Olen ollut päihdekuntoutuksessa pitkään.Nyt ois tarkoitus siirtyä ”siviiliin”.Koska minulla on ollut pääasiassa henkisiä ongelmia niin miten mahdan pärjätä.Olen käynyt terapiassa useita vuosia.Voisko joku kertoa miten masennusta vois pitää poissa.Anteeksi kirjoitan ensimmäistä kertaa tää voi tuntua vähän sekavalta.

Kun lueskelin tossa teidän muiden juttuja ni tiiän et mun juttu on niihin nähden ihan mitätön, ja monen tekis ehkä mieli sanoa että älä valita. Toisaalta jonkun tukena toimiessanikin lähden tietenkin siitä ettei sillä ole niinkään merkitystä kuinka suurelta asia tai ongelma muista näyttää tai yhteiskuntaan heijastettuna, vaan miten yksilö…

Tänään tulee telkusta Ykköseltä klo.19.10 Prisma😋akkomielteen vanki. Jos ketä kiinnostaa. Minusta ainakin kuulosti kiinnostavalta kun itsekin hyppään erinäisten ”varmuuskonstien” kanssa melkein päivittäin. En tiedä mitä tuo ohjelma käsittelee mutta aion katsoa. Mulla on jotkut tietyt rituaalit mitkä pitää mennä just samalla lailla kuin aina tai jotain kauheaa tapahtuu. Se on…

Tästä varmaan kaikki olette jo kuulleet. Minua oksettaa aika tavalla, eikä vielä pysty oikein ees tajuamaan mitä on tapahtunut. Jotenkin vaan tottunut että Amerikassa näin käy, eikä meillä Suomessa. Ehkäpä joku teistä haluaa tästä puhua?

Onko kellään omakohtaisia kokemuksia ja käytännön neuvoja miten selviäisi henkisesti työkavereista, jotka polkevat kaiken alleen? Olen nuori ja vasta työelämään tutustumassa (ollut nyk paikassa, päiväkodissa, n.2v), alkuun on mennyt hyvin, mutta nyt tämän syksyn aikana tilanne on mennyt takapakkia hurjasti. Mut sysätään syrjään kun puhutaan ”tärkeistä” eikä mulle kerrota asioista…

En enään tiedä mitä tehdä.En ole pystynyt olla elokuun jälkeen töissä.Olen saanut monta työ mahdollisuutta ja pystyn olla siellä vaan aina yhden päivän.Eilen aloitin uudessa työssä taas ja tänään en mennyt taaskaan.On todella avuton olo.pelottaa,ahdistaa.En pysty enään elämään.En saa itseäni hoitoon.Tuntuu että kaikki on menetetty.Joulu on tulossa ja minä pilaan…

nyt todella tuntuu että maailma kaatuu vain ja ainoastaan mun niskaan…kaikki alkoi kevällä kun minulle todettiin olevan syöpä, sen olen kieltänyt itseltäni edelleen ja sitten muutama viikko sitten sain viestin että paras ystäväni on kuollut. hänet haudattiin viikko sitten ja tilaisuus oli ihana. No nyt sitten menetin vielä sukuaiseni jokelassa!!…

Olen nyt viime aikoina alkanut oksentelemaan. En laskisi itseäni bulimikoksi, sillä oksenteluni ei ole säännöllistä – tunneahmin ja oksennan. Oksennan niin kauan että muuta kuin sappea ei enää tule, ja haluaisin siltikin oksentaa lisää; siitä huolimatta että tiedän etten voi oksentaa ajatuksiani ja tunteitani pois. 😯🗯️ Tiedän, että minun pitäisi…

olisi kiva keskustella muiden kanssa , jotka ovat kokeneet saman…eli kun sairauden vuoksi joutuu eläkkeelle ja siitä aiheutuvat ongelmat? miten te selviätte, masentaako se enemmän ym?itse olen kokenut, että syrjäytyminen alkoi vähitellen, nyt huomaan että ystävät ovat vain puhelimen tai netin päässä. välillä tuntuu että mitä olen tehnyt väärin, minulla…

Minä olen myös menettänyt isäni auto-onnettomuudessa kun olin 12 vuotias. Äitini kuoli lähes 11 vuotta sitten unilääkkeitten yliannostukseen, siitä 4kk päästä kuoli vanhempi veljeni syöpään puoli vuotta sairastettuaan. Siitä taas 4kk päästä kuoli rakas anoppini äkillisesti sairaalabakteerin aiheuttamaan keuhkokuumeeseen ja vajaan vuoden päästä saatoimme hautaan appeni sydäinfarktin tehtyä tehtävänsä. Mutta…