Ahdistava yksinäisyys.
Moikka kaikille.
Ajattelin että täällä voisi purkaa tunteitaan ja pahaa oloaan joten here it goes…
Olen 28v sinkkumies. Mulla on työpaikka, omistusasunto, kavereita.. Eli kaikki pitäis olla päällisin puolin kunnossa? Mutta näin ei ole. Olen kaiken keskellä toivottoman yksinäinen. En ole kunnolla seurustellut koskaan (lukuunottamatta lyhyitä suhteen alkuja jotka aina päättyvät syystä tai toisesta), ja kaikki suhteen tynkäni päättyvät yleensä siihen että ”Sä olet tosi hyvä tyyppi, MUTTA voitaisko olla vaan kavereita..?”
En enää tiedä mistä etsiä ”sitä oikeaa” on kokeiltu nettideitit, ravintolat ym.. Joku minussa karkoittaa ihmiset, kun vaan tietäisi mikä. En ole ulkoisesti mikään adonis, mutta en omasta mielestäni rumiluskaan. Olen hoikka, ja pitkä, en kovin lihaksikas tosin. Omasta mielestäni suurin ongelmani on ujous. Olen ihan paniikissa kun pitäisi keskustella kiinnostavan vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa esim baarissa. Nettitreffeillä se tosin on helpompaa kun siinä jotenkin ollaan ”samassa veneessä”
Edellinen suhteen tynkäni oli viime syksynä. Ihastuin tyttöön kertarysäyksellä ja sattui niin hirveästi kun hän sitten muutaman kuukauden kuluttua kertoi että hänen tunteensa mua kohtaan ovat kadonneet, eikä usko niiden enää palaavan.
Mä kaipaan läheisyyttä, kaipaan sitä tunnetta mikä tulee siitä, että tuntee itsensä hyväksytyksi ja pidetyksi. Kaipaan sitä että saa sohvalla olla ihan lähellä sanomatta mitään ja vaan silitellä käsivartta. Kaipaan sitä että voi jutella mistä vaan ihan omana itsenään. Kukaan ei ole koskaan sanonut ”Mä rakastan sua” mä olen tuon sanonut vain yhdelle, ja vain yhdenkerran. Hän ei rakastanut minua, hän halusi olla vapaa…
Pitäisi kai osata olla ulospäin suuntautunut, että voisi löytää elämänsä rakkauden… Missä yksinäinen ujo mies voi löytää elämänkumppanin, kertokaa! Haluaisin löytää oman kullan elämääni ja pitää häntä kuin prinsessaa kädelläni.
Mutta nyt näyttää että mut on luotu yksinäisyyteen…
Kiitos jos jaksoit lukea koko tekstin, ja anteeksi…
Hei Arska,
Kerroit, että sinulla on kaikkea paitsi elämäsi rakkaus. Pidät jollain tavoin itseäsi syypäänä tilanteeseen ja mainitset olevasi ujo.
Haluan kertoa sinulle, että se elämäsi rakkaus ei varsinaisesti tule etsimällä esiin, vaan elämällä tätä elämää. Jonain päivänä kohtaat hänet kirjastossa, baarissa, kaupassa, ystävien luona ja et saa häntä mielestäsi ja myös hänelle sinä jäät mieleen. Te hakeudutte silloin toisianne kohti kuin magneetit, jotta voisitte tulla yhdeksi.
Rakkaus ei katso ulkonäköä, ei ujoutta tai muuta seikkaa. Rakkauteen kuuluu se hullaantuminen, jolloin kaikki toisessa on täydellistä. Niin myös sinä tulet olemaan täydellinen tulevan kumppanisi mielessä hyvin pitkään. Tänä aikana sinä ehdit rentoutua ja näyttää millainen todellisuudessa olet ja sinähän olet hyvä.
On tärkeää, että nautit elämästäsi, etkä tee tästä yksinäisyydestäsi hirvittävää taakkaa, vaan otat sen niin, että se on valmistautumista tulevaa rakkautta varten. Osaat tämän jälkeen arvostaa ihmistä vierelläsi ja ymmärtää muita ihmisiä, joilla on samanlaisia ongelmia. Tämä on elämänkokemusta.
Pidä silmäsi auki ja mieli avoimena. Nauti elämästäsi, ystävistäsi, siitä, että sinulla on työ ja koti. Sinulle on olemassa joku jossain. 🙂👍
Terveisin Syyskaunosilmä