Rakastaa, ei rakasta?
Tuli tässä mieleeni kuinka tärkeää on kertoa läheisilleen että pitää heistä tai peräti rakastaa. Kuinka tärkeää on kertoa vaikkapa ystävälleen että hän on tärkeä, jos sellaisen sattuu joku onnellinen ”omistamaan”, vaikka eipä ketään voi omistaa mutta kuitenkin useimmilla on sentään ystävä, eipä silti että sille olisi aina luontevaa sitä edes kertoa.
Lienee ihan typerä aloitus mutta itse pidän tuollaista asiaa suuressa arvossa.
Olen tässä tuumaillut että mulle ei koskaan kukaan ole sanonut rakastavansa minua, tai edes pitävänsä minusta ihmisenä. Voi että tuollaisen omin korvin kuuleminen mahtaisi olla ihanaa. Olen kulkenut elämäni läpi siten että tottakai äitini rakasti lastaan, eli minua, mutta ei koskaan sanonut sitä ääneen, lapseni tottakai rakastavat minua mutta eivät ole sanoneet sitä muuten kuin osoittaneet äitienpäiväkorteissa mutta ei niissäkään kertoneet suoraan. Exäni taas ei moiseen vaivautunut.
Vaikea sana saada kuulla mutta niin tärkeä 🙄
Tärkeintä on kuitenkin tunne, joka tavoittaa ja koskettaa sinua. Rakkauden tunnustukset ovat monille äärimmäisen vaikeita. Voit silti onneksi tietää, että sinua rakastetaan, vaikkei sitä sinulle sanota ääneen.
Itse pidän tärkeänä ilmaista rakkauden tunteita sanoin. välillä laitan viesteihin ystäville ja sukulaisille pelkästään love u- merkinnän, toisinaan sanon sen suoraan. miehelleni kerron joka aamu lähtiessäni ensimmäisenä töihin, että mä rakastan sitä. kuulen sitä itsekin liian harvoin, ja siitä monesti esim ukolleni sanonut. ukko tokaisee aina, että kyllähän sä tiiät ilman sanojakin.
rakkautta voi onnekis osoittaa monin tavoin, ja sen ääneen sanominen on yksi niistä keinoista. älä pelkää; kyllä sinä kuulet vielä monesti olevasi rakastettu. Aloita itse kertomaan, kuinka rakkaita ihmiset ovat ympärilläsi, ehkäpä he rohkaistuvat myös ennemmin tai myöhemmin samaan! 🙂🌻