Hei! En osaa käsittää… En tiedä kenen kanssa puhua, tuntuu vain siltä kun kaikki katoaisivat ympäriltäni. 15.12 eräs ystäväni kuoli ja eilen sain soiton pikkusiskoltani, että (biologinen) isäni kuoli. Hän kuoli siis eilen ja hyvin todennäköisesti hän on päättänyt elämänsä itse. Ihmiset kuolevat yksi toisensa jälkeen, kuka mahtaa olla seuraava?…

Hei! Haluaisin kuulla muiden kokemuksia ja ajatuksia henkisestä väkivallasta. Itselläni päättyi juuri suhde, jossa koin henkistä väkivaltaa, ainakin ajattelen niin. Sitten kuitenkin välillä tulee sellainen skitso olo, että kuvittelenko vain? teenkö käpäsestä härkäsen? jne. Jotenkin tuntuu, että jos kumppani löisi, raja olisi helpompi vetää. Mutta miten silloin, kun tavalliselta tuntuvat…

Huoh, elän vieläkin kuin puoli-unessa, joka päivä pitää ottaa 3h:n iltapäivätorkut jotta jaksan,muuten herään 03 yöllä pirteänä, äitini nukkui poies 28.03.08 enkä ikinä (onneksi) unohda sitä herkkää aikaa kun kävin hänen 3kk:n sairaalassa olon aikana pitämässä hänen kädestään kiinni, hieromassa kipeitä jäseniä ja syöttämässä häntä. lopulta sepelvaltimotauti kaatoi hänet. Asunto…

Haluaisin löytää kanssakulkijoita elämää kokeneista ihmisistä, joilla olisi vakavia tunnekaappauksia pelon suhteen. Olen tosissani yrittänyt kamppailla selittämättömän hylätyksitulemisen pelon kanssa. Olen puhunut joitakin vuosia sitten psykologille ja käynyt hypnoosissakin. Missään en ole päässyt kosketukseen pelon taustalla olevien syiden kanssa. Olen kuullut vanhemmista sodan käyneistä miehistä, jotka huutavat yöllä kauhusta. Minäkin…

Kun on kerran ollut sairaalahoidossa, niin sinne pääsee/joutuu liian helposti taksisin. Tänään vissiin juttelen taas kerran samasta aiheesta, että kuulunko jo sairaalaan. Itselläni on niin ristiriitainen olo asian suhteen. Ja olen sen sanonutkin. Toisaalta haluaisin turvaan itseltäni, koska jotenkin pelkään että sorrun johonkin itsetuhoiseen, toisaalta haluan sittenkin katsoa kuinka pitkälle…

Enää ensi viikko, sitten se loppuu. Viisi tai kuusi vuotta olen käynyt terapiassa, kaksi eri ihmistä ollut. Ennen heitä oli kyllä nuorten psyk. polilla käyntejä mutta niitä en laske terapiaksi. Itse minä haluan lopettaa, omaiset ja terppa haluaisi että jatkaisin niin kauan kun opiskelen. Mutta mulla ei ole enää asiaa…

Hei En oikein tiedä mistä aloittaa. En oikeastaan ole varma miten olen joutunut tähän olo tilaan. Ehkä se johtuu niistä muistoista, niistä muistoista joita en muista, jotka ikävä kyllä muistan ja haluaisin unohtaa. Olen vasta 19-vuotias ja ajattelen toisinaan että elämäni on ohi. En pysty vieläkään tässä kirjoittamaan niistä muistoista…

Muutaman kerran olen jo yrittänyt tänne kirjoittaa, mutta en ole kuitenkaan pystynyt. Jos nyt saisin jotain sanottuakin… Reilu kuukausi sitten paras ystäväni teki itsemurhan. Oltiin tunnettu ihan muutaman vuoden ikäisestä saakka, ja oltiin aina kuin siskokset. Minä olin se pikkusisko jota ystäväni halusi aina suojella, hän oli se vahva isosisko.…

huh mulle suunnitellaan kuntotustutkimusta ja mahdollisesti työkokeilua mun mielestä noissa ei ole YHTÄÄN järkeä. en kuitenkaan pääse mihinkään oikeasti töihin eikä varmana enää KIINNOSTA olla työkokeilussa. miksi IHMEESSÄ en voi päästä eläkkeelle?

Tarviiko henkisesti ns. terveen ihmisen kokea paremmuuden tunnetta edes jossain asiassa, jotta itsetunto olisi edes jonkinmoinen?