Aikuisen elämää
Ryhmässä keskustellaan aikuisen arkea koskettavista kysymyksistä mm. työelämän paineista, yksinäisyydestä, syrjäytymisen uhasta ja taloudellisista ongelmista.
Sopii Aikuiset, Seniorit
Aikuisen elämää
Aikuisen elämää aiheet
Kaikki aihealueet
Mua ahdistaa nyt niin kovasti, että on pakko kirjoittaa. Pelkään tulevani hulluksi, sekoavani täysin! 😯🗯️ Olen yrittänyt saada apua tilanteeseeni, mutta sitä tuntuu saavan hyvin hitaasti, jos ollenkaan. Odottelen psykiatrisen sairaanhoitajan(?) yhteydenottoa ja toivon että asiani lähtisi etenemään rivakasti sen jälkeen. Minulla on historiaa mielenterveyspuolelta, noin kymmenen vuotta sitten diagnosoitiin…
Olen juuri 18 vuotta täyttänyt tyttö. Olen aivan lopussa. Musta tuntuu etten tuu koskaan olemaan onnellinen. Mulle harvoin sattuu mitään hyvää. Joskus menee paremmin muutama päivä, jolloin jaksan siivota ja viedä roskat, mutta sekin on vaan muutama päivä.. Sitten tulee parin kuukauden masennusjakso. Kaikki pienet asiat ja vastoinkäymiset kuluttaa mut…
Olen ollut koko elämäni luonteeltani hyvin ujo, mutta olen huomannut ettei ujouteni ole ehkä enää pelkkää ujoutta, pelkkä luonteenpiirre, vaan jotain muuta. Olen miettynyt sosiaaliten tilanteiden pelon mahdollisuutta omalla kohdallani ja lukiessani kuvauksia tästä ongelmasta, tunnistan niistä itseni. Esitelmien pitäminen on tuntunut musta aina vaikealta ja se on tuottanut mulle…
Hei vaan kaikki! Ajattelin viimein uskaltautua kirjoittamaan tänne ajatuksiani ja sellaisesta asiasta, josta en ole koskaan kenellekään puhunut, mutta läpi koko elämäni sitä miettinyt. Olen aina ollut suhteellisen sosiaalinen ihminen, tutustunut uusiin ihmisiin, mutta jollain tavalla kuitenkin vähän pidättyväinen. Parisuhteissa jään kuulemma jotenkin etäiseksi, mutta se johtuu täysin siitä, että…
Hei. Mä olen nyt epätoivoinen. Olen kai aika masentunut. Kun asiat ei mene niinkuin toivon, minä luovutan ja vaivun syempään masennukseen. Ei tässä mikään auta, mutta jotain lohtua tai ymmärrystä teiltä kerjään… Sorry… -J.P.
Kirjoitan tänne koska en pärjää enää yksin ja toivon oloni hieman helpottavan jos puhun asioista ”ääneen”. Olen kolmekymppinen kahden lapsen yksinhuoltajaäiti ja havahtunut viimeisten viikkojen aikana siihen etten pääse enää sängystä ylös. Viimeiset pari vuotta ovat olleet elämässä todella raskaita, vuodenvaihde toi omat painolastinsa elämääni eikä mielenterveyteni ole muutenkaan ikinä…
Kuinka moni on joskus kokenut paniikkikohtauksen? Itse olen alkanut saamaan niitä kokoajan enemmän ja enemmän. Hengitys salpaantuu, kämmenet hikoaa, jalat puutuu.. yms. Minulle tulee myös jostain syystä hyvin likainen olo.. Minun on pakko päästä heti suihkuun tai edes pesemään käteni, ku kohtaus tulee. Ne alkavat olla jo aika raskaita sietää..…
Olen vuonna 72 syntynyt mies. Oli ihan pakko tulla tänne avautumaan kun niin ahdistaa ja tunnen olevani niin syvässä kuopassa että sieltä en koskaan enää pääse kiipeämään ylös. Jos vaikka jollain olisi hyviä neuvoja tai ideoita. Minun alamäkeni alkoi koulussa noin 15-vuotiaana. Ulkonäköni on hieman poikkeava ja tämä ensin alkoi…
Terve kaikille. Löysin eilen illalla tämän palstan ja aionkin nyt ensimmäistä kertaa vähän avata itseäni. En oikein tiedä miten tätä lähtisin purkamaan, joten koittakaa kestää. En tiedä, että mitä tällä tekstillä tekisi, mutta en varmaan voi olla ainoa jonka elämä on tälläistä? Anteeksi jo etukäteen. Tunnen olevani jollakin tavalla viallinen.…
Poikani on syyllistynyt kotirauhanrikkomiseen, törkeään pahoinpitelyyn ja lievään pahoinpitelyyn ja joutuu pian siitä oikeuteen. Hänellä ei ole ketään kavereita enää eikä oikeastaan muita tukemassa kuin minä hänen äitinsä. Kaikki muut pitävät häntä vaarallisena ja kamalana rikollisena ja monet myös pelkäävät kohdata häntä. Äitinä aion kuitenkin seistä poikani tukena tuli sitten…