Ei paikkaa maailmassa

Ei paikkaa maailmassa

Käyttäjä mutina11 aloittanut aikaan 23.03.2014 klo 11:12 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä mutina11 kirjoittanut 23.03.2014 klo 11:12

Kuolema ei ole minulle pimeys, vaan juuri se valo tämän loputtomiin jatkuvan tunnelin päässä. Odotan sitä kuin lapsi kesälomaa. Silloin olen vihdoin pääsevä rauhaan eikä kukaan tule enää koskaan häiritsemään. Kuinka kukaan voi pelätä kuolemaa? Sehän tuo vapauden ja ikuisen rauhan.

Minulle ei ole löytynyt paikkaa tässä maailmassa. En pärjää täällä. En onnistu missään mihin ryhdyn. En olisi halunnut syntyä. Miksi vanhempani tekivät minut tänne suorittamaan asioita? En ole onnistunut elämän pelissä, tämä on minulle liian vaikeaa. Joka kerta olen ollut hyvin lähellä onnistumista, mutta se onkin ollut vain harhaa. Luonnollisesti en aio itse koskaan tehdä lapsia. Joku sanoi joskus hyvin että ”rakkaudestani syntymättömiä lapsiani kohtaan jätän heidät tekemättä”. Niin minäkin ajattelen.

En ole masentunut. Minulla on moni asia aika hyvin. Tapailen ihanaa miestä, pidämme toisistamme mutta edes se ei tunnu miltään, edes silläkään ei ole merkitystä. En yksinkertaisesti JAKSA elää. Olen alkanut käyttäytymään välinpitämättömästi. Millään ei ole merkitystä. En välitä virheistä joita teen töissä ja ihmissuhteissa, en välitä mitä sanon tai mikä vaikutus sillä on. Olen vaipumassa täydelliseen passiivisuuteen, ajelehdin tilanteiden mukana ja otan vastaan kaiken mitä tulee. Hyväksyn että kaikki saattavat alkaa vihata minua. Elämä on minulle vain pelkkiä hengähdystaukoja suorittamisen ja velvollisuuksien välillä.

Menneisyydessäni on rankkoja juttuja joita olen vähätellyt. Mutta ei silläkään ole väliä. Minä olen minä ja olen täällä vain käymässä, mitä väliä sillä on mitä teen tai en tee. Sadan vuoden päästä on jo uudet jutut ja ihmiset.

Haluaisin vain kadota, lakata olemasta.

Käyttäjä lumileopardi63 kirjoittanut 23.03.2014 klo 14:32

... minä sanoisin kuitenkin, että olet masentunut. Juuri noin ja tuollaisia minäkin usein mietin ja olen miettinyt. Ne ovat masentuneen minun ajatuksia, eri tavallakin voi ajatella.

Käyttäjä arka kirjoittanut 23.03.2014 klo 15:05

Hyvä Mutina11!
Minäkin toivon kuolemaa ja haluan lakata olemasta.Haluaisin tappaa itseni mutta minulla on kolme lasta joista yksi alaikäinen. Mitä teen?

Käyttäjä johannak kirjoittanut 23.03.2014 klo 15:15

Voihan masennus.

Varmaan saman viestin saat monilta ja ihan tyhmä kysymys mutta oletko käynyt lääkärin luona puhumassa asiasta?
Siis masennus on tuollainen loiseläjä joka saa ihmisen kuvittelemaan ja kokemaan asioita noin.
Se ettei halua tehdä lapsia on ihan ookoo mutta tuo elämänhalun kadottaminen ja kuoleman odottaminen on masennuksen aikaansaannosta.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 23.03.2014 klo 15:16

Hei!

Luin, mitä kirjoitit. Kirjoitit, että et ole masentunut ja sinulla on moni asia hyvin. Kuitenkaan et jaksa nauttia niistä ja olet välinpitämätön, sekä sinulla on vahvoja ajatuksia kuolemasta. Minusta kyllä kuulostaa, että juurikin olet masentunut. Sanoit, että taustalla on vaikeita asioita käsittelemättä.

Saatanhan olla väärässä, mutta minusta tuo kyllä kuulostaa jonkinasteiselle masennukselle. Selvästikään et ole tyytyväinen nykyiseen elämääsi. Joku siellä hiertää ja pahasti. Olisiko sitten juuri ne taustalla olevat tapahtumat?

Mitään kovin järkevää en osaa sanoa tähän hätään. Ehkä voisit uudelleen arvioida tilannettasi ja omaa mielialaasi?

Ja vaikka kirjoitella tänne🙂

Käyttäjä arka kirjoittanut 24.03.2014 klo 06:24

Hei!
Minäkin haluaisin lakata olemasta. Ymmärrän sinua hyvin. Toivon kuolemaa joka päivä.

Käyttäjä mutina11 kirjoittanut 25.03.2014 klo 20:24

Kiitos oikein paljon ajastanne ja kommenteistanne. Tuntuu hyvältä, kun joku reagoi.

Tunnen itseni riittämättömäksi ja olenkin hieman surullinen siitä että haluaisin vain nyt äkkiä elää tämän elämän pois alta mahdollisimman vähällä vaivalla. On tämä jo nähty. Itsearvostukseni ja itseluottamukseni sekä kykyni solmia kiintymyssuhteita ovat käytännössä katsoen nollassa. En jaksa edes mennä puhumaan kenellekkään, ajattelen että äkkiä nämä vuodet menee vaikka sitten vähän juosten kusten.. leikitään nyt leikki loppuun saakka.

Edellisvuoteeni kuuluu mm. burn out, menin aika tehokkaasti toimintakyvyttömäksi neljäksi kuukaudeksi. En voinut pitää kunnollista sairaslomaa vaan tein lyhennettyä viikkoa. Alkuvuodesta oravanpyörä lähti taas käyntiin..

Nukahdan iltaisin haavekuvaan jossa lähden eräänä kauniina aamuna ajamaan Siperiaan muutama tonkka polttoainetta ja muutama pullo kirkasta mukanani mielimusiikkiani huudattaen, aikeissani eksyä erämaahan isoissa sievissä 🙂👍