi olla mitään syytä, kaikki on hyvin. Kuiten- kin tunnistan yhden peloista, hylätyksi tuleminen. En esim. soittele kenellekään ystävälleni mielellään, sillä jos hän ei vastaa, petyn ja tunnen tulleeni hylätyksi. Olen…

tahtoisin kyseisen sairauden ihmisistä juttu kavereita.iällä ja sukupuolella ei ole väliä.