Elän elämääni lasikuvun sisällä. Mä olen kyllä täällä, mutta en anna sinun enää satuttaa minua. Pelaan aikaa, valmistan itseäni eroon. Sinä ja minä, meidän parisuhteemme tai sen epäonnistuminen on syy minun mieleni rikkoutumiseen. Meidän takiamme olen niin väsynyt, sinun takiasi olen syyllinen, enkä pysty antamaan itselleni anteeksi. Olisit kuunnellut minua…

Mulla on melko vaikea suhde, enkä oikein uskalla kirjoittaa tänne. Tarina kun ei ole kaunis. Pettäminen ja valehtelu on vielä pientä kaiken pa–an rinnalla. Missä menee täällä se raja mitä saa kirjoittaa?

meidän perheessä kävi ikävä ikävä asia, minulta,veljeltä ja ”isältä ” vietiin äiti, äitimme tapettiin nyt jos jollain olisi samantapaisia kokemuksia olisin kiitollinen jakamaa ajatuksia ja tunteita☹️

Ikkäänkuin galluppin tapaan kysyn, että hyväksyttekö sen vain ette? Vai onko se aikansa elänyt Raamatun lause jota ei tarvitse edes uskovaisen nykyaikana noudattaa, kun on avolliitojakin. Jos olisi aivan varma, että haluaa just tämän kumppanin kanssa olla lopunelämänsä, niin eikö silloin ole sama onko naimissa vai ei? Jos seurakunnan pappi…

Olen muutaman vuoden päälle parikymppinen nainen ja asun avoliitossa.Lapsia meillä ei ole.Tunnen itseni niin hyödyttömäksi ja arvottomaksi.En oikein edes tiedä mistä se johtuu.Nykyisin kun mieheni on päivät töissä,sen ajan istun ja itken pahaa oloani.Siis todella itken niin että fyysisestikin koskee.Mieheni on hyvä,hän kertoo usein rakastavansa minua ja on minulle kaikin…

Heip. Ajattelin kertoa oman tarinani. En vain oikein tiedä, mistä alkaisin. Ongelmia ollut niin paljon elämässä jotka meinasivat jo ajaa tuhoon… Ensiksi mietin, että kerron parisuhteestani, mutta tajusin, että on kerrottava paljon muutakin, että kukaan voi ymmärtää sitä. No jos nyt aloittaisin, siitä, että 2002 syksyllä tutustuin mieheen jonka kanssa…

Löysin tämän sivuston vasta äskettäin ja luulen, että tästäkin aiheesta on jo puhuttu joskus. Olen siis pahoillani jos siis jankkaan samoista aiheista..mutta on vain niin helpottavaa saada lievittää ahdistustaan edes muutamalla rivillä… Meillä on mieheni kanssa loistava suhde, hyvinä päivinä. Kaikki toimii, olemme samaa mieltä lähes kaikesta ja rakastamme toisiamme…

En tiedä miten tämän kirjoittaisin, tai miksi. Mutta tuntuu vaan että tätä asiaa pitää saada purettua… Olen kärsinyt masennuksista ja paniikkihäiriöistä useamman vuoden, lääkitystä on ollut. Tällä hetkellä en käytä mitään lääkkeitä, enkä halua enää yhtään mitään sellaisia. Hetken aikaa meni jopa todella hyvin, mutta nyt taas masentaa, tai oikeastaan…

Kirjoitan aiheesta josta on varmaan moni kirjoittanut. En jaksanut ruveta yksitellen käymään viestejä läpi. Olen naimisissa ja 5 lapsen äiti(kotiäiti), 3 vanhempaa lasta on entisestä liitosta joka loppui kun silloin nuorin oli kuukauden ikäinen. Entisestä liitossa sain kokea niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa ja olen kiitollinen että sain itseni repästyä…

tästä varmaan tulee aika rönsyilevää, ku en tiedä mistä alottas ja mitä oikeestaan haluan sanoa.. tällä hetkellä kuitenki eniten mielen päällä tuo lapsensaaminen. kun biologinen kello vissiin tikittää, vaikken minä sitä vielä kovin hyvin kuulekkaa. mies on sitä mieltä että tulee kun on tullakseen; kaks ja puoli vuotta menny mutta…