Hei, pitkästä aikaa
Tytär kokee ahdistusta koulussa ja on tyytyväinen jos sairastuu pitemmäksi aikaa kuumeeseen, että voi ihan lääkärin luvalla olla pois. Mutta, voiko henkinen stressi ylläpitää kuumetta? Siltä nimittäin tuntuu😐
Potenut kouluahdistusta jo ala-asteelta saakka. Poissaoloja on paljon ja
ne lisääntyivät huimasti ylä-asteelle siirtymisen jälkeen. Käy nyt viimeistä vuotta
yläastetta.
Pinnailee aika-ajoin.
On ”tutkittu” nuorisopsykiatrialla, ei todettu mitään mielensairautta, vaikka kuraattori olikin asiasta ihan vakuuttunut, että jotain on. Nyt alamme koko perhe olla varmoja, että jostain vakavemmasta on kyse. Myös tytär itse tiedostaa ahdistuksensa.
Nyt varasin ajan nuorisopsykiatrille yksityiselle puolelle. Tässä alkaa ahdistaa jo itsekutakin
nämä tytön ahdistukset☹️ oikeastaan olen aivan sippi. Niin on varmasti tyttökin.
Eiks ne niin sano, että ihminen on psykosomaattinen kokonaisuus. Jos mielen päällä on jotain, niin ruumis reagoi.
Eikö tyttö siis tiedä itsekään, mikä koulussa ahdistaa, vai eikö vain kerro aikuisille? Varmasti kamalaa katsoa vierestä kun oma lapsi kärsii ☹️
Voimia teille kaikille, toivon kovasti että tilanne selviää.
Itse lintsasin käytännössä koko kahdeksannen luokan, kävin psykologeilla jne. jne. mutten koskaan kertonut tarkemmin esimerkiksi pitkään jatkuneesta koulukiusaamisesta, opettajien mollaamisesta ja yleisestä ahdistuksesta. Koin vain, ettei mua kuunnella. Ja sitten toisaalta, jos joku kuuntelisi, voisin joutua sairaalaan, mikä oli ihan valtava mörkö silloin. Ja on edelleen.
Mutta kuten sanottua, toivottavasti asia selviää. Auttaisiko ehkä kotiopetus? Tai joku sellainen aikuinen, joka ei ihan ole perhettä, mutta joka olis luotettava nuoren mielestä? Jolle siis voisi kertoa asioita, ja vähitellen koulujuttujakin. Monesti kun nuoret on vähän sitä mieltä, että psykologia kiinnostaa kun niille maksetaan siitä.
Hei, kysyin kerran aivan samaa lääkäriltä, että voiko stressi ym. ylläpitää kuumetta. Vastaus oli että ei. Kannattaa poissulkea kaikki fyysiset tekijät. Minullakaan ei ihan heti löytynyt syytä lievään kuumeiluun, jota oli jatkunut pidempään. Minulla se oli sydänperäistä. Myös sairastettu infektio voi kuulemma jättää pidemmän kuumeilun päälle. Ei kuitenkaan korkeaa sellaista.
Minä kun olin nuorempi ja kaiken lisäksi koulukiusattu, niin olin kaiken aikaa kipeänä. Kuumeilin jatkuvasti ja osasin psyykkeelläni nostattaa ruumiinlämpöni tasan 37 asteeseen, jos halusin oikein kovasti jäädä kotiin turvaan kiusaajiltani ja kaikelta siltä pahalta ololta, jota koulu minulle aiheutti.
Minä en usko, etteikö muka mielen voimalla pystyisi ylläpitämään pientä lämmönnousua, sillä minä ainakin pystyin ja näin onnistuinkin lintsaamaan viikko tolkulla yläasteella. Olin joka kuukausi kipeänä ja aina sama syy; lämmönnousu. Ei flunssaa. Nenä ei vuotanut, ei aivastuttanut, ei paleltanut, vaan ruumiinlämpö oli kaiken aikaa 37-37,2. Kyllä se vaan on mahdollista, sanoi lääkäri mitä tahansa.
Ihminen on psykosomaattinen olento, kuten ylempänä jo sanottiinkin.
Niin se varmaan on kuin Lumiere sanoo. Itsekin sitä epäilin kyllä että kuin ei mahdollista, mutta varmaan hyvä katsoa kuitenkin ettei ole jotain fyysistäkin takana. Ettei se syvennä ahdistustakin tai ettei fyysinen syy ohiteta vahingossa.
Kun luin kirjoituksesi tyttärestäsi tuli ensimmäisenä mieleen koulukiusaaminen tms. ongelmat sosiaalisissa suhteissa siellä koulussa. Kuullostaa paljolti omalta tilanteeltani nuoruudessa.. Kun itselläni kuume alkoi vähän laskea, niin huijasin mittarin kanssa, jotta ei olisi tarvinnut lähteä kouluun.
Kiitos kaikille kirjoittaneille🙂
Koulussa ei ole kiusaamista, ei opettajien eikä kavereiden taholta.
Tyttöä ahdistaa ilmeisesti väen paljous koulussa.
Sai lääkityksen tänään ja koulussa miettivät, miten tukea häntä.
On todella hyvähenkinen koulu opettajien taholta, toki sinne joitakin tiukkapipojakin
mukaan mahtuu, mutta ei ilkeitä.
Solmut alkavat aueta ja ahdistus johtunee edellisestä koulusta.
Opettajat todella kurjia ja pelottaviakin. Osa käynyt joihinkin oppilaisiin käsiksi.
Huutamista opettajien taholta päivittäin.
Kotiopetus ollut tytöllä hyvin voimakkaana tahtona, mutta se olisi aika iso riski syrjäytymiseen. Jatko-opintoja kuitenkin tarvitaan yläasteen jälkeen, että elämästä selviää.
Hän on hyvin valloittava tyttö, kunhan ei ole ahdistunut. Ja nyt , kun valoa näkyy tunnelin päässä, hänestä huokuu ilo☺️❤️
Mutta todeta täytyy, että on ollut todella pitkä ja kivinen tie tällä lapsella koulumaailma, etten lainkaan ihmettele ahdistumista. Hän onneksi kertoi siitä. Olisi mennyt vaikean murrosiän piikkiin helpostikin.