Kun on kerran ollut sairaalahoidossa, niin sinne pääsee/joutuu liian helposti taksisin. Tänään vissiin juttelen taas kerran samasta aiheesta, että kuulunko jo sairaalaan. Itselläni on niin ristiriitainen olo asian suhteen. Ja olen sen sanonutkin. Toisaalta haluaisin turvaan itseltäni, koska jotenkin pelkään että sorrun johonkin itsetuhoiseen, toisaalta haluan sittenkin katsoa kuinka pitkälle…

Enää ensi viikko, sitten se loppuu. Viisi tai kuusi vuotta olen käynyt terapiassa, kaksi eri ihmistä ollut. Ennen heitä oli kyllä nuorten psyk. polilla käyntejä mutta niitä en laske terapiaksi. Itse minä haluan lopettaa, omaiset ja terppa haluaisi että jatkaisin niin kauan kun opiskelen. Mutta mulla ei ole enää asiaa…

Hei En oikein tiedä mistä aloittaa. En oikeastaan ole varma miten olen joutunut tähän olo tilaan. Ehkä se johtuu niistä muistoista, niistä muistoista joita en muista, jotka ikävä kyllä muistan ja haluaisin unohtaa. Olen vasta 19-vuotias ja ajattelen toisinaan että elämäni on ohi. En pysty vieläkään tässä kirjoittamaan niistä muistoista…

Muutaman kerran olen jo yrittänyt tänne kirjoittaa, mutta en ole kuitenkaan pystynyt. Jos nyt saisin jotain sanottuakin… Reilu kuukausi sitten paras ystäväni teki itsemurhan. Oltiin tunnettu ihan muutaman vuoden ikäisestä saakka, ja oltiin aina kuin siskokset. Minä olin se pikkusisko jota ystäväni halusi aina suojella, hän oli se vahva isosisko.…

huh mulle suunnitellaan kuntotustutkimusta ja mahdollisesti työkokeilua mun mielestä noissa ei ole YHTÄÄN järkeä. en kuitenkaan pääse mihinkään oikeasti töihin eikä varmana enää KIINNOSTA olla työkokeilussa. miksi IHMEESSÄ en voi päästä eläkkeelle?

Tarviiko henkisesti ns. terveen ihmisen kokea paremmuuden tunnetta edes jossain asiassa, jotta itsetunto olisi edes jonkinmoinen?

Mistä voisimme saada apua? Olemme mieheni kanssa kummatkin työttömiä ja nyt vuokria maksamatta. Meillä ei ole riittänyt rahat millään. Elimme kolme kuukautta vain minun työmarkkinatuella ja oli pakko ostaa ruokaa. Emme saaneet toimeentulotukea kun mieheni oli karenssilla. Mistä voisimme kysyä apua vuokra rästeihin? Ettemme lennä asunnottomiksi.

Olin 25.11 tiistaina Chiang Maissa , jonne sain Suomesta ystävältani viestin ,että Bangkokin lentokenttä on suljettu .Minulla oli lento sinne seuraavana aamuna 26.11. Mitään tietoa ei saanut keneltäkään paikalliselta .Tunti tunnilta tuskallisena , piti odottaa ,pääseekö lentämään millekkään toiselle Thaimaan kentälle !! Asuin Pattayalla ,jonne minun oli päästävä 26.11. Pääministeri…

Olen täällä viime kesästä lähtien lukenut ja kirjoitellutkin joskus. Aloitin silloin kun elämäni oli hirveän yksinäistä ja pelkäsin tulevaisuutta. Olen eläkkeellä (liian nuorena jouduin jäämään pois töistä) ja siksipä talous ja muu elämä meni ihan uusiksi. Sen jälkeen olen yrittänyt pysyä ”pinnalla” etten antais periksi, tehnyt välillä töitä (mutta niitäkään…

Hyvää päivää vaan kaikille. Olen 22-vuotias miehenalku ja olen jo pitkään hakenut netistä tietoa masennuksesta ja vastauksia tietynlaisiin olotiloihin ja muutaman mutkan kautta löysin tämän sivuston ja ajattelin vähän kirjoitella elämästäni. Jospa täällä joku ystävällinen sielu osaisi auttaa minua takaisin sille tielle jota kuljin vielä 8 vuotta sitten. Eli… MENNEISYYS…