Tästä tulee pitkä…
mutta ehkä tämä helpottaa minuakin, kirjoittaa siitä jollekin.

Taustaa. minä 27v ukkeli. Naimisissa vuodesta 2002 naisen kanssa, johon rakastuin ensi silmäyksellä. 3 lasta. oma talo. Tämä nainen viitisen vuotta vanhempi kuin minä, ehkä jollainlailla ”aikuisempi”.
Meidän suhde ollut hyvä minun mielestäni ja me erittäin sopivia toisillemme. Koskaan ei oikeastaan tapeltu, ei isompia riitoja, paitsi sitten humalassa -viime vuosina todella usein.

Meidän rakkaudenosoittaminen ollut hyvin erilaista, varsinkin nyt kun vuosia takana. Minä erittäin kiinni kokoajan. Koskettelen ja suukottelen, oikeastaan siis koko ajan -en liioittele
Hän ei läheskään samanlainen, seksiäkin haluaa todella paljon vähemmän. Välillä tuntunut, että rakastaako oikeasti ollenkaan.
Ymmärrän, että minun tapani ehkä liioiteltu. Kuin olisi ”alkuhuumassa” koko ajan tai jotain. En sitä voi odottaa toiselta, mutta olen itse vain tällainen.

Minun viaksi voisi laskea sairaalloisen mustasukkaisuuden, jonka myönnän kättelyssä. ja olen luvannut sen syihin ja hallitsemiseen/lopettamiseen paneutua ammattiauttajan kanssa. Ehkä huonon itsetunnon kautta saanut sen.
Mutta jostain se on alkanut, en ollut suhteen alussa tällainen. Ehkä siitä tunteesta, että toinen ei rakasta riittävästi. No, mustasukka-kohtaus alkaa aivan mitättömistä asioista, kun toinen vaik vain juttelee jonkun miehen kanssa vähän kauemmin. ja silloin näkyy punaista ja sen näytän niin, että sanallisesti hyökkään vaimon kimppuun. ja syyllistän ja syyllistän…lähes loputtomiin…
No se vielä sanottava, että tätä ei tapahdu kuin ravintolamaailmassa…

Toisessa suurin ongelma on puhumattomuus ja mököttäminen. jos asioita huonosti tai riita tulossa/ollut, hän mököttää tai käyttää sanoja ”aivan sama” tai vastaavaa. Tätä voi kestää kauan ja lähes poikkeuksetta päättynyt niin, että minä pyydän anteeksi (vaikka en mitään olisi tehnytkään).
Ja sitten minun mielestäni tuo rakkauden näyttäminen/osoittaminen.

no, jos aloittaisi. Tämä on raapaisu, vaikka onkin kirjaimia paljon…

kaikki alkoi loppu vuonna -07. Minä otin ja ihastuin itseäni pikkaisen nuorempaan tyttöön. En tuntenut ennestään, vkonloppu-reissulla, mutta ihastuin kuitenkin -tosi lujaa!
Siihen, että minut huomattiin ja että teki mun takia ihan mitä vaan -tuntui siltä.
Meillä välimatka muutama sadan km:n luokkaa, hänkin varattu. Salasimme omilta puolisoiltamme koko jutun -luonnollisesti. Silti 2-3 kk aikana tapasimme muutaman kerran, emailia ja puhelinlasku taivaisiin.
Molemmilla todella hyvä olo -ehkä pitkästä aikaa. Tai minulla ainakin. Puhuttiin jopa yhteen muutosta yms. Tilanne oli tämän välimatkan takia erikoinen, siis ei sitä fyysistä kanssakäymistä vaan juttelua -paljon sitä.
Tänä päivänä tajuan sen, että oli sitä ”huumaa” ja alkuihastumista, liian ruusuista.

Ja sitten tein mitä tein… eli ilmoitus vaimolle, että lähden!!! että en enää rakasta…
jum**uta!

Joku sanonut, että ihastunut ihminen ”oikeuttaa” hyvän olonsa ja ihastumisensa ”alentamalla” nykyistä elämäänsä (siis näkee huonot asiat, unohtaa tai ei näe hyviä) -Tein mielestäni juuri näin, tänään kun ajattelee…
Ystäväni kysyi monen monta kertaa, että ”onko vain ihastumisen huumaa” -en kuunnellut, en antanut hänen viedä hyvää oloa itseltäni (taas tänään kun ajattelen)…

Ero-ilmoitus vaimolle todella vaikea paikka, mutta hän selvisi nopeasti.
mutta oli löytänyt oman ”apunsa” myös hyvin nopeasti. siis uuden miehen. Olimme kuitenkin yhdessä päättäneet, että eroa ei vielä haeta. Sain tietää tästä toisesta oikeastaan saman tien. Ja sitten kerran soittelin ja vaimo vastasi sen asunnolta -ei myöntänyt, mutta väittelyllä/piinaamisella sain myöntämään.

Oman ”sussuni” kanssa yhteydenpidon lopetin kohta tämän jälkeen, jotenkin rupesi pää selviämään. Ja sitten alkoi ahdistaa -tosi pahasti. ei ihan saman tien, oli ihan mukava olla ”sinkku” vähän aikaa, mutta ei hyvä olla. Siinä ajassa nostin pikkaisen itsetuntoani, koska huomasin että osaan olla aika ”hurmuri”.

Ei ketään kohtaan pahalla, mutta tämmöisenkin asian tuossa ”sinkkukaudella” huomasin -liittyy tuohon omaan toimintaan ja sitten tähän vaimon uutukaiseen.
En tiedä mistä johtui, mutta kohdalleni osui kaksi naispuolista, joiden oma suhde menossa huonoon suuntaan. Juu, outoa, en heidänlaisiaan etsinyt.
Kuitenkin, siinä vaiheessa olin ehkä ”etsimässä”, en ole ”hyväksikäyttäjä” tai ”seksin etsijä”, mutta huomasin miten helppo minun oli juttelemalla ja erityisesti kuuntelemalla saada nämä naispuoliset aivan sekaisin minuun. Olla ylisympaattinen ja yliempaattinen ja ymmärtää heidän huono olo suhteessa -ja erityisesti vain siis kuunnella. Ja sitten, ei suoraan valehdella, mutta kertoa itsestä ja omasta suhteesta sellaisia asioita, mitä toinen haluaa kuulla. Ja käyttäytyä sen mukaan.
Ihan pieniä asioita. Yksi kertoi, että hänen miehensä ei huomioi häntä tarpeeksi. No, ei tarvinnut kuin olla kohtelias (kuten olen muutenkin), availla ovia hänen edellään, silittää uneen yms. pientä. Kertoa, jos toinen ei käy puolisonsa kanssa esim. ravintoloissa, että me käytiin aina yhdessä -pidetään hauskaa kahdestaan.
No, asiaan vaikuttaa myös se, että tytöt tykkää näköjään siitä, miltä näytän…

No, jatkuu…
Hetken kuluttua ilmoitin vaimolle, että ikävä ja haluaisin yrittää (tulla takas) vielä -koska oli oikeasti aivan tajuton ikävä hänen viereen! Ja vaimo taas sekaisin, masentui jollain lailla.
Hän oli ihastunut siihen toiseen ja mun mielestä puntaroi sitten, kumman haluaisi. Tiesin siis tästä toisesta ja ”puhuttukin” asiasta. Vaimo kertoi jättäneensä hänet, mutta ajattelee kuitenkin – ei tuntunut hyvältä.
Tämä toinen oli ”itsenäinen”(yksin eläjä), mua reilu 10 vuotta vanhempi (kokenut), ilmeisesti paljon ”varmempi itsestään” kuin minä. Kuulemma aika hieno (näin suunnilleen vaimo sanonut joskus reilu kk sitten -mielestäni oli vielä siis siinä ”alkuhuumassa”, missä minäkin hetki sitten).
Olen itsekin sen tavannut joskus marraskuun alussa -en tykännyt, yhtään. Mielestäni 40-v ressukka. ja en voi kuvitella, että vaimokaan oikeasti kovin syvästi voisi tuntea, koska vaimo oikeasti erittäin fiksu ja vaativa ihminen -ei voinut olla aitoa. Ja sitä ajatusta, että jos se olisi joskus tekemisissä minun lasteni kanssa, en voinut sietää..!
Yritin liiaksikin vakuuttaa vaimolle, että on sitä alkuihastumista. Samaa mieltä oli terapeuttimmekin. Mutta ei mennyt luonnollisesti perille -kuka kertoo ja mistä asemasta.

No, siis jätti sen, kertoi minulle näin. Ilmeisesti samana vkonloppuna, kun minä kerroin haluavani takaisin -ennen ilmoitustani siis kuitenkin.
Vaimo oli silloin vkonloppureissussa ystävänsä luona. Mikä oikeasti tarkoitti, että yhdessä tämän toisen kanssa sen siskon luona.
Olen vaimoni kaverilta kuullut, että oli jättänyt sen koska rakastaa vielä minua. Näin vaimo ei ole minulle kertonut. Itse asiassa ei ole kertonut muuta, kuin että haluaa yrittää minun kanssa -ja tyylinä jotenkin pessimistisesti/suurella varauksella. Miksi näin kertoo?
ja muutenkin tältä kaverilta kuullut paljon sellaista positiivista, siis mitä vaimo hänelle puhunut ja kertonut meistä ja meidän yrittämisestä, omista tunteistaan. Miksei sano minulle suoraan?
jatkuu…

Käytiin terapiassa vkolla, juteltiin ja asetettiin sama päämäärä. Tuolla juteltiin jo olleesta vkonloppureissusta, josta hän valehteli silmät kirkkaina (en siis silloin tiennyt että sen kanssa siellä). Perjantaina juteltiin mun luona, itkettiin yhdes ym.

…ja samana iltana lähdettiin erikseen viihteelle (minä ystävän luokse kauemmas, hän omalle paikkakunnalle) ja vaimo lähti sitä etsimään (katsoin vaimon puhelimen) ja suutuin, todella lujaa! selvisi sunnuntaina. vaimo pyyteli anteeksi, itki, ja sanoi tavanneensa, mutta mitään ei tapahtunut. Oli kuulemma tehnyt selväksi, että heistä ei tule mitään. ja tällöin selvisi sekin, että vkonloppureissussa sen kanssa. ”unohdettiin”.

…taas selviteltiin ja juteltiin. ja minä yritän lujaa unohtaa ja antaa olla. Vaimo sanoi unohtaneensa sen, toivoi että minäkin. ja parin vkon päästä taas viihteelle erikseen. taas hän oli tavannut sen. Nyt ilmeisesti vahingossa baarissa, ja olivat jutelleet vain. Ilmeisesti ”seukkaa” nyt vaimon kaverin kanssa.
Kuitenkin, tämän sain selville taas vaimon puhelimesta, ja suutuin taas. kun ei kerrottu! eli valehdeltiin taas!
Ja meni kauan, että sain jotenkin vaimon ymmärtämään, että ei ollut ok että tapasivat taas. Hän sanoi, että merkityksetöntä. Ja pystyy olemaan sen kanssa siten, että ei tarvitse olla huolissaan -siis vain morjestelemaan ja puhumaan joutavia. Tänään voin sen ymmärtää, jos oli sattumaa…

Mutta nyt mun pää kuitenkin hajoamassa. Siis vaikka asioita yritetään korjata ja silloi hyvin menee.
Pää hajoaa siksi, että miten ihmeessä annoin sen sussukan sekoittaa koko sen elämän, mitä tässä rakennettu kohta 10 vuotta. Miten saatoin antaa! ja miten pystyin vaimoa, jota rakastan yli kaiken, satuttamaan niin!

Tämä vaimon ukko ei sillai häiritte, koska varsinaisesti kaikki tapahtunut ennen kuin suoraan sanoin että haluan takaisin. Mutta ei ole ollut rehellinen ja nyt pelottaa kuitenkin vielä, että jos pitävät yhteyksiä -vaikka jotenkin siis uskonkin etteivät. Enää en hänen puhelimellaan käy.
Mutta kun saisi jotenkin ehdottoman varmuuden asialle kuitenkin, koska vaikeaa on luottaa. En tiiä, tuntuisi jotenkin hyvältä käydä ”säikäyttämässä” suoraan sitä. Haistattamassa vi*ut. Mutta sitten, jos asia vaimon puolelta ohi, onko sillä mitään väliä? mutta tuntuisi minusta ehkä hyvältä -en tiiä…

Ja se vissiin hyvä laittaa, että kaikki tämä tapahtunut 4 kk aikana!!!

On vaan niin kamala ikävä häntä, kaiken tämän jälkeenkin. ja vaikka tänään suukotellaan ja halaillaan, ei hän vieläkään katso läheskään samoin kuin aikaisemmin -eikä puhu.
Mutta aikaahan tämä vaatii ja töitä, ja sen valmis antamaan -oma syyni kaikki loppujen lopuksi…
…siksipä juuri minä maassa, katuvana, itse asiassa pahasti rikki. Jos tekee mieli ruoskia, ruoski. Mutta sitä saan kyllä itseltäni ihan riittämiin.

Kun ahdistaa niin paljon se mikä olen. Koskaan en ole aikaisemmin pettänyt, en edes kuvitellut moista!
Pelottaa, että vaimo ei koskaan pysty katsomaan minua niin kuin aikaisemmin. ja se aika pelottaa, se että kestänkö?
…koska kaikki sanovat, että vaatii aikaa. Varmasti vaatii, mutta kestänkö?

Asun nyt siis toisessa osoitteessa, jossa en viihdy yhtään. Kamala ikävä omaa kotia, lapsia, elämää siellä ja varmasti Kultaa!

…ja kiitos, että sain avautua ja jos jaksoit lukea.

t. surullinen mies 😯🗯️