Mä olen yrittänyt ja taas yrittänyt.
Reilu kuukausi siitä kun vaimo ilmoitti eroavansa.
Edelleen asutaan yhdessä kun en pysty lähtemään vaikka se on mitä vaimo multa odottaa.
Olen pompannut heti ylös kun vaimo on näyttänyt siltä että se tarvii jotain.
Olen siivonnut, pessy lattioita, tehny ruokaa ja ollut lasten kanssa joka liikenevä hetki.
Eli yrittänyt näyttää että pystyn muuttumaan ja olemaan sellainen kun vaimo haluaa.
Mutta ei näytä riittävän.
Syön masennus pillereitä jotka ei tunnu auttavan, joka hetki on yhtä tuskaa.
Ja nyt vaimo tekstas et hän tietää yhden kalustetun kolmion…haluanko sen numeron?
Mä niin paljon rakastan vaimoa ja lapsia, mutta ainoa keino miten pystyn päästää hänet menemään on lähteä tästå maailmasta. Onhan se ikävästi tehty ja raukkamaista mut en pysty muuten.
Se on itsekäs teko mutta ajatteleeko hän sit lasten parasta eroamalla?
Molemmat ovat itsekkäitä ja kärsijiöinä on viattomat.
Mutta tämä tuska tää hirveä kouraisu sydämmessä ja jatkuva huohottaminen kun tuntuu ettei saa henkeä.
Ilmoitin vaimolle ettei hänen tarvitse huolehtia mun muutostani.
Pyysin että hän huolehtii lapsista ja ehkä joskus voi antaa mulle anteeksi että epäonnistuin kaikessa. Sanoi olleeni samassa jamassa 21 vuotiaana että mietin kuolemaa kunnes tapasin hänet. Mä sain 13 ihanaa vuotta lisäaikaa joka on nyt käytetty.
Mua oltiin kiusattu läpi jokaisen kouluasteen siksi nyt myös eniten pelkään juuri sitä.
Et mua pilkataan ja kiusataan nyt vaikka töissä tästä tapauksesta.’
Tai sit vaimo joka tietää minusta kaiken voisin nyt satuttaa mua ja pahasti.
Tämä on mielestäni nyt ainoa vaihtoehto..toinen olis jos vaimo ei eroisi ja antaisi mulle mahdollisuuden mikä on ollut se pieni toive tän kuukauden aikana.
Haluan erota kirkosta koska en usko enään jumalaan ja se että mikään ei ole enään pyhää tässä maailmassa. Annan kyllä vaimoni mennä mut hänen täytyy antaa myös minun mennä. Ei pyytänyt häntä muutaa mieltään tän takia, mut se on vain ainoa tapa.😭
Jaksamista sinulle!
Sinulla on kyllä nyt tosi vaikea vaihe elämässäsi, kun vaimosi haluaa erota. Sanoit, että sinulla on ollut hänen kanssaan 13 ihanaa vuotta.
Toivoisin, että jaksaisit ajatella eteenpäin! Jos olet kyennyt nauttimaan elämästä vaikean koulukiusaamisajan jälkeen, voi tulla vielä hyviä aikoja näistä vaikeuksista huolimatta! Olet joutunut kiusatuksi ja tahallaan väärin ymmärretyksi koululaisena. Totta kai tämä saa sinut pelkäämään, että tällainen jatkuisi. Mutta ei normaali ihminen soita suutaan sellaisesta, että jonkun vaimo haluaa eron. Jos soittaa, kyse on hänen omista ongelmistaan ja kieroutuneisuudestaan!
Oletteko käyneet missään perheterapiassa? Kyllä teidän täytyisi ennen eroa käydä. Teillä on yhteisiä lapsiakin, ei ero silloin ole vain aikuisten asia. Kyllä pitäisi vaimosi selvittää, mikä teidän suhteessanne mättää ja voisiko asiaan saada korjatuksi.
Ja vaikka ero tulisi, olet silti lapsillesi isä. Lapset tarvitsevat sinua! Ero on vain ero puolisosta, ei lapsista. Satsaa lapsiisi, vaikka eroaisitkin. Se on satsaus, joka kannattaa!
Sinua tarvitaan vielä, älä anna periksi!
Toivotan sinulle parempia päiviä🙂🌻 Aamu
Mikä teillä on syy eroon? Meillä hiukan sama tilanne, mutta minä olen siis avovaimo ja haluan erota, mies ei. Lapsia ei "onneksi" ole. Itse kyllä vielä toivon että pystyn joskus antamaan miehelleni uuden mahdollisuuden. Hän on myös koittanut nyt näyttää että voi muuttua, mutta miksi ei sitä tehnyt 6 vuoden yhdessä olon aikana kun näitä eroon johtavia syitä on puitu? Meillä syynä uskottomuus ja väkivalta. Silti itselleni erilleen muutto on mahdollisuus, ei vain oman mielenrauhan saavuttamiseen vaan myös yhteisen tulevaisuuden kannalta. Tarvitsemme keskusteluapua erikseen ja yhdessä. Ei vaimosi ole valmis lähtemään selvittämään asioita terapiaan?
Jos ihan rehellisiä ollaan niin pelkään olla yksin. En itse näe erilleen muuttoa mahdollisuutena yhteiselämälle. Tajuaisin ehkä sen jos haluaa viettää aikaa yksin, mut vaimoni kohdalla hän voisi jättää lapset siksi aikaa minulle eikä viedä niitä pois.
Lasten pitäminen saataisi pelastaa minut vielä, koska vaimoni olisi enemmän kuin tervetullut jos ja kun tulee takaisin.
Hitto kun rakastan tuota naista! Päivät menee haaveillessa omasta vaimostani en usko, että ketään pystyisi korvaamaan häntä. Ja se on asia joka tekee tästä niin vaikeaa.
Minä sorruin myös sellaiseen tekoon mikä mun hirvittää ja hävettää. Kävin vaimooni käsiksi!!
En ole sitä koskaan ennen tehnyt ja nyt kun hän halusi erota niin sen tein. Siitä ei jäänyt mitään jälkeä kun iso arpi molempien mieleen. En ole ylpeä teostani vaan olen tosi pahoillani ja siksi ajattelen, että ehkä kuolemalla sen sovittasin.
Kuolemalla tekisin vaimostani kunniallisen naisen . Hän olisi leski eikä eronnut ja siten ei rikkoisi lupaustaan minulle tai jumalalle. Hän näyttäisi hyvältä ja minä huonolta, vähin asia jonka voisin hänelle suoda. Mikä olisi myös minulle helpotus..saisin nukkua!
En ole mies, tällähetkellä olen täysin menettänyt miehisyyteni. Olen anteeksi pyytelevä olio joka näyttelee sairasta sieluaan. Kuinka moni mies on ottanut esimerkiksi sairaslomaa kolmeviikkoa avioeron takia? En osaa olla kova enään, minusta näkyy alistuneisuus ja luovuttaminen.
Rakas! minä rakastan sinua! Anna Anteeksi!
Vaimoni ei suostu tulee neuvojalle, mut kukapa suostuisi tälläisen täysin epäonnistuneen miehen kanssa joka on vielä väkivaltainenki.
Synnyin ajan ja paikan rajoittamaan maailmaan. Näitä kahta kahleita olen koko ikäni temponut. Olen siunannut niitä ja olen kironnut niitä. Mutta tiedän järkähtämättömästi: vasta kuolemassa tavalla tai toisella vapaudun niistä.
- Mika Waltari
Niin kaikilla meillä on omat rajansa koska käyttäytyy väkivaltaisesti.
Esimerkiksi vaimoni löi pientä poikaamme (3v) kun se sähläs vaimon vieressä.
En ole tapausta kommentoinut vaimolle koska en halua hieroa sitä tapausta hänen naamaansa ja tiedä hänen olevan pahoillaan. Harmi ettei se toimi mun tapauksessani☹️
Eikö siis voi saada anteeksi yhtä kertaa? Ja kuitenki lähdin heti hakemaan apua itselleni kun sen tein, toki tähän on tullut paljon muutakin mukaan jo (surua, epätoivoa ja kuoleman kaipuuta).
Yhden kerran voisi antaa anteeksi jos hakee apua http://www.lyomatonlinja.fi
Toista kertaa ei tarvii antaa anteeksi.
Ymmärrän yksinäisyyden pelkosi, mieheni käy läpi samaa tunnetta, eikä se helpolta tunnu itsellenikään. Kuitenkin konkreettinen ero tuntuu itselleni enemmän mahdollisuudelta kuin yhteen asumaan jääminen. Tarvitsen nyt turvallisen ympäristön.
En usko että eroonne vaikuttaa se että kävit vaimoosi käsiksi. Et ole sitä ennen tehnyt, rakastava nainen kestää paljon. Mitkä ovat syyt eroon vaimosi mielestä? Minunkin mieheni on tehnyt paljon virheitä vuosien aikana, kaikenlaisia, silti olen jaksanut rakastaa. Nyt tuli kuitenkin myös minun rajani vastaan kun alan itse murentua ihmisenä enkä tunne tämän kohtelun jälkeen itseäni enää naiseksi. Haluan nähdä voinko olla tasapainossa ja onnellinen, tässä suhteessa en ollut, ehkä jos hän todella muuttuu voin olla vielä hänen kanssaan, mutta pakottamalla minut suhteeseen se ei onnistu.
Enkä todellakaan usko että itsemurha on ratkaisu. Enemmän vaikutat vaimoosi ryhdistäytymällä. Hae apua, keskusteluapua esim. kriisikeskuksesta, selkeästi sinua vaivaa masennus, siihen saa apua myös lääkäriltä. Lääkityksiä on monenlaisia, ei kannata luovuttaa vaikkei vaikutus tule heti tai ensimmäiset lääkkeet eivät auta. Ja varsinkin lasten takia sinulla on syy elää!! Itsemurha on itsekäs teko, ei synninpäästö. Enemmän autat tilannetta ja vaimoasi auttamalla itseäsi.
Ero ei varmasti ole vaimollesikaan helppo, saati lapsillesi. Sillä aikaa kun vaimosi tarvitsee aikaa, voit keskittyä itseesi. Jos pystyt sen tekemään yhteenpaluukin tapahtuu varmasti nopeammin kun pääsette molemmat parantumaan tahoillanne.
Auttaisi tilanteenne hahmottamaista jos jaksaisit kertoa syvempiä syitä välienne rikkoutumiseen.
Jaksamista sinulle!!🙂👍
Ai itsekästä! no tietenki on itsekästä. Eroaminen ei sit ole itsekästä vai? Ero on sit perheen kaikkien osalta paras ratkaisu?
Molemmat ovat samankaltaisia asioita ja molempia voidaan puolustaa täsmälleen sanoilla kriteereillä.l
Ongelma on vain siinä, että toinen näistä on lähinnä tabu.
Vaimoni sanoi ettei jaksa enään välittää et mitä mulle tapahtuu, eikä ole kuulema koskaan rakastanut mua. On kuule kivaa kuultavaa et 13 vuotta on perustunut valheeseen.
Muuta syytä ei ole kertonut, hän ei ole ikinä kertonut minulle mitää asioita jotka häntä vaivaa. Siksi en ole pystynyt varautumaan tai tekee asialle jotain ennenkun asia pahenee.
Olen ehdottanut vaimolle kaikea jopa jos hän ottais rakastajan mut pitäisi perheen yhdessä.
Ei suostunut. Siksi en usko mihinkään parantumiseen.
Minä käyn psykologilla ja lääkäriltä olen saanu masennus lääkkeitä ja unilääkkeitä.
Psykologi ehdotti sairaalahoitoa jo toisen tapaamisen jälkeen, mut kieltäydyn.
Haluan pitää kiinni itsemääräämis oikeudestani viimeiseen asti.
Kirjoitin jo kirjeen mikä olisi tarkoitus lukea kun olen poissa.
Olen tässä huomannut että kun suunnittelen sitä "tekoa" niin rauhotun ja ahdistus katoaa.
Tunnen helpotusta ja olo on hyvä! Mikä on outoa!?
Vaimo tuossa valitti että kun hän ei tiedä mitä minä teen niin hän ei tiedä voiko hän alkaa eläkesäästäjäksi!? Laskeeko hän kylmästi, että kun pääsee eroon musta niin rahahuolet katoaa häneltä? Hän laskee varmasti että hän on se lähihuoltaja lapsille ja asia tappaa minut.
Hän ei suostu lähtee perhe neuvojalle....Äh! Turhaa! Minä niin onnettomasti rakastan häntä ja paljon!
Ei ole paljoa asioita joita en tekisi hänen vuoksi..Erota en vain voi! Anteeksi! Tiedän että yritätte auttaa ja teette työtä elämän eteen, mut mä en siitä ole tähänkään asti pitänyt kuin pätkittäin.
Sen saman helpotuksen, mitä nyt tunnet sen aikomuksesi tiimoilta, saat moninkertaisena jos jaksat katsoa loppuun asti mitä vielä on tuloillaan. Minä ainakin uskon että joskus vielä asiat näyttävät valoisammilta, vaikka nyt tuntuukin että moinen puhe on suoraan sanottuna silkkaa paskaa. Ei se ole, kyllä ihmiset on selvinneet aivan uskomattoman hirveistä asioista.
Mieti vielä. Koeta jaksaa.
Halusin tukea teitä molempia ja halata suurella sylillä! Meillä itsellä oli sama tilanne muutama vuosi sitten, kun mieheni aikoi tehdä itsemurhan kuultuaan, että haluan erota. Tieto oli hänelle niin suuri shokki vaikka oli kohdellutkin minua ja lapsia huonosti. Tuo herätti kuitenkin itseni ja meidät molemmat miettimään, mitä me oikeasti halutaan elämältä ja muuttuuko kaikki auvoiseksi erotessamme. Päädyimme takaisin yhteen mutta se vaati molemmilta sopimuksia ja paljon puhumista yhdessä ja sitä puhumista on ollut vuosia sen jälkeen. Ei se ole mutkatonta tämä yhteisleämä ja nyt kun on kuulostellut muiden elämää, niin kaikilla on jotain kakkaa.Itesemurha on kova ratkaisu ja se on ehdottomasti väärin myös lapsia kohtaan.Kestää kauan heidän selvitä siitä.Se on asia mikä seuraa heitä mukana elämän varrella. Se osoittaa/antaa mallin heille myös , miten asioita ratkotaan. Olen mukana kriisityössä ja on todella kovaa olla mukana tilanteissa joissa jompikumpi perheen huoltajista on tehnyt itsemurhan.Se on lapsille/nuorille hirveä asia käsitellä.Olisi mielestäni todella tärkeää, että sinä saisit apua itsellesi. Se sairaalahoito josta mainitsit ennemmin, ei ole mikään huono vaihtoehto, jos alat itse pelätä itsetuhoisia ajatuksiasi. Kuitenkin rivien välistä paistaa voimakas halu olla elossa ja elää. Lapset tarvitsevat sinua ja olet heille rakkain, jos vaimosi kanssa ei enää asiat sujuisi. Lapsiasi et menetä mutta et jaksa prosessia läpi ellet hoida itseäsi kuntoon.Juttelen mielelläni kanssasi, jos se vain jotenkin helpottaa oloasi.
Mä en vaan jaksa enään, olen täysin loppu. En jaksa enään taistella en pääse koskaa tän asian yli kun en ole oikeastaa pääsyt mikään asian yli kaikki meneisyyden asiat ovat jääneet painaa mieltäni.
Nyt näen vaimoni silmistä halveksuntaa ja vihaa. Enkä pysty tähän enään, eikä ratkaisuna ole ainakaan sairaalahoito.
Eikä lasten ole tarkoitus nähdä tai tietää itsemurhasta ja kyllä he selviävät.
Vaimo saa ottaa vihdoin vastuuta jostain asiasta ja hoitakoot asiansa nyt ilman minua niinkun haluaa.
Nyt ajatukset ovat tosi sekavat olen käyttänyt lääkettä nimeltä opamox ja se tekee sen että en pysty nukkuu tai olee hereillä kunnolla. ei taida sopia mulle?
Tänään on aika kriittinen aika ja tuntuu tosi pahalta..lapset ovat mummulassa ja vaimo ties missä kavereiden kanssa ja varmaan nauramassa mulle.
Ne asiat joista olen ennen nauttinut ei merkitse enään mitään mulle..
Kyllä mä yritän kuunnella neuvoa mut en lupaa että ymmärrän.
Niin sitä mä kuulen kans paljon, että olen tärkeä lapsille ja satsaa lapsiisi.
Ei lasten takia kannata olla yhdessä tai yrittää korjata asioita niin miksi sitten elää pelkästään niiden takia ja sit kun en tiedä onko ne edes kaikki mun lapsia?
Mikä teet kun on näin tyhmä niin on näin tyhmä!
Voi sinua, et saa kyllä tuolla ajatuksella välttämättä mitään hyvää aikaan. Tuo oli aika raadollista sanoa, että ei lapsille kerrota itsemurhasta jne. He kuulevat sen kuitenkin jostain muualta ehkä ajan päästä, jos siitä ei kerrottaisi!Tunnet suurta vihaa vaimoasi kohtaan ja tuntuu, että näillä synkillä ajatuksillasi haluat ehkä sitä, että hän tuntisi itse katumusta ja haluaisit kostaa" hoitakoon itse jne..".Loppuviimeksi et saa tuolla hyvää aikaan. Jos kostat vaimollesi, kostat myös lapsillesi.He eivät ole tehneet tässä pahaa ja heillä on oikeus isään ja siihen, että isä on elossa. Vaimosi ei voi ottaa vastuuta teosistasi, ei kukaan.Tekosi ei tee sinusta sankaria, marttyyriä tms. Elämäsi on elämisen arvoinen, olet arvokas ihminen sinäkin.Ei sinun tarvitse tehdä tuollaista ratkaisua! Vaimosi halu erota ei voi olla sinulle syy tappaa itseäsi. Huomaatko, että hänkin jatkaa eteenpäin.Ei sinun kannata itseäsi hoitaa pois päiviltä sen takia. Varmasti tulet löytämään uutta elämässäsi vaikka nyt tuntuu pahalta.Niin se on tuntunut kaikilla avioeron kokeneilla, se kuuluu prosessiin. Sen kuuluukin tuntua pahalta.Olethan ollut kauan yhdessä. Olisit epänormaaali, jos et reagoisi.
Lääke kannattaisi ehkä vaihtaa, jos tuollaisia oireita mitä kuvasit on. Tarvitset juuri sitä lepoa jota nyt ei tuo lääke tuo. Toivottavasti käyt puhumassa jollekin ammatti-ihmiselle esim. terveyskeskuspsygologi, psykiatrinen plk tms. Tarvitset kuulijaa ja auttajaa. Nuo kumpikaan ei leimaa sinua ja niistä saat apua. Ja se mitä vanhoja asioitakin on käsittelemättä, kannattaa avata. Nyt ne nousevat uudelleen pintaan ja väsyttävät kaiken keskellä myös. Ehdottomasti hae apua!!!Kerta ei riitä vaan useasti.Puhuminen on maksutonta terv.keskuspsykologilla. Laita viestiä, miten jakselet!
Hei, palasin vielä noihin sun edellisiin viesteihin ja huomasin tietenkin tarkemmin luettuani, että käyt psykologilla. Hyvä juttu.Jos tuntuu, että hänen kanssaan ei asiat pelaa tai synkkaa, niin vaihda toiseen.
Kaikki mitä vaimosi tällä hetkellä sanoo sinulle ja miten käyttäytyy, johtuu varmasti siitä että hänelläkin on tunteet ja asiat sekaisin, vaikkakin ulkopuolelle näyttäsikin tyyneltä ja siltä kuin olisi silkkaa teflonia. Pahoitatte toisianne tahallaan mitä suoremmilla laukaisuilla, siten että ei tule ajateltua miten toista kohtelee. Saatatte niitä katua joskus. Olisikohan vaimollesi helpompaa laittaa asioita paperille kuin puhua suoraan sinulle ainakin nyt akuutissa vaiheessa? Pyydä häntä kirjoittamaan sinulle kirje, miksi haluaa erota, mitkä asiat mättää ja mikä saisi hänet pysymään yhdessä, mitä hän haluaisi että muuttuu. Voisit vastata siihen myös kirjeellä.Tämä voisi helpottaa hänen ja sinun oloasi, että saisitte jotenkin puhuttua asioista. Tärkeää on puhua asioita auki, vaikka se kipeää tekee.
Tervehdys!! Enpä tiedä mitä sanoa mutta sanotaan näin että 99% menee nappiin minun tarinan kanssa.
Jopa sinun ajatukset monessakin muodossa. Olet tuoreessa vaiheessa,itsellä aikaa erilleen muutosta on kulunut 3½ kuukautta. Taistelen edelleen perheeni eteen. Tein aisat juuri kuten sinäkin,muutuin ja näytin sen.
Se vaan että siihen ei todellakaan uskota vaikka näytät sen. Tiedän kokemuksesta.
Nuo kaikki tunteet olen tuntenut,sen verran lohdutan että ne siitä todella helpottavat jonkin ajan kuluttua.
Samalla helpottaa vaimollasikin ja voitte olla väleissä ilman riitaa ja syyttelyä. Silloin vasta on mahdollista paluu yhteen,ei ennen. Vaimosi pitää olla myös sinut oman itsensä kanssa ennen kun hän kykenee tekemään mitään.
Nyt jos painat päälle ja panikoit,haluat puhua ja selvittää asioita jne teet hallaa itsellesi!!!!
ÄLÄ toista minun virheitäni,anna tilaa. Se ei tarkoita että ette olisi yhteydessä,voitte puhua jne mutta unohda puheet teidän suhteesta ja hänen tekemisistään.
Lopetin itse tämän ja "tulokset" alkoivat näkyä kahdessa viikossa. Vaimoni oli paljon paremmalla tuulella. Kertoi itse menemisistään ja oli ystävällinen.
Silloin kun tämä tapahtuu älä luule että olet kuivilla!! Sinuin on jatkettava vaan samaa rataa silti. Helposti sortuu taas tenttimään ja puhumaan liikaa.
Valitettavasti pitää sanoa että pallo on nyt vaimollasi,et voi oikeastaan mitään tehdä muuta kuin näyttää vaimollesi että olet todella muuttunut. Ettei se ollut vain teatteria siksi ettei vaimosi lähtisi....
Oletko todella muuttunut?? SE vaatii aikaa,kukaan ei muutu hetkessä. Selvästi jokin oli pielessä vanhassa suhteessanne koska vaimosi halusi siitä pois.
Ette voi palata vanhaan missään muodossa. Voin sanoa että itsensä muuttaminen on rankaa työtä.
Aloitin työn 4½ kk sitten ja jatkan sitä edelleen,helposti se vaan lipsuu. Se on oikeasti vaikeaa ja tuossa kunnossa et siihen aidosti pysty.
Sinun pitää olla kunnossa henkisesti ennen kuin siihen pystyt.
Kysy itseltäsi oletko valmis todella muuttumaan OMAN itsesesi takia vai vain siksi että saat vaimosi takaisin?
Jos on jälkimmäinen niin se ei kauas kanna....
Tiedän että on tylyä tekstiä ja ei ole todellakaan tarkoitus mitenkään masentaa!
Sinun on vaan oltava realistinen myös,vaimosi on tehnyt ison liikkeen,sen perumiseen tarvitaan muutakin kuin lupaus muuttua.
Hänkään ei kerää uutta luottamusta hetkessä. Turha odottaa että tapahtuu nopeasti jotain.
Jos asiat ovat vaivanneet kenties vuosia niiden pois sulkeminen vaimosi ajatuksista kestää,valitettavasti. Loppujen lopuksi ½ vuottakin on lyhyt aika.
ÄLÄ höntyile nyt vaan tutki itseäsi.
Muuten tarinasi on kuin omani,tosin oltiin yhdessä 15 vuotta.....
Tein jopa testamentit ja viimeiset kirjeet valmiiksi. Istuin haulikon piippu suussa jne...Mutta tässä ollaan ja niin olet sinäkin!!!!! Muista se!!
Lohdutukseksi sanon että välit vaimoon ovat lämpimät nyt kun on kulunut se 4½ kuukautta,älä odota liian nopeasti mitään.
Vaikeaa,mahdotonta ja tuskaista olla laittamatta viestiä,olla puhumatta asioista,olla soittamatta mutta et oikeasti voi tehdä juuri nyt mitään.
Todennäköisesti vaimosi ahdistuu lisää jokaisesta näytöstäsi että olet muuttunut,jokaisesta yrityksestä puhua jne...
Lopuksi sanoisin vielä että unohda nuo puheet että vaimosi ei sinua ole koskaan rakastanut.. Hänellä myllertää samoin kuin sinulla. Hän ei tarkoita niitä oikeasti!! Olen kuullut samoja ja pahoja asioita vaimoltani.
Ota iisisti,älä loukkaannu,ne on sanoja jotka eivät tarkoita sitä. Vaimoni on jo jälkeen omalla tavallaan katunut mitä on sanonut. =)
Sitten hyvä sääntö!! ÄLÄ provosoidu jos sinua provosoidaan!!
Älä lähde riitaan mukaan,se antaa vaimollesi lisää voimaa toteuttaa asiat. Se antaa vaimollesi syyn että teki oikein että lähti ja antaa syyn siihen että et oikeasti ole muuttunut.
Olen sinua tuon 3 kk edellä joten tiedän mistä puhun. Et ole vielä menettänyt mitään mutta sinun on myös päätettävä oletko varma enää että haluat jatkaa,palaako luottamus sinun taholta vai jäätkö pelkoon koska taas...
Voimia ja kirjoitellaan!! Autan jos voin ja toivottavasti oli jotain apua.