Huomasin vasta äsken eka kertaa ett tännehän ois pitäny aikoja sitt kirjotella. Toivottavasti saisin juttuseuraa. Olen ite parisuhteessa ollu jo 10v paljon on siihen aikaan mahtunut. Työn jouduin jättämään 2000v sairauden vuoksi. Oikeastaan sen jälkeen alkoivat kadota myös ystävät.ei ole kun mieheni jolle tunteista puhun. Sukulaisia ymi ei kiinnosta kuinka kärsin yksinäisyydestä. Olisi kiva kun olis ees yks kaveri joka kanssa jutella ihan tavallisista asioista. Itse en pidä pintaliito ihmisistä,koska asiat ovat syvemmällä. Itselläni ei ole lapsia, mutta kyllä niistä pidän. Aina välillä tuntuu että elämä ilman ystäviä on helvettiä ja en jaksa enää. Se masentaa….tekisi mieli nukkua pois. Jos joku tuntee samoin kuin minä vastaa ihmeessä,minusta saa kyllä juttuseuraa. Olisi kiva myös tutustua vaikka mailin kautta ja jakaa ajatuksia enemmän.olen itse keski-suomen alueelta. Olisin tosi iloinen jos viestin saisin se piristäisi päivääni!
Heippa Ei ystäviä! 🙂🌻
Tilanteesi kuulostaa todella surulliselta! Itsellänikin on ollut kausia, jolloin ystäviä ei ole tuntunut olevan lainkaan, mutta jotenkin ne ovat sitten menneet ohi omalla painollaan. Elämäntilanteiden vaihdellessa ystäviä on jäänyt matkan varrelle joko kokonaan tai sitten yhteydenpito on ainakin vähentynyt minimiin. Nytkin tuntuu, ettei minulla oikein ole läheisiä ystäviä, vaikka kavereita ja sellaisia onkin. On vain ollut niin kiirettä opinnoissa ja selvittelyä parisuhteessa, ettei ole oikein ehtinyt ystäviä kaivata.
Onko tilanteesi ollut jo pitkään tämä vai onko se muuttunut vasta viime aikoina? Onko sinulla ollut aiemmin läheisiä ystäviä ja asuuko kukaan näistä mahdollisista lähiseuduilla? Voisitko ehkä herätellä ystävyyssuhteita uudelleen vai onko aikaa jo kulunut liiaksi? Itse olen huomannut, että monien vanhojen ystävien kohdalla ystävyyssuhteen uudelleenaktivointi saattaa onnistua, vaikkei oltaisi nähty tai edes pidetty yhteyttä vuosiin. Entä pystyisitkö vaikka aloittamaan jonkun uuden harrastuksen, jonka parista voisit löytää samanhenkisiä ihmisiä?
Kävi miten kävi, teit mitä teit, paljon voimia elämääsi!! 🙂🌻 Kirjoittelehan taas tänne kuulumisia ja tuntemuksiasi!
🙂joskus minullakin on sellainen olo, että maailma vaan murjottaa minulle ja paiskaa yksinäisyyteen😝. varsinkin jos on pois työelämästä.ja silti vielä työikäinen🙄
en saa harrastuksista ystäviä ja pelkäänkin että mut torjutaan jos edes juttelen enkä uskalla edes jutella... nyt en enää murjota ryhmätilanteissa😟
olen alkanut olla avoin olemukseltani🙂👍, mutta olen aina se jonon viiminen.
kahteen ystävääni en edes aina jaksa pitää yhteyksiä .tuntuu työläältä.ja ei ne kuitenkaan minusta välitä😐😎