Hmm.. tää on kysymys joka askaruttaa minuakin lähes joka kerta kun kova ahdistus puskee päälle. Omalla kohdallani olen huomannut, että ahdistuksia on erilaisia ja niihin tepsii vähän eri jutut - ja sitten on ahdistuksia joihin ei tunnu tepsivän mikään. Mutta jos kykenee erittelemään mikä ahdistuksen aiheuttaa tai laukaisee, niin sen käsittely jollakin tavalla yleensä auttaa ainakin lieventämään ahdistusta (jos vaan kykenee ravitselemaan itseään esim. virheellisistä kuvitelmista eroon). Mutta pahinta on ahdistus, jolle ei pysty keksimään mitään järkevää syytä - se onkin sitten täysi mysteeri edelleen itselleni miten sen kanssa tulee toimia. Joskus saattaa säkällä onnistua taltuttamaan sellaisen epämääräisen ahdistuksen, mutta useimmiten sitä vaan lannistuu sen edessä :/.
Tässä kuitenkin muutamia konsteja, jotka joskus auttavat minua:
- Jos ympärilläni on ihmisiä, joiden seurassa voin näyttää ahdistukseni, niin useimmiten se auttaa, että sen näyttää ja tulee hyväksytyksi ahdistuneenakin. Noh, joskus ei saa sellaista reaktiota ja sitten ahdistaa kahta kauheammin 😋...
- Joskus minua rauhoittaa ajatella avaruutta. Sitä, kuinka pieni osa juuri minä olen ongelmineni tätä jatkumoa ja maailmankaikkeuden suuruutta. Se, että koen, ettei ongelmani (tässä tapauksessa ahdistukseni syy) ole maailmankaikkeuden mittakaavassa edes kärpäsen kakan kokoinen asia, niin jotenkin rauhoittaa oloani. Ajatus, että "oikeastaan asioilla ei ole niin väliä, kukaan ei osaa edes määrittää mikä elämän tarkoitus on, mitä väliä on sillä mitä minä pienessä päässäni ajattelen/mitä teen jne". Tietenkään en tarkoita tällä että yhden ihmisen elämä olisi täysin merkityksetöntä täällä (näin en halua että kirjoitustani tulkitaan!***) - vaan sitä vaan, että tämä on vain elämää, ei sen tarvitse olla mitään tiettyä, ei se ole niin vakavaa.. Tämä siis toimii minulle joihinkin tilanteisiin, mutta toisaalta yksi hyvä ystäväni, joka kärsii ajoittain myös pahoista ahdistuksista, ahdistui tästä ajatuksesta kun kerroin - joten ei liene soveltuva kaikille! 😉
- jos keksin mikä laukaisi ahdistuksen/mikä ahdistaa,yritän miettiä että oliko reaktioni perusteltu. Ja jos on "hyvä päivä" (lue: ei äärimmäisen väsynyt) niin saatan jaksaa yrittää lyödä läpi uutta parempaa (itselle suotuisampaa) ajatusta. Yleensä koen jotenkin tällöin, että uusi "parempi" ajatus on tavallaan itselle valehtelua, mutta teen sen mielessä pitäen, että masentuneena luonnolliset ajatukseni voivat olla ihan päin honkia muutenkin.
- muita keinoja on erilaiset tekemiset (niinkuin moni muukin on jo tänne kertonut): syöminen, nukkuminen, suihkussa käyminen, kirjoittaminen, positiivisen musiikin kuuntelu, telkkarin katselu. Ei niin järkevää tekemistä on joskus pienen alkoholimäärän ottaminen ahdistukseen (itselläni pysyy kyllä hyvin kurissa alkoholin käyttö, mutta en suosittele kenellekään tätä keinoa - etenkään jos on vähänkään ongelmia sen suhteen)
- jos ahdistukseni syy on siinä, että koen olevani elämässä epäonnistunut luuseri, niin silloin auttaa joskus jonkun pienen teon tekeminen, joka mielestäni kuuluu "ei luuserille". Eli kun vaikka ahdistaa se, etten jaksa huolehtia itsestäni ja kodistani, päätän, että jos tyhjennän ja täytän tiskikoneen niin hyvä. Ja sitten vain koitan pakottaa itseni tuohon joskus ylivoimaiselta tuntuvaan tehtävään ja jos onnistun, voin taputtaa itseäni olkapäälle ja ahdistus on yleensä ainakin hieman lieventynyt. Ja jos en onnistu sekä tyhjentämään, että täyttämään, niin sitten pienennän tavoitetta ja tyydyn pelkästään tyhjentämään tmv. Tai jopa vain kasaamaan tiskit altaaseen tai ihan mitä vain ihan pientä, mihin vain pystyy kun oikein yrittää.
En tiedä oliko näistä mitään apua, mutta aina kannattaa yrittää jakaa kokemuksiaan, jos vaikka jokin sattuisi kolahtamaan 🌻🙂🌻 .
*** noh, itseasiassa itsestäni ajattelen juuri niin, että minun elämälläni ei ole mitään tarkoitusta ja merkitystä 😋. Mutta tämä lienee masentuneen ihmisen ajatuksia, joita ei pidä ottaa vakavasti. Terveiltä kun kysyy niin jokainen on arvokas ja merkityksellinen, joten uskokaamme heitä ennemmin kuin minua 🙂