Enkö vain saa olla onnellinen?
Olen juuri 18 vuotta täyttänyt tyttö. Olen aivan lopussa. Musta tuntuu etten tuu koskaan olemaan onnellinen. Mulle harvoin sattuu mitään hyvää. Joskus menee paremmin muutama päivä, jolloin jaksan siivota ja viedä roskat, mutta sekin on vaan muutama päivä.. Sitten tulee parin kuukauden masennusjakso. Kaikki pienet asiat ja vastoinkäymiset kuluttaa mut ihan loppuun. En jaksa edes siivota tai laittaa pyykkejä kuivumaan, saati tiskata. Syön terveellisesti ja ulkoilen, se auttaa fyysiseen oloon muttei henkiseen. Ja se henkinen olo kuluttaa vähän sitä fyysistä oloa, joten ei nuo terveelliset elämäntavat kauheesti auta. En vaan voi sille mitään, tuntuu vaan että kaikki seinät kaatuu päälle. Oon ihan kun joku kuollut jo, haluisin vaan pois. Niin monesti on jaksoja, jolloin en pääse sängystä ylös moneen tuntiin herättyäni. Eka ajatus on ”miks oon tääl enää?” tai ”miks en vaan voi kuolla?”.. Juuri nyt tällänen jakso menossa. Sitten kun vielä kymmeniä vastoinkäymisiä siihen päälle niin voi voi.. purskahdan itkuun koko ajan. Mua on koulukiusattu ala-asteelta asti enkä opiskele, ei ole töitä, ei ole kavereita. Yritän kaikkeni. En osaa käsitellä ongelmiani. Olen juuri aloittamassa terapian, mutta mietin että se on varmaan liian suuri kynnys. Luultavasti jätän senkin käymättä. On niin kamala luuserifiilis koko ajan. Tuntuu pahemmalta ku ennen koska just täytin 18, pitäs aikuistua mut en pysty. Elänkö loppuelämäni näin? Ihan varmasti. Mulla on diagnosoitu vakava masennus ja myös vakava sosiaalisten tilanteiden ahdistus. Sekin on niin, että on paljon helpompi mennä ulos kun on parempi olo. Masentuneena häpeen itteeni. Kukaan tuskin tähän vastaa, mut jos joku lukee niin paljon onnee teille ja toivon että teillä menee kaikki hyvin.. <3
Mietin pitkään miten sinulle vastaisin, kun vastata kuitenkin haluan 🙂 Älä ota liikaa stressiä aikuistumisesta. Ei se ole mikään sellainen juttu, että kaikilla nuorilla pitäisi mennä samaa tahtia. Aikuistumisessa on ihan jokaiselle nuorelle haastetta, niillekkin jotka ulospäin näyttävät vahvoilta ja menestyviltä. Sulla on oikeus mennä tätä elämää omaan tahtiisi, oikeus olla oma itsesi.
Tilanne nyt voi tuntua toivottomalta, mutta jos yhtään lohduttaa niin oma nuoreni jolla on ollut hyvinkin vaikeaa, alkaa nyt n. 21 v iässä olla siinä vaiheessa, että oman elämän rakentaminen ja aikuistuminen on ajankohtaista. Ja sivusta seuraten myös nautinnollistakin, hänestä välittyy iloa jota ei aiemmin ollut. Ymmärsin lopulta, että hän ei olekaan vain hiljainen nuori vaan kärsi jo yläaste iässä sosiaalisten tilanteiden vaikeudesta joka rajoitti todella paljon hänen elämäänsä. Asian havaitseminen oli minulle äitinä vaikeaa, koska hän oli ollut jo pienestä aika omissa oloissaan viihtyvä. En osannnut aluksi siis ymmärtää, että hänen kasvaessaan kyse oli muustakin. Ei nämä vuodet virallisen aikuistumisiän ja tämä hetken välillä ole menneet mitenkään hukkaan, hänestä on kasvanut ymmärtäväinen ja erilaisuutta kunnioittava nuori ihminen.
Jos sinulla on - ja toivattavasti sinulla on ympärilläsi aikuisia välittäviä ihmisiä, jotka tukevat sinua tässä vaiheessa luotettavasti. On hienoa, että kirjoitit tänne. Se, että kykenet ainkin kirjoittamaan osoittaa, ettet ole aivan sulkeutunut itseesi ja niihin asioihin, jotka nyt ahdistavat. Se myös mahdollistaa asioiden käsittelyn ja uusien näkökantojenkin löytämisen.
Kyllä sinä selviät, koeta olla kärsivällinen ja jatka hyviä tapojasi, hyviä elämäntapojasi ja arjen pyörittämistä aina sen verran kerrallaan kuin jaksat. Joskus masennukseen hyvä lääke on koettaa vaikka väkisin pakottaa itsensä ylös aamulla vuoteesta ja tekemään asioita. Joskus siinä voi auttaa etukäteen luotu tavallaan lukkoon lyöty päiväohjelma ja vaikka sen seuraaminen ei aina huvittaisikaan, niin siten tehtyäsi huomaat mielialan ja energian jollain tavalla kohonneen. Yritä, vaikkei aina huvittaisikaan. Niihin tyhjiin hetkiin päivistä jotka tuntuvat vaikeilta, voi ennakolta keksiä jotakin itselle mukavaa tekemistä joihin vähän vaikka pakottaa itsensä lähtemään - sen sijaan, että jää tylsyyden ja ahdistuksen tunteen piinattavaksi. Jos taas kaikki käy aivan mahdottoman takkuiseksi etkä jaksa, kerro se heti läheiselle ihmiselle, älä jää yksin asian kanssa. Sinulla on ihana nuori elämä aluillaan, arvokas jo sellaisenaan. Kukaan ei voi luvata, että elämä muuttuu ihanaksi ja aina ruusuiseksi, sellaista se ei ole kenelläkään, mutta voi vielä huomata saavuttaneesi jonkinlaisen tasapainon, kun annat itsellesi aikaa. Elät tällä hetkellä paljon vaativia vuosia, nuoruus on jatkuvaa uusien asioiden virtaa ja kun niitä elämässään ensi kertaa kohtaa, eivät ne aina ole helppoja.
Toivotan sinulle tähän päivään voimaa ja iloa, myötätuntoni on kovasti kaikkien teidän nuorten puolella. Maailma on moninkerroin haastavampi tänään, kuin se oli omassa nuoruudessani. Tsemppiä neuvotonn 🙂🌻