Olen 43 vuotias mies ja sairastin keskivaikean masennuksen kolmisen vuotta sitten. Olin silloin sairaslomalla pari kuukautta ja söin Cymbalta nimistä lääkettä muutaman kuukauden. Masennus hävisi tuolloin ja elin melko normaalia elämää sen jälkeen. Parina viime vuonna masennus on uusiutunut, mutta en ole ollut poissa töistä enää sen takia. Olen ajatellut,…

Olen 23-vuotias nainen. Olen aina ollut melko herkkä ihminen, ja samankaltaisia oireita ilmeni ensimmäisen kerran 16-vuotiaana, jolloin ne kuitenkin menivät ohi lääkityksellä ja keskusteluavulla. Parikymppiseksi asti kaikki oli suhteellisen hyvin, mutta sen jälkeen on mennyt enemmän tai vähemmän huonosti. Joskus menee pitkäänkin hyvin ja tunnen itseni normaaliksi, mutta täysin oireeton…

Hei kaikki. Voi kun löytyisi kohtalotoveri nyt. Tai joku saman läpikäynyt. Nyt on niin paha tilanne ja mieli ettei mitään rajaa. On niin huono olo että vaan oksennan. Pitkäaikaisen masennuksen johtamana talous meni aivan sekaisin ja nyt ollaan tekemisissä perintäfirmojen kanssa. Olen jaksanut olla tuossa maailmassa nyt neljä vuotta mutta…

Hei! Helmikuussa saatiin tietää, että yt-neuvottelut alkaa ja satoja tullaan irtisanomaan. Ihan hirveä shokki! 5 viikkoa sitten sain ennakkoilmoituksen irtisanomisesta. Itkin yhdessä pomoni kanssa, joka sen mulle antoi. Itkin melkein viikon. Tänään päättyi 10 päivän työnhakukoulutus, joka ”meidän” työpaikalla järjestettiin. Se OLI meidän työpaikka. Ei enää. 20 vuotta tuli tänään…

Viimeinen vuosi oli kyllä kohtuu rankka. Se vei mukanaan pitkäaikaisen avopuolison, isän syövän muodossa ja nyt vielä duunin. Sitä ennenkin oli painajaismaista, kun äiti sairastui ensin masennukseen ja sitäkautta lopulta psykoosiin ja tappoi lopulta itsensä, vaikka yritin häntä parhaani mukaan auttaa. Ensimmäisestä itsemurhayrityksestä jouduin hänet itse pelastamaan verilammikon keskeltä. Toisesta…

Millään ei ole enää väliä. Tietäisinpä vain miten lähtisin niin ettei muut kärsisi.

Olen sairastanut vakavaa masennusta reilut 10 vuotta, tai silloin se diagnosoitiin, masennuksen oireita oli toki aiemminkin, mutta laitoin sen vaan väsymykseksi pienen lapsen hoitamisen, työssäkäynnin ja väkivaltaisen avoiliiton yhteissumman syyksi. Avioero tuli, ja mä romahdin, oli itsemurhayrityksiä parin kappalein ja jonkun verran alkonkin käyttöä. Mutta pidin kuitenkin itseni pinnalla, haparoiden,…

Hei. Nyt ahdistaa ihan kauheasti. Olin lähdössä kaupunkiin jo aiemmin, vaikka jo silloin ahdisti, mutta lähdön aikoihin tuli tämä aivan karmea olo! En voinut muuta kuin peruuttaa keittiöön ja mennä pilleripurkille. Minun keinoni ahdistusta vastaan on oikeastaan vain lääkkeet ja itseni vahingoittaminen. Kuolemaakin joskus kaipaan. Joskus aikanaan, kun lääkitystä ei…

Syksyllä aloitetaan yleensä kaikkee kivaa ja uutta, siksi aattelin haastaa teitä liikkumaan. Tähän voisi merkitä ihan pienetkin liikkumiset, myös hyötyliikunnan kuten lehtien haravoinnin. Itse olen lähösä kattomaan onko puolukat kypsiä. Kävelen n neljä tuntia mutta sinä aikana lepäilen laavulla ja syön eväitä.

En enää jaksa tätä itsesyyttelyä. Varmaan kaksi kuukautta olen kohta joka päivä miettinyt tekemääni mokaa. Toisaalta hirveä syyllisyys, toisaalta häpeä. Nämä tunteet vievät hirveästi energiaa. En osaa sanoa, pitäisikö moittia itseään näin hirveästi – enhän kuitenkaan ole fyysisesti ketään satuttanut, enkä oikeastaan henkisestikään niin pahasti, että sille toiselle olisi varmaan…