Hei Pitkästä aikaan! Rakkaat kanssa kulkijat. Kyllä elämää on vielä pahan masennuksen jälkeenkin ja minä voin sen varmasti sanoa. En ole vielä puolessa välissäkään, mutta nyt jaksan jo nousta sohvalta ja mennä ulos. Olin vuosi sitten todella huonossa kunnossa.. Vein aamulla pojan tarhaan ja istahdin sohvalle ja siihen jäin. Viikonloppuisin…

Kaikki tuntuu vaan niin vaikealta tällä hetkellä. En tunne itseäni masentuneeksi, vaikka muut sen mulle sanovat. olen eristäytynyt aika paljon nykyään ja tonne ulos on vaikeaa menä, mutta kun siellä on, on helppoa. TUntuu ettei ketään tunnu ymmärtävän, kuinka paha olla mulla on. Siksi sulkeudun kotiin sitten. Maha on alkanut…

Siitä on aikaa kun tunsin itseni viimeksi.. noh ihmiseksi. Kokonaiseksi ihmiseksi. Olen taistellut niin kauan ettei mitään rajaa ja kukaan ei auta. Jos ei mitään tee itse ei mitään saakkaan. Miten tällasessa tilanteessa on mitään mahdollisuuksia toipua kun kaikki stressaa koko ajan?! Suurin murheeni on mun pieleen mennyt opiskelu. Aloitin…

Ihan mahottomalta tuntuu tämä homma. Kun yrittää jotain jonka pitäisi auttaa omaa kuntoutumista huomaa että on tosi pian siinä pisteessä että tekis mieli itkeä vaan – ihan poikki olo. Ei mitään käytännön käsitystä mihin ne omat voimat riittäisi. Tai sitten uusien asioiden opettelu/ tavoille oppiminen vie yllättävän paljon voimia verrattuna…

Heip! Kuten olen tonne yksinäisten palstalle kirjoitellut niin olen yksinäinen. Tai oikeestaan minulta puuttuu ystävät. Sellaiset läheiset ja tärkeät. Niin ajattelin tehdä ihan oman topiikin ja katsoa mitä teko tuo tullessaan. Olisi kiva jos täällä voisi jutella sellaiset ihmiset joilla ei oikeesti ole niitä ystäviä noin vain ja miksi asiat…

Menetin sitten asunnon, vaimon, koiran, kaksi kissaa ja luottotiedot. Kissoista toinen on oletettavasti vielä hengissä, koira jäi auton alle. Vaimo vaihtoi vanhempaan ja varakkaampaan. Eipä siinä. Muutin omilleni ja jatkoin asioiden tekemisistä, kunnes sain tarpeekseni ja rupesin juomaan. Sitten lopetin sen ja suunnittelin tekeväni elämälläni jotain. Seuraavaksi minulla todettiin masennus…

Kaipaisin kokemuksia ja ajatuksia yhtään samankaltaiseten ajatusten kanssa painineilta. Olen ollut pari vuotta masentunut, keskivaikeaa jopa välillä vaikeaa masennusta. Yritys on ollut itsellä kova opiskella kunnes vuosi sitten lopetin ja keskeytin koko homman. On tuntunut siltä että pakko olisi jaksaa ja suoriutua. Suicidiyrityksiäkin oli. Sairaalahoidoista ei ole ollut oikeastaan apua.…

Tulossa sellainen elämänmuutos, etten millään voi ymmärtää. Eli talossamme havaittu iso kosteusvaurio, jonka seurauksena talon rakenteet pahoin vaurioituneet. Vielä mietitään kannattaako alkaa enää korjaamaan vai purkaa pois. Lainaa jäljellä 170 000 ja tulevaisuus hirvittää. Perheessä vaimo ja juuri koulua aloittava lapsi. Kukaan ei taloa osta – liekö pankki sitten laittaa…

Moi Mä kärsin todella kovasta fyysisestä uupumuksesta,kaikki on tosi raskasta ihan fyysisellä tasolla,kaikki on ponnistelua jopa keittiöön meno on työlästä tämän ollessa pahimmillaan. Olen käyny lääkärissä useampaan kertaan, verikokeet ja kaikki tutkimukset on ollu todella hyvät , lääkärin mukaan mulla on masennus,ahdistuneisuushäiriö ja uupumus. Sen tiedän itekki että kärsin ahdistuneisuushäiriöstä…

Minusta tuntuu tällä hetkellä (viime viikolla jo alkoi), että kuvittelen asioita, jotka eivät ole totta. Tuntuu pahalta kun sitten miettii, että mitä tämä taas oikein on. Pelottaa, ettei vain riistäydy käsistä. Tunne on ollut hyvin mitätön, mutta kuitenkin. En pysty edes katsomaan R-kioskin mainosta vuosisadan rakkaustarina, alkaa ahdistaa kun näen…