Ei se mitään harmi vaan kun jouduit kirjoittamaan kirjeen ja se ei lähtenyt Hyvä kun jaksoit ottaa uusiksi Posti on tervetullutta Sanoit että ei ehkä olisi pitänyt käydä Maijua katsomassa Minulle on kyllä joskus sanottu että on hyvä käydä poislähtenyttä katsomassa että pystyy saamaan sen todeksi itsellensä Minä kävin 2…

Huomasin että oli siinä pitkässä kirjeessäni sinulle aika paljon kirjoitus ja asiavirheitä Mm. Että olin puolisoni ja hänen miehensä kanssa hyvästelemässä Markusta Tarkoitin tytärtäni ja hänen puolisoaan ja tietysti myös omaa puolisoani ja Markuksen tyttökaveria Sitä näköjään on niin välillä ajatuksissaan kun kirjoittaa ja pitäisi toki oikolukea ennen kun lähettää…

Olen vielä maisemissa Lähden huomenna Juvalle sisareni luo Hyvä että sinä tuet äitiäsi ja hienoa että sinulla on pieni tyttäresi voimia antamassa Minulla on itselläni tässä puoliso ja samassa pihapiirissä tytär ja hänen avopuolisonsa Meillä ei ole lastenlapsia Tyttäreni on 19 v Toki pidämme yhteyttä poikani tyttöystävään Hänelläkin on tosi…

Yli kolmen vuoden kokemuksella voin sanoa, että netin vertaispalstat toimivat pääsääntöisesti hyvin, vaikka ennakkomoderointia ei ole kai muualla kuin tukinetissä. Tietty pettymyksiä tulee, jos odotukset netin vertaistuelle ovat epärealistiset. Jokaisella saitilla on otettava muut keskustelijat huomioon tai muuten joutuu toisten hylkäämäksi. Kannattaa ottaa palaute aina vakavissaan, ja yrittää muuttaa omaa…

”Vertaistukipalstat helppo kiusauskohde Luin mielenkiinnolla kirjoituksen Auta netti, nyt ahdistaa (HS 8. 10.). Tosiaan netin tarjonta on todella kirjavaa, kuten jutussa annetaan ymmärtää. Olen joutunut sen karvaasti kokemaan mielenterveysongelmaisena ja paljon kotona aikaa viettävänä. Kun ystäväni ovat töissä ja niin sanotusti terveitä, on suuri houkutus hakea samanhenkistä seuraa netistä ja…

Olen saanut tarpeekseni elämästä. Elämä ei ole tuonut mukanaa kuin ikäviä asioita, tuskaa, ahdistusta, vihaa, kaunaa, katkeruutta, pelkoa. Onhan jotain hyvääkin, mutta ei riitä voittamaan elämän nurjaa puolta. Olen jo kohta kuusikymmentä ja nyt tuntuu että ei ole enään voimia jatkaa. En vaan uskalla tehdä ratkaisua.

Olipa kyseessä läheinen ihminen tai lammikki kipeää tekee aina se on totta Minä menetin poikani liikenneonnettomuudessa huhtikuussa tänä vuonna ja tuska on kauhea En yhtään väheksy sitä että joku suree lemmikkiään Tyttärelläni on kultainennoutaja 1,5 vuotta vanha ja se on ollut meille tässä hirveässä surutyössä suuri lohtu Sen vaaleaan turkkiin…

Onko täällä töissä uupuneita? Miten koitte uupumisen? Itse olen pakertanut konsulttitoimistossa kolme vuotta ja oikeastaan alusta lähtien olen ollut stressaantunut ja uupunut. Nopeasti aloittamisen jälkeen jouduin hakemaan masennuslääkkeet koska huomasin alkaneeni oireilla. Masennus oli minulle aiemmasta kokemuksesta jo tuttua. Olen lopettanut lääkityksen muistaakseni kahdesti vai kolmesti, kun oireet ovat tuntuneet…

Menetin rakkaan poikani liikenneonnettomuudessa 27.4.2007 Suru on vieläkin musertavaa välillä Arkielämä jo sujuu jollakin tavalla mutta välillä on tosi vaikeitakin aikoja Vaihtaisin mielelläni ajatuksia muiden kenties saman kokeneiden kanssa Poikani oli juuri täyttänyt 20 vuotta tammikuussa 2007 Pitäkää yhteyttä Haluaisin jakaa ajatuksia muiden kanssa

Toivottavasti et menetä lastasi koska se taitaa olla surusta kamalin jonka ihminen voi kokea Minunkin pojallani oli ADHD ja jotenkin vaan vaarantunne oli kai kokonaan kadonnut sinä aamuna kun hän ajoi sen kuolonkolarin Hän ajoi 80 alueella noin 130-140 km tunnissa On jotenkin niin kauheaa kun ihmiset tulee voivottelemaan minulle…