Moro Sampsa,

taidanpa tietää tuntemuksesi🙂👍

En ole todellakaan mikään tämän alan ihminen mutta pikkaisen on elämä opettanut - aika raa'astikin... Joten kysynpä että mites on tullut nukuttua? AIka harva ihminen seuraa unensa määrää. Itse olen ajatellut alkaa pitämään päiväkirjaa asiasta.

Tiedätkö, kenties vaikka vuosien takaa, että mikä on "teoreettinen" unentarpeesi? 8 tuntia? Suurin osa TARVITSEE sen verran. Paljollako mennään? Minimi monelle on 6h yhtenäistä ja loput vaikka pätkäunta.

Siis minähän en ole mikään lääkäri mutta pienentynyt unen määrä korostaa juuri kertomiasi "ominaisuuksia." Ei siis _vältämättä_ oireita mistään vakavammasta.

Hei Samppa.

Tuo on minulle ihan tuttua. Ja se että kun joku pienikin asia jää vaivaamaan niin siitä kasvaa vuoren korkuinen eikä pysty järjellä ajattelemaan sitä. Harmittavaa varsinkin jos se tapahtuu perjantai-iltana eikä mistään saa apua. Ja näin usein tapahtuu.
Minulla on jonkinlainen pakokeino ollut musiikin kuuntelu. Kun pistää soimaan oikein kunnon jytinät tai sitten jotain hempeää, mielialasta riippuen, niin joskus helpottaa. Tai sitten kun ei yöllä nukuta niin laitan soimaan luonnon ääniä, aaltojen pauhinaa, linnunlaulua tai tuulen huminaa, niin yleensä rauhoittaa.
Talvella minulla oli tosi vaikeaa just noiden asioiden kanssa mistä kirjoitat. Kevään tullen helpotti. Nyt katson päivä päivältä mitä tapahtuman pitää.
Ahdistus on välillä epätoivoista ja vain kävelen kotona osaamatta tehdä muuta kuin levottomana ravata huoneesta toiseen. Jopa Kelan paperit ja veroilmoituspaperit lojuu viikkotolkulla keittiön pöydällä ja jouduin pyytämään lisää aikaa niiden palauttamiseen kun en vaan saa tartuttua niihin.
Jaksamista sinulle. Minulla todellakin tämä kesä helpottaa oloa, vaikakin jo edeltä pelkään ajatella aikaa sen jälkeen.

Kiitos vastauksista Tuumaaja68 ja Nymphalis Antiopa! Toi unentarve vaihtelee ja heittelee, enkä tässä tilanteessa osaa arvioda unentarvetta..
välillä nukun 12-14h ja taas välillä ahdistaa ja tuskaisena pyörin puoli yötä
ja nukun päivällä. Toivon, että olisi voimaa ja jaksamista saada edes jonkinlainen normaali rytmi, ja
herätä aikaisin eikä heti aamusta alkaisi ahdistus ja asioden jatkuva vatvominen!
Huomasin myös yhden asian mikä ahdistaa todella paljon..
Tunnen todella huonoa omaa tuntoa tästä omasta masennuksesta ja ahdistuksesta,
enkä sitä halua kavereille kertoa enkä näyttää, ja sitä kautta en kai itsellekkään.. pitää myöntää, että
asiat ovat huonosti ja niille voi tehdä jotain! On se kai vaan niin helvetin vaikeaa myöntää, että asiat
ovat huonosti, ja se normaali elämä arki, työ on vielä hyvin kaukaisia haaveita! Pitänee koittaa tuota
musiikkia, ja siihen keskittymistä, jos saisi sillä sellaisia rauhallisia hetkiä itselleen ja irtiottoja
ahdistuksesta🙂 Tänne kirjoittaminenkin auttaa ja saa olla rehellinen fiiliksistään eikä kukaan
arvostele tai tuomitse epäonnistumisesta! Onnekseni on myös ymmärtäväinen tyttöystävä, joka ei varmaan loputtomiin jaksa, ja mutsi joka tuntuu aina vaan jaksavan kuunnella ja auttaa ,
joten on lähellä edes muutama ihminen joille saa purkaa tuntemuksia ja pahaa oloa,
kuten myös harvoin hyvääkin oloa! Tällä hetkellä tuntuu siltä, että olisipa jo syksy.. en tiedä miksi
mutta syksyllä usein tuntuu parhaalle ja nyt tämä valo ja iloiset pirteät ihmiset saa olon tuntumaan
entistä huonommalle!

Moro Samppa,

se vie aika lailla voimavaroja kun yrittää ystäville näytellä että kaikki on ok mutta sisällä kuitenkin kuohuu. Mullakin se purkautui juuri levottomuutena jota olet itsessäsikin huomannut. Myös nukkuminen meni ihan sekaisin. Ja kun ei ole kunnolla levännyt niin kierre vaan pahenee.

Sulla on asiat hyvällä mallilla koska olet itse alkanut etsiä itsellesi mielenrauhaa. Ja tosi kiva kuulla että sulla on ymmärtäväinen äiti sekä tyttöystäväkin vielä. Yksin ei pärjätä, se on varmaa, mutta älä epäröi hakea ammattiapuakaan koska läheisiäkään ei kannata kuormittaa yli rajojen. Kaikki me jossain vaiheessa elämää tarvitaan ammattiauttajaa, ja sitä vartenhan ne siellä on. Ja onhan tämä tukinettikiin tyhjää parempi🙂

Mullakin oli samanlaisia tuntemuksia kun sulla näiden kesien suhteen, jo keväällä alkoi toivomaan että tulis äkkiä syksy - aivan kuin tämä valoinen ja iloinen vuodenaika toisi valtavat suorituspaineet joita ei millään kestä. Nyt pitäis nauttia ja levätä ja rientää jokapaikkaan jne jne. Syksyllä ei oo enää kiire minnekään ja saa olla rauhassa - silti tiesi että pimeä talvi ahdistaa _vieläkin_ enemmän....

Sitten omaksuin uuden ajattelumallin: vain tämä hetki on tärkeä. Se on ihan se ja sama mitä huominen tuo tullessaan, katsos kun siihen ei oikein voi vaikuttaa. Huomista kun on ihan turha murehtia. Tämä ajattelumalli on oikeastaan meille levottomille murehtijoille se ainut tapa selvitä elämässä. Ikävä kyllä se tuo tullessaan "lieveilmiöitä," kaikki nipottaminen jää vähän taka-alalle. Ihan joka viikko ei viitsi siivotakaan😋

Mä oon kans vähän jatkuvasti levoton. En osaa vaan olla. Koko ajan tuntuu että pitäisi tehdä jotakin, vaikka ei paljon ole edes mitään järkevää tekemistä. Olen vuosien varrella tullut säilyttäneeksi aikakauslehtiä, joita en ole edes lukenut. Siinä on minun yksi urakka kun ne pitäisi katella läpi ("ihan hullun hommaa 🤨 ": ajattelette varmasti). Mutta totta. Oon tilannut lehtiä joita en oo jaksanut työkiireiltäni lukea. Nyt en ole töissä vaan sairaslomalla ja yksi tavoite on lukea ja siivota ne pois lojumasta komerosta.

Mutta asiaan kuitenkin. Levottomuus on tosi ikävä asia ja työttömyys. Toisaalta haluaisin jo mennä töihin ja olla kiireinen. Mutta todellisuus on se että en ole vielä läheskään valmis työhön. Tulostin netistä yhden työpaikkailmoituksen ja oisin kovasti halunnut hakea työtä mutta alkoikin henkitorvea ahdistamaan ihan rajusti. En voinut hakea ollenkaan koko työtä. Sittenpä nyt saan katua, että oon kesän ilman työtä. En tiedä mitä tästäkin elämästä vielä tulee!! 😑❓ 😭

Pitää vissiin tuplata päivän Temestat jotta sais tämän kurjuuden korjattua pois mielestä. Luopuisin siitä ihan mielelläni ja vaikka söisin sitten enemmän lääkkeitä. Ärsyttää vaan jos se on totta että lääkkeet kerryttää nesteitä ja painoa tulee lisää. Mutta Temestoja voisin syödä, ei mulla mitään lääkkeitä vastaan ole. Toiset pelkää bentsoja, mutta jos ne auttavat oloa, miksi niistä pitää luopua ja miksi niiden käyttöä ei voi jatkaa? Sitä minä joskus mietin. Luultavasti saan senkin oppia kantapään kautta kun omakin käyttö on luisumassa käsistä. Tämä ahdistus ei mene ohi millään ja on vaikea vain ja ainoastaan olla.

Niin se vaan on.

---winter wonderland---

Lumimaailma hyvin samanlaisia fiiliksiä itelläkin! Kun vain osaisi olla!! elämässä
Ihmisille joilla ei ole ollut ongelmia tai pahoja vastoinkäymisiä eivät ymmärrä ollenkaan mistä puhumme. Olen
tullut huomanneeksi, että kaikki mielenterveys työssä olevat eivät valitettavasti sovellu
alalle ollenkaan. Suurin osa onneksi soveltuu🙂 Itsekkin olen sellainen tavaroitten, lehtien
ym säilyttäjä, koska niihin liittyy niin paljon tunteita. Aika ajoin pakotan itseni luopumaan
turhista tavaroista, koska loppujen lopuksi siitä tulee hyvä fiilis, vaikka aluksi pahalta
tuntuukin. Minullakin olisi töitä heti kuin vain menisin, mutta nyt on täysin mahdotonta ajatella
menevänsä keskelle työhässäkkää päivittäisen välillä äärimmäisen pahan ahdistuksen ja pelkotilojen takia. Tiedän että olen nyt kunnallisen avun piirissä ja muuta huonoa siinä ei ole, kuin että kaikki
tapahtuu äärimmäisen hitaasti.. voi joutua odottamaan aikaa jopa 2kk. Välillä kokonainen
päiväkin tuntuu kestävän ikuisuuden jos lääkkeet loppu ja paha ahdistus päällä.

Suosittelen jos vain pystyt niin tekemään jotain mikä on niin instensiivistä esim: rankka liikunta, vaikka sisätiloissa jos ulos meneminen on ongelma, musiikki, piirtäminen.. ihan mikä vaan jolla
saa täysin ajatukset pois ahdistuksesta. Aloittaminen ja ahdistus voi olla esteenä.. , mutta jokaiselle
on joku tekeminen/harrastus jolla saa ainakin hetkeksi ahdistuksen pois.