Hei!
Helmikuussa saatiin tietää, että yt-neuvottelut alkaa ja satoja tullaan irtisanomaan. Ihan hirveä shokki! 5 viikkoa sitten sain ennakkoilmoituksen irtisanomisesta. Itkin yhdessä pomoni kanssa, joka sen mulle antoi. Itkin melkein viikon.
Tänään päättyi 10 päivän työnhakukoulutus, joka ”meidän” työpaikalla järjestettiin. Se OLI meidän työpaikka. Ei enää. 20 vuotta tuli tänään täyteen. Luulin juhlivani sitä, mutta ei.
5 viikkoa mennyt: ei enää yövuoroja ei tehdastyötä. Saa nukkua yöt ainakin, jos nukuttais. Kaipaan meidän rakasta työporukkaa. Nyt en kuulu mihinkään!
Hei!
Ymmärrän, että nyt tuntuu vaikealta.
Mutta kaiken loppu voi olla myös uuden alku.
Et sinä pelkästään menetä (vaikka siltä tuntuu) voit saada tilalle parempaa tai ainakin uutta (vaikka siltä tuntuukin, ettei ko. ent. työpaikkaa mikään korvaa). Kun saat uuden työpaikan (ei ole mitään syytä mikset saisi) tapaat siellä uusia ihmisiä ja elämä muuttuu sitäkin kautta. Tai mikset kokeilisi jotain uutta alaa, jos olet n.20v. tehnyt samaa työtä (tai ei kannata vaihtaa, jos ala on kutsumusalasi) mutta jos vähäänkään mietityttää niin kannattaa kokeilla muita töitä 🙂 !
Ei tilanteesi ole varmastikkaan niin paha pitkällä tähtäimellä miltä se nyt alussa tuntuu.
Voimia joka tapauksessa!
🙂🌻
Hei!
Kiitos Silent! Vaikka ahdistaakin työn menetys, näen tässä tilanteessa paljon hyvää. En kaipaa yövuorotyötä enää. Olo oli aina väsynyt. No mulla ilmeni tässä äskettäin kilpirauhasen vajaatoiminta. Eli osaksi mun väsymys ja masennus johtuu siitä.
Toivon pääseväni opiskelemaan ja sitä myöten saada uutta työtä. Kuitenkin näen unta työstä. Melkein päivittäin joku kysyy, miten mun kävi. Siihen sitten sanon, että potkut sain. Monesti se kysyjäkin on saanut potkut. Meitä on kuitenkin tuhat, jotka menetti työnsä. Toivon sen pidemmällä tähtäimellä kääntyvän voitoksi.
Haen opiskelupaikkaa ja/tai työtä ja meinaan nauttia kesästä ja hakea uudet rutiinit. Helppoa se ei ole, mutta yritetään. 🙂👍
Otan osaa sokkiisi ja ahdistukseesi.Annan sinulle sellaisen vinkin,että lepää kunnolla ja nauti elämästä.Töitä ehtii tehdä ja etsiä myöhemminkin.Keskity oman henkisen hyvinvointisi parantamiseen.Voimia!🙂👍
Hei!
Kiitos Aave! Aion nauttia elämästä ja keskittyä hyvään oloon ainakin silloin, kun ajattelen positiivisesti. Silloin kun ahdistus iskee, tuntuu aivan kuin kaivoon putoaminen, josta ei pääse pois.
Nyt on kyllä jännät paikat. Menen ensi keskiviikkona haastatteluun kouluun. Toivon pääseväni!🙂
En jaksa ajatella positiivisesti. En päässyt opiskelemaan. Mä olen kieltämättä ahdistunut ja masentunut. En halua jäädä tyhjänpantiksi kotiin. Minäkö TYÖTÖN? Mulla on mieli hiukan apea ja lannistunut. En oikein haluisi edes näyttäytyä ihmisten ilmoilla.
Toivottavasti pääset johonkin muuanne töihin tai opiskelemaan. Käytä hyväksesi niitä mahdollisuuksia, joita sinulla nyt on. Lue ja opiskele, älä eristäydy kotiin. Monet ovat löytäneet uuden alan työttömyyden kautta ja saaneet aikuisopintorahaa opintoihin. Työpaikan hakemisessa tulee itse olla tosi aktiivinen ja markkinoida itsensä positiivisessa valossa. Masentuneelle se ei todellakaan ole helppoa, mutta aina kannattaa yrittää!
Hei!
Kiitos Etsijä! Elän nyt tosiaan vaiheessa, jossa vuorotyö ja tehdastyö on taaksejäänyttä elämää. Tänään mulla alkoi puolen vuoden irtisanomisaika. Työkkäristä sain ilmoituksen, jossa kerrotaan, että pääsen tradenomivalmennukseen, joka on ensi viikon. Hakijoita oli 41 ja meistä valittiin 23. Ensi viikolla näen, onko minusta tuohon koulutukseen. Motivaatio on hyvä.
Epäilen kuitenkin omaa keskittymiskykyä. Tiedän joutuvani koville ja äärirajoille. Yritys kuitenkin kannattaa. Mikä hienointa: opiskella nelikymppisenä!
Hei Pala Lasia!
Keskittymiskykyä välillä etsin itsekin, mutta älä huoli(älä huolestu) vaan ota yks asia kerrallaan johon tartut ja tee se ensin valmiiksi ennen seuraavaan asiaan ryhtymistä.
Sillain sain mielenrauhaa.
itse olen ollut 2v työtön ja viimeksi tein töitä 9 päiväpalkalla. Olen elämässäni ollut 16-vuotta työtön ja muuten tehnyt määräaikaisuuksia. yli 20 eri työpaikkaa , kasapäin kursseja ...ikää jo 53v.
Sitten vielä tuli syöpä viime kesänä ja koittaa selvitä sairaalamaksuista ym pelkällä 501 kk...mutta olenpa silti selvinnyt .
Otin jopa kummipojan keniasta joka asuu savimajassa , kun hänen kuvaa katson..repaleisissa vaatteissa, annan taas arvoa sille että minulle on sentäs katto pään päällä ja suht koht pystyn elämään . Tosin välillä on todella tiukkaa ja ilman naapurini tekemään ruokaa tuskin en saisi sitäkään. Tosin siivoan ja autan myös itse naapureita jotka on sairaita ja vanhoja.
Tietenkin tänään kun oli lehdessä ministerin palkkoja Katainen 15 000 kk palkka niin kyllä se vähä kirpaisi kun itse saa 6000 vuodessa. Ei nämä suomen päättäjän edes tiedä mitä on elää suomen kalliissa maassa köyhänä. Monelle on moni asia itsestäänselvyys mutta ei työttömälle🙄
Kuulostaa kovasti siltä, että kyse oli sinulle paljon muustakin kuin vain rahan saamisesta? Siis koit kuuluvasi johonkin suurempaan kokonaisuuteen ja työpaikka oli sinulle kuin pieni toinen koti? Omassa työpaikassani huomaan ekana kahtena vuotena pitkäaikaisten entisten työntekijöiden käyvän satunnaisesti moikkaamassa tuttujaan kun ovat päässeet eläkkeelle. Siis ikäänkuin eläkkeelle pääsyä odotetaan innokkaana, mutta sitten eläkkeellä huomataankin että ollaankin yksin ja vielä alitajunta on kiinni työpaikassa jonkin aikaa... ja tullaan töihin nopeasti morjestamaan kun mentiin "ohitse" muutenkin...
http://www.youtube.com/watch?v=46X98TOokgs
Voi olla että on vaikeata löytää hyvä uusi työpaikka, mutta ei voi paikallekkaan jäädä suremaan. Uskoisin monen työnantajan olevan mielessään sinusta jos sinusta oikein huokuu ulospäin ettet nauti työttömänä olemisesta vaan haluta olla hyödyksi yhteisölle ja firmalle...