En koskaan ajatellut, että minulle voisi käydä näin. Muistan vieläkin sen ensimmäisen kerran, kun poikaystäväni löi minua. Itkin ja tärisin, koko asia pysäytti minut pitkäksi aikaa. Toivuin, tai toivuimme siitä yhdessä, jatkettiin suhdetta. Mutta sanotaanhan, että kun mies lyö kerran, lyö hän toistekin. Niinhän siinä sitten kävikin; lyömistä, potkimista, kuristamista.…

Elämältä on pohja pudonnut. Mies pettänyt pitkään, asia paljastui ja nyt olen ihan eksyksissä, miten tästä eteenpäin. Lapsia on. Kertokaa mulle omista kokemuksistanne. Kannattaako edes yrittää mitään yhteistä? Miten lapset kestävät mahdollisen eron? Miten päästä eroon tästä vihasta ja pahasta olosta?

Mistähän aloittaisi. Olimme suht onnellisessa suhteessa vajaat 8 vuotta ja kuukausi ennen 4,5-vuotishääpäivää mies ilmoitti haluavansa eron ja löytäneen uuden. Yksinhuoltaja-äidin joka itsekin oli vasta eronnut. Mikäs siinä, kotona oli ihan kaikkea tarjolla mitä mies tarvitsee mutta se ei riittänyt. Mies oli ja on aina ollut tyypillinen mies joka ei…

Kertokaa kokemuksesta… Mitä oireita teillä oli ennen kuin teille diagnosoitiin masennus?

Terveisiä yövuorosta! Löysin nämä sivut viime yönä ja tänään sain kirjoitusoikeuden. Olen yrittänyt etsiä tälläistä osoitetta mistä voisi saada tukea. Tarinani on tämä: Erosin edellis kesänä rankasta parisuhteesta, joka päättyi todella ikävästi. Koin rankan hylkäämisen kokemuksen ex-avomieheltäni ja asioita ei mitenkään sillon käsitelty. Tästä 5 kk:n kuluttua löysin ihanan, täysin…

Hei, tästä onkin aikaa kun viimeksi kirjoitin. Nyt on elämäntilanne muuttunut entisestä seesteisempään ja tapasin ihanan miehen keväällä. Nyt olemme muuttaneet yhteen ja miestä alkoi juuri ennen muuttoa pelottaa kovasti yhteiselo.. häntä kuulemma pelottaa yhdessä asuminen, ja siinä se että osaako ja pystyykö hän asumaan kanssani,kun ei ole koskaan asunut…

Hei! Onko muita?

Tätä perhehelvettiä on nyt kestänyt liian kauan. Asumme yhdessä muuta yhteistä ei sitten enää olekkaan. Mies viettää vapaa aikansa joko nukkuen, tv ääressä tai nettissä. Mitkään kotityöt ei kiinnosta. Arg………….. olen niin raivoa täynnä kertokaa kohtalotoverit mistä ihmeestä saan sen voiman tästä suhteesta lähtemiseen. Olen motissa kotiimme en uskalla lähteä…

Moi, ihmettelen, enkä osaa tehdä sitä enää yksin. Puolisoni on sairastanut keskivaikeaa masennusta jo useamman vuoden. Kaikki ainekset selviytyä olisi: terapiaa, lääkkeet, läheisiä ihmisiä. Viina vie kuitenkin ihmistä jolla on ltakana lapsuudessa koettu vanhempien riitaisia avioero, tiukka uskonnollinen tausta. Myöhemmin oma avioero epäreilun puolison toimesta ja oman minän rakentaminen aikuisena…

Suurin huolenaiheeni ovat lapset, siis omat. Kaksi ala-aste ikäistä poikaa. Tuntuu että omat ongelmani vievät kaikki voimani ja en enää jaksa tai muista lasten asioita. ja mietin kokoajan että miten lapset selviytyvät äidin kanssa joka sairastaa kaksisuuntaista. Tai ei ne oikein selviäkkään. Molemmilla lapsilla on ongelmansa. Olisiko ongelmat sittenkin jos…