Koen itseni todella oudoksi ja pihalla olevaksi. Olen kohta jo 30v. nainen ja en ole itsenäinen(häpeällistä)vieläkään. Ahdistaa ja pelottaa tulevaisuus. Olen jatkuvassa riippuvuussuhteessa vanhempiini,en kylläkään omasta tahdosta vaan heidän tahdostaan. Olen yrittänyt itsenäistyä jo parikymppisestä saakka,mutta aina vanhempani on tehneet selväksi etten selviä, että olen ”liian lapsi” vielä. He ovat…

Ongelmani on luottamus ja kieltämättä moni muukin asia. Olen yhtäaikaa todella avoin ja syrjäänvertäytyvä. Lähinnä toivoisin että minulla olisi joku ystävä jolle puhua ihan kaikesta. Pelkään puhua kenellekkään asioistani suoraan, mutta samalla taas saatan avautua esim. Facebookissa kaikille elämämästäni. Tuntuu että ystävyyssuhteet ovat nykyisin kovin pinnallisia. Kavereita on mljoonittain, mutta…

En tiedä edes mistä aloittaisin..Olen vain niin ”jämähtänyt”. Kaikki on päällisin puolin hyvin; koti, lapsi, mies, opiskelut sujuu, talous ok, ihmisiä ympärillä. Mutta koko ajan on sellainen olo että jotain puuttuu ja niinkuin odottaisi jotain tapahtuvan. En ole onnellinen, en tiedä mihin se on vuosien aikana kadonnut. Suurimmaksi osaksi olen…

Pieni alustus.. Erosin narsistisesta miehestäni 5 vuotta sitten ja nyt elänyt ja nauttinut omasta vapaasta ihansta elämästä..Mutta tämä elämä tuonut toiselaisin negatiivisia asioita. Yksi työkaveri on ollut todella merkittävästtänä tekinäjänä selviitymiseni kanssa..Ollut tukena auttanut monissa asioissa ..Olen pitänyt häntä todella ystävänäni.. Mutta nyt hän jostakin kumman syystä on alkanut ottaa…

En löytänyt aloitusta kyseisestä asiasta. Onko muille sattunut?☹️ olen tållä hetkellä 22v. Minut on raiskattu 12 vuotiaana.. Väkivaltasesti. Tekijä oli 28 vuotias mies. Lapsenvahtimme ”ystävä” .. Edelleenki kärsin tästä ajoittain.. On paniikkihäiriö. Pelkään uusia ihmisiå varsinki miehiä. Olisi kiva jutella sellaisen kanssa joka oikeesti ymmärtää mistä kyse ja miltä tuntuu..

En ole aivan varma miksi kirjoitan nyt tänne. En voi puhua ystävilleni, koska olen masennuksen vuoksi menettänyt jo liian monta ”ystävää”, jotka ovat väsyneet itsetuhoisuuteeni ja mielialanvaihteluihini. Olen nuori aikuinen ja kärsinyt masennuksesta nyt kymmenen vuotta. Välillä on toki ollut toiveikkaampiakin kausia. Hoitosuhteeni katkesivat muutamia vuosia sitten, ja vuosi sitten…

En ikinä uskonut olevani tässä tilanteessa, elämänlanka ja tarkoitus ihan hukassa. Parasta varmaan aloittaa siitä kun olin 16, olin seurustellut liki 2 vuotta silloisen poikaystäväni kanssa kun hän sitten kerran hermostui ja antoi nyrkistä. Silloin olin vahva ja laitoin välit kerrasta poikki, ja vaikka tämä henkilö yritti pyytää anteeksi en…

Löytyisikö täältä muita abortin kokeneita? Itselleni se tehtiin 10 viikkoa sitten. Viimeiset 3kk ovat olleet todella raskaat ja välillä miettin, että helpottaako tämä ikinä. Lapsen isän kanssa emme olleet ehtinyt tapailla kuin 1,5kk, kunnes hän ilmoittikin olevansa rakastunut toiseen henkilöön. Pari päivää siitä, kun hän oli tämän kertonut selvisi minulle…

Oletteko lukeneet Päivi Storgårdin kirjan Keinulaudalla? Se kuvaa mielenterveysongelmaisen naisen pitkällistä taistelua psykiatrian hankalissa kuvioissa ja päätyy diagnoosiin bipolaarisuudesta. Minua teos kosketti. Hyvin kirjoitettu, avoimen omaelämänkerrallinen ja aito. Netistä löytyi pikatesti bipolaisuuden toteamiseksi. Tein sen, ja kas kummaa: selkeä bipo minäkin. Diagnoosia en vain koskaan ole saanut. Eipä ihme, sillä…

Olen kahden lapsen (2 ja 4v) 28v isä, rauhallista elämää elävä/elän. Viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana on kuitenki elämä koetellut ehkä hieman liikaa, ja nyt on alkanut voimat loppua todenteolla. Teen listan asioista joita minulle on tapahtunut, voi tuntua uskomattomalta mutta totta joka sana. Jopa pkriisikeskuksessa pyöriteltiin päätä kuinka…